Amerikassa on tehty pikkubudjetin kauhuleffa. Se on saanut katsojia. Mullistavaa, eikö? Kyseessä on elokuvavuoden kohutuin mediatapaus, ilmiö nimeltä The Blair Witch Project. The Blair Witch Project osoittaa, että kaikkia ihmisiä voi huijata ainakin hetken. Se on tehty kauhulla rahastavien halpatuottajien kuluneimmalla vedätyskaavalla, kääpiökustannusten ja härskin valheellisen ”perustuu tositapahtumiin” -kampanjoinnin yhdistelmällä.
”Lokakuussa kolme elokuvaopiskelijaa katosi metsään kuvatessaan dokumenttifilmiä noitalegendasta. Vuotta myöhemmin löytyi heidän filmimateriaalinsa. Tästä tehtiin Blair Witch Project”, on tähän mennessä aloittanut juttunsa 12 suomalaista lehteä. Ja lisää on tulossa.
Kaikkein merkittävin uutinen elokuvassa on oikeasti se, että sitä pidetään merkittävänä uutisena, joka on kelvannut sekä Newsweekin että Timen kanteen.
Jos elokuville vielä annettaisiin suomenkielisiä nimiä, The Blair Witch Projectin nimi olisi Pullamössöprojekti. Elokuvan sankarit ovat kolme nuorta media-alan opiskelijaa, jotka menevät metsään filmaamaan dokumenttia. Medianössöt eksyvät nopeasti rivitalon takapihaa muistuttavaan ”erämaahan”. He muuttuvat vikiseviksi hermoraunioiksi, jotka pahentavat tilannettaan tekemällä mahdollisimman typeriä ratkaisuja. Kun kartan lukeminen tuntuu ärsyttävän hankalalta, kartta potkaistaan jokeen.
Vaikka nuorilla dokumentaristeilla on vaikeaa, he jaksavat aina kuvata toisiaan video- ja elokuvakameroilla. Vanhemmat ovat kai sponsoroineet materiaalihankintoja runsaskätisesti, sillä sankareilla on varaa hintavan 16-millisen filmin tuhlailevaan kulutukseen. He käyttävät 16 mm -kameraa jopa kuvatessaan omaa yöpymistään säkkipimeässä teltassa.
Tämä ja muut vastaavat ”ei näy mitään” -tilanteet ovat The Blair Witch Projectin tyypillistä antia. Jos Blair ei olisi elokuva, se voisi kilpailla sokeiden kuunnelmapalkinnosta.
Maailmalle levitettyjen jenkkielokuvien mainostaminen maksaa enemmän kuin niiden tekeminen. The Blair Witch Projectista kirjoitetuissa puffiartikkeleissa tätä vääristymää ihastellaan jonkinlaisena suurena independent-sankaruutena. PR-henkisimmät journalistit ovat levittäneet jopa sellaista käsitystä, että Blairia ei ole tarvinnut edes mainostaa, yleisö on vain löytänyt sen.
Käytännössä The Blair Witch Projectin markkinointiin on upotettu omaisuuksia, alkaen näyttävästä lanseerauksesta Cannesin keväisillä festivaalilla (johon haluamme viitata joka kolumnissa). Uusia tuulia haistelevat PR-taktikot tiesivät jo silloin, että uusavuton räpellys ja amatöörimaisuus ovat vuosituhannen viimeiset megatrendit.
Vai mistä luulette olevan kysymys, kun Steven Spielberg on päättänyt tehdä Lars von Trierin, Thomas Winterbergin ja kumppaneiden jalanjäljissä dogma-elokuvan. Aitous on se juttu! Nyt odotamme vain milloin Disney ostaa koko konseptin ja alkaa tehdä dogma-sarjaa oheistuotteineen.
Seuraavaksi kuulemme, kuinka Jim ”Titanic” Cameron aikoo tehdä 500 dollarilla elokuvan, jota ei aiota mainostaa lainkaan. Tuotanto on erittäin salainen, mutta ennakkotietojen mukaan vielä nimettömän uutuuden internetsivut ovat jo nyt herättäneet pahennusta kotimaassaan. Maailmanensi-ilta jouluna.
Lauri Lehtinen & Heikki Valkama
