26. marraskuuta 1999
Teksti:

”Kukapa ei haluaisi yrityksensä palvelukseen tyyppiä, joka tuntee satoja ihmisiä elämän eri osa-alueilta.”
    Sami Aaltonen, 28, puhuu presidentintekijä Jussi Lähteestä, nykyisestä Nelosen kehitysjohtajasta. Lähdettä pidetään verkostoitumisen kotimaisena ykkösguruna, mutta aivan aloittelija ei ole Aaltonenkaan.
    Lähteen ja Aaltosen kaltaiset verkostoissa uiskentelijat ovat osoittaneet, että kun suhdeverkosto on tarpeeksi vahva, työhakemusten tekemiseen ei tarvitse uhrata aikaa. Ammattitaidon päälle kasattu sosiaalinen pääoma painaa niin paljon, että monet firmat ovat valmiita maksamaan pelkästään siitä.

Amatöörirakastaja


Aaltosen tuttavat
tuntevat hänet huippuluokan verkostoitujana. Itse hän pitää itseään ”amatöörirakastajana”. Toisin kuin alan ammattilaisilla, hänen kalenterissaan ei ole varattu erillisiä aikoja verkostojen hoitamiseen. Hän ei tunnusta tietoisesti pohtivansa, ketä milloinkin kannattaa muistaa.
    Silti hän muistaa. Hän hellii verkostoaan säännöllisesti muun muassa sähköposti- ja tekstiviesteillä.
    Aaltosen muistiossa on kolmisensataa sähköpostiosoitetta.
    Parhaimmillaan kymmenille ihmisille kerrallaan lähtevät viestit ovat yleensä vitsejä tai vinkkejä lukemisen arvoisista artikkeleista. ”Mä en ehkä ole sillä tavalla perinteinen verkostoituja, että mä en lahjo enkä pyydä palveluksia. En järjestä konserttilippuja enkä levyjä.”
    ”Mä olen epä-pro juuri siinä mielessä, että mä en yritä luoda ihmisille mitään illuusiota, että ’vain sinä siellä olet mielessäni’. Kun mä lähetän monille ihmisille jonkun jutun, ne näkee kenelle kaikille se on lähetetty.”

Kaveria ei jätetä

Aaltonen on käynyt Kallion ilmaisutaidon lukion. Koulun oppilaista on 90-luvulla kasvanut joka toisen talk-shown vetäjiä tai vieraita. Aaltosen tyttöystävä, poptähti Maija Vilkkumaakin oli alun perin koulutoveri Kalliosta.
    Koulun jälkeen Aaltonen on kasvattanut kontaktipintaansa toimittajana, rokkarina ja poliitikkona. Moni haastateltava ja työtoveri on tarttunut peruuttamattomasti verkkoon.
    Poikkeuksellisen tiivis verkosto syntyi räväkkää ajankohtaisohjelmaa N.Y.T.:tä tehdessä. Ohjelma lopetettiin kolme vuotta sitten, mutta tekijäporukka tapailee edelleen.
    Nyt näillä ihmisillä alkaa olla jo asemaa. Aaltonen itse työskentelee Nordisk Film & TV:llä tuottaja-ohjaajana. N.Y.T.:n tuottajan Mikko Räisäsen hän halusi Neloselta Nordisk Filmille esimiehekseen ­ ja sai tahtonsa läpi.
    ”Mä oon käyttänyt kernaasti Mikon kanssa vanhoja nyttiläisiä, hyvää ammattitaitoista väkeä, tekemään inserttejä meidänkin ohjelmiin.”

Pienet piirit

Näin verkostot toimivat. Ihmisiä on helpompi ottaa hommiin, kun heidät tuntee. Päteväksi tunnettu on vahvemmilla kuin papereiden mukaan pätevä. Ongelmia syntyy siinä vaiheessa, jos verkoston jäsenyys ajaa pätevyyden ohi.
    Aaltonenkin on törmännyt tilanteisiin, joissa on täytynyt tapella tunnetumpaa kilpailijaa vastaan. ”Mä uskon kuitenkin, että parempi sisältö voittaa.”
    Jääviyskysymykset ovat vahvoille verkostoitujille ongelmallisia. Aaltonenkin on toiminut niin muusikkona, musiikkiohjelmien tekijänä kuin kriitikkonakin. Esimerkiksi Don Huonojen ensimmäisillä sinkuilla hän avusti koulukaveriaan Kalle Aholaa tekemällä salanimellä biiseihin tekstejä.
    ”Myöhemmin on ammatillisesti pitänyt yrittää suhtautua kriittisesti ja objektiivisesti Don Huonojen levyihin. Tai Maijan luokkakavereiden Ultra Bran levyihin.”
    Kun piirit ovat pienet, verkoston rakentaminen on aktiiviselle ihmiselle varsin vaivatonta. Ennen pitkää muutamat kaikkien kaverit ajautuvat eri alojen johtotehtäviin. Silloin verkostoissa puhutaan jo pankkimaailman fuusioista tai uusien tv-kanavien perustamisesta.
    ”Kun tehtiin N.Y.T.:tä, törmättiin usein siihen, että kun haettiin haastateltavia, aina ajauduttiin samoihin ihmisiin.”

Maran saunassa

Varsinaisiin sisäpiireihin tai suljettuihin hyvä veli -verkostoihin Aaltonen ei katso kuuluvansa. Hän ei käy pelaamassa sisäpiirisählyä tai sikariporraslentistä.
    Kutsuja kissanristiäisiin ja sisäpiiriporukoihin sateli enemmän silloin, kun hän oli puhtaasti viihteen tekijä. Kutsu kävi muun muassa Ahtisaaren jazz-kekkereille Mäntyniemeen ja presidentinlinnaan saunomaan.
    ”En tiedä, hyötyikö siitä loppujen lopuksi kumpikaan osapuoli mitään. Oli ihan kiva käydä Mäntyniemessä ja presidentinlinnassa, mutta ei ole tullut kutsuja sen jälkeen, kun on avannut suunsa ja sanonut, mitä mieltä on asioista.”
    Kaikkia Aaltosen linjanvedot eivät ole miellyttäneet, mutta hänen verkostojaan poliittinen aktiivisuus on kasvattanut. Kolmen vuoden takaisissa eurovaaleissa EU-kriittisiä ystäviä löytyi 17 000. Viime kesän väsähtäneissä vaaleissakin Vasemmistoliiton sitoutumaton ehdokas keräsi 8 500 ääntä.

Ehdokkaaksi lähteminen
oli Aaltoselle aprikoinnin paikka. Nuorten mediatyöläisten piirissä EU-vastaisuus tai vasemmistoliittolaisuus eivät ole niitä trendikkäimpiä vetoja. Vastaus löytyi verkostosta:
    ”Ennen viime vaaleja mä kysyin tietyiltä luotettavilta ihmisiltä, kannattaako mun riskeerata tiukan ja kylmän laskelmoivan mediaihmisen imagoni sillä, että mä haluan oikeasti vaikuttaa yhteisiin asioihin.”
    Kun tukea tuli sekä oman työpaikan johdolta että verkoston eri laidoilta, Aaltonen lähti mukaan. Hän luottaa verkostoonsa ja tuntee, että verkosto luottaa häneen.
    ”Se ei toimisi, jos se perustuisi siihen, että mä olisin jonkun puolueen sisällä jossain asemassa ja minulla olisi paikat pedattu. Sellainen laskelmoiva vilpillisyys ei menisi läpi.”
    Vaikka Aaltonen vähättelee verkostoitumisensa suunnitelmallisuutta tai kontaktiensa tuomaa valtaa, päämäärätietoisen ihmisen toiminta tuskin on täysin sattumanvaraista.
    Sosiaalista luonteenlaatua verkostoituminen kuitenkin vaatii.
    Sitäkään Aaltoselta ei puutu.

Mikko Metsämäki
Kuva Riku Isohella