Kansanedustajan avustajan tehtävästä on tullut parissa vuodessa jokaisen nuorisopoliitikon unelmatyö. Broilerihautomoon ja ponnahduslaudalle, verkostoitumaan, luomaan suhteita, täyttämään curriculum vitaeta, valtaapitävien mieleen ja viereen pitäisi päästä.
Mitä siitä, että avustajakulttuuri on vasta muovautumassa: ei omaa työhuonetta, tietokonetta, lähestymiskielto saunaan ja uima-altaalle, ei lounasetua, ei lomaa, pätkätyösopimuksia. Käyntikortitkin on maksettava itse.
Tästä syksystä alkaen kansanedustajien avustajat ovat täyspäiväisiä. Kymppitonnin palkka on monipuolistanut avustajakaartia; alkuvaiheessa edustajien oli helppo pyytää avustajaksi puoluetoimistosta tuttu nuorisopoliitikko tai kotikylän ainoa valtsikalainen.
170 kansanedustajalla on avustaja, ja avustajista viitisenkymmentä on opiskelijoita. Opiskelija-avustajista suurin osa kuuluu puolueeseen. Puolueaktiivit toimivat opinahjonsa ylioppilaskunnassa, ja ovat olleet ehdolla edustajisto-, eduskunta- ja kunnallisvaaleissa.
Pienet puurtajat
Avustaminen ei kuitenkaan ole poliittista, moni avustaja painottaa. Pikemminkin omat ambitiot on osattava jättää muille tantereille. ”Kansa on valinnut edustajansa, ja minun tehtäväni on tukea hänen työtään ja mielipiteitään olivatpa omat kantani mitä tahansa”, moni vastasi Ylioppilaslehden kysymykseen avustajan vaikutusmahdollisuuksista. Päämiehen varpaille ei tahdota astua, vaikka omat tavoitteet olisivat kovat.
Opiskelijapoliitikko on silti hyvä valinta avustajaksi: kunnianhimoinen tyyppikin nöyrtyy avaamaan kirjekuoria, kun tietää, että palkinto odottaa jossain tulevaisuudessa. Ties vaikka Paavon tai peräti Benin talli bongaisi untuvikon peesiinsä. Heti pääsee pätemään ainakin ylioppilaskuntien aktiiveille, pyytämään lisäselvityksiä ja vinkkaamaan, mistä narusta kannattaa vetää. Puolueiden nuorisojärjestötkin kyselevät katsauksia ja tilannearvioita.
Ei kymppitonnilla kokenutta strategikkoa tai tohtoria palkkaa, mutta opiskelijoiden lisäksi avustajina on kehityskonsultteja, merkonomeja, toimittajia. Sähköasentaja-avustajastakin on varmasti hyötyä, kun muutto uuteen lisärakennukseen lähestyy.
Kummipojat kiellettiin
Avustajajärjestelmä lähti liikkeelle tammikuussa 1995. Kun eduskunta käsitteli tulevaisuuspoliittista selontekoa, kansanedustaja Martti Tiuri (kok) teki ponsiehdotuksen, että kansanedustajille palkattaisiin sihteerit ja sihteereille järjestettäisiin toimitilat eduskunnan läheisyydestä. Eduskunta hyväksyi ponnen sekä ennen että jälkeen vaalien 1995.
Ensin lisättiin ryhmäkanslioiden rahoja, jotta ne voisivat järjestää palvelut yksittäisille kansanedustajille. Edustajille menettely ei kelvannut, vaan kullekin haluttiin oma avustaja. Vuoden 1997 huhtikuussa aloittivat ensimmäiset avustajat, puolipäiväisenä ja huimalla 3 800 markan palkalla. Vuonna 1998 palkka nostettiin 5 000 markkaan, ja syyskuun alusta se on 10 000 markkaa.
Ensimmäisenä eduskuntaan kirmasivat kansanedustajien lapset ja kummipojat. Juhani Alaranta (kesk) otti avukseen abiturientti-poikansa, Anssi Rauramo (kok) 16-vuotiaan poikansa, Tuija Nurmi (kok) palkkasi eläkeikäisen isänsä ja Tuulikki Hämäläinen (sd) tyttärensä. Tarvittiin säännöt: avustajan tulee olla täysi-ikäinen mutta alle 65-vuotias eikä hän saa olla perheenjäsen tai asua samassa taloudessa kuin edustaja.
Eduskunnasta aloitetehdas
Avustajat ovat ilmiselvästi osanneet tehdä itsensä tarpeellisiksi. Alun perin tekniseksi tueksi tarkoitetusta joukosta on tullut myös poliittisia vaikuttajia. Kirjallisten kysymysten ja aloitteiden määrä eduskunnassa on tuplaantunut, kun avustajat viilaavat edustajien ehdotukset valmiiksi esityksiksi.
Eihän valtiomiehen tarvitse käyttää aikaansa postin seulomiseen, kopioimiseen, lehtikatsauksiin, kansalaisten sähköposteihin vastailemiseen. Hyvä avustaja lukee läpi mietintönivaskat ja katsaukset ja osaa poimia niistä poliittisesti relevantit kysymykset.
Hyvä avustaja tietää, mikä vaalipiirin ihmisille on tärkeää ja kenen puheluihin kannattaa suhtautua kunnioittavasti. Hyvä avustaja on hyvä kirjoittaja, joka suoltaa puheenpohjia, puhereferaatteja, lakialoitteita, kirjallisia kysymyksiä ja lehdistötiedotteita jos vain pääsee käyttämään edustajansa tietokonetta.
Avustajainstituutio helpottaa edustajien työtä, mutta saattaa tulevaisuudessa hidastaa eduskunnan toimintaa. Talon kanslia on jo helisemässä kasvaneiden aloitepinojen kanssa. Täysistunnot tulevat pitenemään, kun avustajat kirjoittavat kynät sauhuten edustajilleen puheita.
Avustajien itsensä mukaan tämä palvelee demokratian asiaa. Kansanedustajat saavat keskittyä valiokuntatyöhön ja ajatteluun, kun avustajat hoitavat rutiinihommat. Kansalaisten kannalta positiivista on se, että eduskunnasta saa jonkun kiinni, vaikka edustaja olisi ulkoasiainvaliokunnan Ugandan-matkalla.
Isokenkäisten on herkät varpaat
Avustajilla on kuitenkin poliittisia vastustajia kansanedustajat. Joidenkin mielestä kansanedustajan kynänteroittelu on noussut avustajien päähän. Törmäystilanteita syntyy, kun kännykkälapsoset kirmailevat ahtaan eduskuntatalon käytävillä. Mäntit avustajat eivät tunnu tajuavan, että kun kansanedustaja haluaa kopiokoneelle, hänen on päästävä sille heti.
Välillä avustajat joutuvat väistelemään turhautuneita kansanedustajia, jotka purkavat kiukkua pienempiinsä. Kuppilassa kaikki eivät ymmärrä antaa tietä talon todellisille pomoille, ja silloin saa huomata olevansa vain avustaja.
Eräs avustaja kertoo, kuinka absurdilta tuntuu, kun edustajat valittavat siitä, että avustajat ovat heidän tiellään ruokajonossa. Yliopistolla ei ole tottunut kastijakoon, jossa toiset saavat kiilailla ruokajonossa.
Eduskunnan hallintojohtaja Kari T. Ahonen ymmärtää edustajia. ”Sellaista pientä hoksaamattomuutta avustajien puolelta voi esiintyä. Se johtuu osittain siitä, että ollaan tärkeässä tehtävässä ja ollaan vähän nuoria eikä ymmärretä sellaista hienotunteisuutta.”
Punttisalia ja pesutiloja avustajat eivät saa käyttää. Seuraavaksi avustajat aiotaan ajaa lehtilukusalista. Eduskunnassa on tehty ratkaisu, että avustajien kahteen huoneeseen tilataan omat lehdet, jotta lehtilukusalin rauhaisa atmosfääri säilyisi.
Myös avustajista aiheutuvia kuluja karsastetaan. Työterveyshuollon kanssa vehdattiin kauan, ennen kuin hoito järjestyi. Avustajista tuntuu, että he ovat helppo politisoinnin kohde, koska järjestelmän kulut pystytään osoittamaan markalleen. Avustajiin budjetoitu rahamäärä on ollut jatkuvassa kasvussa. Ensi vuonna pelkästään palkkoihin palaa 31 miljoonaa markkaa.
Työsopimukset ovat määräaikaisia ja muutamien kuukausien mittaisia. Eduskunnan hallinnon mielestä avustajan työsuhde ei ole verrattavissa muihin työsuhteisiin. Eduskunta ei ole kuin verotoimisto, joka tekee tiettyä hallintotyötä ympäri vuoden, ajatellaan. Esimerkiksi kolmen kuukauden työsopimus takaa sen, että avustajasta pääsee eroon, jos homma ei suju.
Moni edustaja panee avustajan työsopimuksen kesäksi katkolle, eikä palkaton pakkoloma miellytä kaikkia avustajia. ”Jos edustajalla ei ole antaa työtä kesällä, niin eikö ole veronmaksajien varojen hukkaamista, jos pidetään silti ihminen palkkalistoilla? Olisi se outoa, että kun on tänne päässyt avustajaksi, niin olisi subjektiivinen oikeus istua täällä kädet ristissä”, Ahonen sanoo.
Ensi vuosi tuo parannuksia: luvassa on kannettava tietokone ja 600 000 markan matkakustannusbudjetti. Avustajien reissut vaalipiiriin tai vaalipiirissä työskentelevän avustajan matkat pääkallopaikalle helpottuvat, jos summa jaetaan vaikka niin, että kullekin lohkaistaan 3 000 markkaa reissaamiseen vuodessa.
Avustajien ilmaantuminen vauhditti myös eduskunnan lisärakennuksen suunnittelua: kun rakennus valmistuu, kaikille pitäisi vihdoin liietä oma työhuone.
Anna-Leena Kauhanen ja Mikko Metsämäki
Piirros Anssi Keränen
Aktivisti
Tampereella sosiologiaa opiskeleva Salla Tuomivaara, 24, työskentelee vihreiden Anni Sinnemäen avustajana. Samaa sukupolvea edustava parivaljakko on sikäli poikkeuksellinen, että Tuomivaaraa voi pitää poliittisesti vähintään yhtä kokeneena kuin Sinnemäkeä. ”Mun mielestä se on vain positiivista, koska tässä työssä on tärkeää juuri se, että molemmat voi avoimesti tuoda kantojaan esiin ja sanoa, mitä mieltä on toisen tekemisistä”, Tuomivaara sanoo.
Tuomivaara oli maaliskuun eduskuntavaaleissa ehdokkaana, mutta 1 379 ääntä eivät riittäneet läpimenoon. Kun vaalikampanjan aikana tutuksi tullut Sinnemäki pyysi avustajakseen, asiaa ei tarvinnut kahta kertaa pohtia.
Avustajan työssä Tuomivaaraa kiinnostaa erityisesti demokratian toimintamekanismien pohdiskelu ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen.
”Kyllähän täällä näkyy hirveän konkreettisesti, kuinka marginaalista kansanedustajien valta on. Se on enemmänkin valmiisiin asioihin kantaa ottamista.”
Tuomivaara haluaisi hajauttaa keskitettyä valtiovaltaa pienemmille yksiköille, esimerkiksi kuntatasolle. ”Kyllähän täällä ollaan systeemin palveluksessa, mutta ei se välttämättä merkitse, että sitä olisi samalla vahvistamassa.”
Avustaja ei ole välttämättä kiinnostunut nousemaan ensi vaaleissa edustajaksi. ”Mun elämänihanteet ovat sellaisia, että en tiedä, olisiko kovin ihanteellista viettää tässä talossa loppuelämäänsä.”
”Ennen kaikkea olen pitänyt tätä oppimisen paikkana. Olen kaavaillut aina, että oma työpaikka olisi järjestö- tai koulutussektorilla, niin kaikessa sellaisessa tämä on tosi arvokasta kokemusta.”
Aliluutnantti
Kotkalaisen kokoomusedustajan Jyri Häkämiehen avustaja Anna-Maria Lyytinen, 25, haluaa todellakin pysyä vain avustajana; hän ei missään nimessä suostu valokuvattavaksi. Sekä edustaja että avustaja ovat uusia eduskunnassa. Lyytinen on töissä puolipäiväisesti.
Lyytinen luki Kymen Sanomista jutun Jyri Häkämiehen ensimmäisestä työpäivästä eduskunnasta. ”Jutussa hän sanoi, että avustaja on vielä hakusessa. Mie itse tarjouduin töihin.”
Lyytinen on humanisti, mikä on avustajakaartissa harvinaista. Hän lukee Helsingin yliopistossa yleistä kirjallisuustiedettä. ”Muita humanisteja ei ole tullut vastaan.”
Lyytisen runotyttömäisyyttä karsii varmasti se, että hän on Merisotakoulun käynyt aliluutnantti.
”Mie tykkäsin armeijan meiningistä, ja vähän mietin sitä uraa. Olin yhden kesän töissä ylikersanttina.”
Kokoomukseen Lyytinen liittyi vasta kun avustajan pesti alkoi. ”Ei se mitenkään työsopimukseen kuulu, että liitytään puolueeseen, mutta osaltaan se helpottaa työtä. Ja oli se mulle aika itsestään selvää, sillä kotitausta on kokoomuslainen.”
Lyytinen ei kuulu Benin (Zyskowicz) talliin, eikä ole tekemässä poliitikon uraa. Hän ei edes kunnolla tunne kokoomuksen nuoria kykyjä.
”Ehkä niistä ihmisistä jää mielikuvia, jotka mie koen vieraiksi.”
Tuoretta puolueen jäsentä hirvittää avustajuuden tuoma oman persoonan politisoituminen. Lyytinen miettii tarkkaan, sanooko, missä on töissä. Esimerkiksi yliopistolla omalla laitoksella suhtautuminen oli Lyytisestä outoa.
”Siellä ei ole mitenkään cool olla maanläheinen tai käytännöllinen ihminen. En tunne laitokselta hirveästi porukkaa, mutta en mie viitsi enää sanoa, mitä teen.”
Hätävara
Marina Lunden, 27, on yksi harvoista rkp:n nuorista tulevaisuudenlupauksista. Nils-Anders Granvikin avustaja on todella kokenut nuorisopoliitikko, mutta hän toppuuttelee kovasti: poliitikon ura ei enää niin kovasti kiinnosta, hän haluaa tehdä jotain muuta.
Lundénista uraputkessa nousevat kohisten ne nuorisopoliitikot, jotka ovat päässet ministerien erityisavustajiksi.
”Avustaja on avustaja, esille pääsee enemmän vaikka nuorisojärjestössä. Ja Benin talli näyttää tekevän hyvää tulosta.”
Aiemmin Lundén on ollut Astrid Thorsin avustaja europarlamentissa ja Euroopan liberaalipuolueiden nuorisojärjestöjen LYMECin varapuheenjohtaja ja toiminnanjohtaja Brysselissä. Kunnallisvaaleissakin hän ollut ehdokkaana pienessä kotikunnassaan Luodossa, mutta jäi rannalle. Eduskunnassa hän aloitti syyskuun alussa.
”Olin mukana Astrid Thorsin eurovaalityössä, mutta päätin nyt jäädä Suomeen. Kun kuulin, ettei Granvikillä ollut avustajaa, soitin ja esittäydyin. Toivon, että voin jatkaa avustajana noin pari vuotta.” Lundén opiskelee Åbo Akademissa julkista hallintoa. Gradu Euroopan aluepolitiikasta on viittä vaille valmis. EU onkin Lundénin ykköskiinnostuksen kohde, ja kansanedustajan pallia enemmän häntä houkuttelisi Bryssel.
”Se on se kansainvälisyys, ja siellä on aika paljon tilaa tehdä politiikkaa. Lainsäädännöstä tulee yhä enemmän ja enemmän yhteiseurooppalaista.”
Kun Lundén vertailee avustaja hommaa Arkadianmäellä ja Brysselissä, hän muotoilee sanansa tarkasti. ”Hmm, avustajakulttuuri on täällä vasta muotoutumassa.”
Brysselissä avustajilla on kunnon tilat ja pieniä huomaavaisia eleitä työnantajilta kuten lounasedut, kuntosalit ja muut.
”Se, että Suomen korkein poliittinen valta ei pidä huolta työntekijöistään, ei ainakaan tee hyvää eduskunnan maineelle. Mikään yritys ei uskaltaisi tehdä semmoista.”
Duunari
Jyrki Konola, 28, muutti kuusi vuotta sitten Kemistä Helsinkiin. Hän ei tuntenut kaupungista ketään, mutta keksi kysyä töitä kemiläiseltä demarikansanedustajalta Maija Raskilta. ”Maija vastasi, että töitä kyllä olisi, muttei rahaa maksaa palkkaa”.
Kun avustajajärjestelmä käynnistyi, Rask otti Konolaan yhteyttä ja tarjosi työtä. Kalliossa K-kaupan kassana työskennellyt mies tarttui tilaisuuteen heti. Toisiinsa avustaja ja edustaja olivat tutustuneet Konolan työskennellessä toimittajana kemiläisessä paikallisradiossa. Konola ei ole ylioppilas, mutta syksystä 1996 hän on lukenut sosiologiaa Tampereen yliopistossa.
Eduskunnassa hän joutui rakentamaan toimenkuvansa tyhjän päältä. Työsopimuksessa työnkuvaa ei määritelty millään tavalla eikä esimiehelläkään ollut käsitystä, mitä hommia uudella apulaisella voisi teettää. ”Monilla kansanedustajilla ei välttämättä ollut minkäänlaista kokemusta esimiehenä toimimisesta. Ja yhtäkkiä heillä olikin joku, jolle saattoi sanoa, että tee sinä tämä.”
Raskin nousu opetusministeriksi on muuttanut Konolan työnkuvaa melkoisesti. Ministerin tekemisistä ei tarvitse juurikaan tiedotella, koska hänet noteerataan muutenkin. ”Musta on tullut se ikävä ihminen, joka sanoo, ettei ministerillä ole aikaa ja voisitteko ottaa uudelleen yhteyttä, kun EU-puheenjohtajuuskausi päättyy.”
Epäkohtana eduskunnassa Konola näkee avustajien pätkätyöläisstatuksen. Hänellä itsellään on menossa vuoden sisään neljäs työsopimus. ”Avustajat ovat hirveän arkoja puhumaan omasta työsuhteestaan, koska ollaan vähän noloina omasta asemasta.”
”Aina välillä mä menen sen paperin kanssa Maijan luo, että voisitko allekirjoittaa ja Maija kysyy, että olenko ollut kiltisti.”
Konola on sdp:n jäsen mutta tähtää tuskin politiikkaan. ”Jos saisin tehdä, mitä haluaisin, mä kirjoittaisin kirjoja ja ainakin yhden elokuvan käsikirjoituksen. Mä olen kiinnostunut hirveän monista asioista ja tuntuu tosi vaikealta päättää lähteä jollekin tietylle uralle. Yves Rocherin trukkikuskinakin oli ihan hauskaa, siinä oli omat puolensa.”
Broileri
26-vuotiaan Pasi Strömbergin gradu käsittelee funktionaalianalyysin aihepiiriin liittyvää Hahn-Banachin lausetta ja optimointisovelluksia. Keskustalaiskansanedustaja Mirja Ryynäsen avustaja on valmistumassa matemaatikoksi Oulun yliopistosta.
”Mirjalle oli tärkeää, että olen kotoisin samasta vaalipiiristä kuin hän ja minulla on kontakteja siihen suuntaan”, Kiuruvedeltä lähtenyt Strömberg sanoo. Hän aloitti avustajantyönsä syyskuun alussa, kun Ryynänen palasi europarlamentista eduskuntaan.
Vaikka Strömbergin opiskeluala on kovin kaukana vallankäytön kabineteista, hän on meritoitunut myös poliitikkona. Kokemusta on kertynyt SYL:n ja Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksissa. Nykyisin Keskustan Opiskelijaliiton puheenjohtaja istuu keskustan puoluehallituksessa.
Strömberg ei pelkää oman poliittisen aktiivisuuden vaikeuttavan avustajantyötä. ”Mä näen sen enemmän rikkautena. Oma kokemus tuo varmasti rohkeutta esimerkiksi tehdä itse aloitteita.”
Tulevaa urasuuntautumistaan Strömberg ei ole vielä lyönyt lukkoon. Politiikka ei ole poissuljettu vaihtoehto. ”Täytyy katsoa ensin rauhassa jatko-opintoja, mutta varmasti jotain elinkeinopolitiikkaan ja alueelliseen kehitykseen liittyvää työtä tulen tulevaisuudessa tekemään.”
Opiskelijapolitikointia Strömberg on jättämässä vähemmälle, mutta marraskuussa hän on vielä ehdolla OYY:n edustajistovaaleissa. Hän puntaroi myös ehdokkuutta ensi vuoden kunnallisvaaleissa. Helsingissä kirjoilla oleva nuori keskustalainen on kovaa valuuttaa pääkaupungin valloitusta ikuisesti yrittävän puolueen listoilla.
Konkari
Helsinkiläistä Marjut Virvosta, 29, ei kiinnosta olla vain kansanedustaja Sakari Smedsin (krist) postinavaaja. Virvonen on avustajana konkari, hän on ollut mukana avustajajärjestelmän alusta asti eli huhtikuusta 1997, ja hän haluaa tarjota jotain lisäarvoa edustajan työhön. Kymppitonnin palkalla ei ehkä saa poliittista neuvonantajaa, mutta sihteerin ja kelpo kirjoittajan kuitenkin.
”Jos itse palkkaisin avustajaa, etsisin hyvää kirjallista kykyä.”
Politiikka on Virvoselle tuttua: hänellä on takana monia luottamustoimia Kristillisen Liiton nuorisojärjestössä, muun muassa puheenjohtajana. Virvonen on ollut ehdokkaana sekä eduskuntavaaleissa että kunnallisvaaleissa, mutta ääniä ei liiemmin kertynyt. Hän on ollut puoluetoimistossa töissä ja tuurannut eduskunnassa kristillisten ryhmäsihteeriä. Virvonen on puolueen nuorisojärjestölle vahva linkki eduskuntaan.
”Joskus pyydetään jotain poliittista katsausta. Teen sitten katsauksen meidän edustajien toiminnasta ja talon keskusteluista.”
Päämies Sakari Smeds on tuttu nuorisojärjestöstä.
”Alun perin vanhempani liittivät minut puolueen jäseneksi. Mika Ebeling pyysi minut mukaan nuorisojärjestöön 10 vuotta sitten, ja siitä lähtien olen ollut mukana.”
Konkarilla on perspektiiviä avustajien asemaa, ja hän uskoo, että avustajajärjestelmä on hiljalleen löytänyt paikkansa. ”Talon hallintoihmisten nihkeä suhtautuminen on lieventynyt.
Avustajan edutkin on parantuneet, aluksi tämä oli aikamoinen koiranvirka. Vieläkään ei ole lounasetua, eikä kaikkialle pääse. Työsopimuksia on ollut tosi monta, ja ne ovat pätkittäisiä; kesällä sopimus katkeaa.”
Avustajajärjestelmä on Virvosesta nuorten poliitikkojen hautomo, ja se on hänestä ihan hyvä.
Konkari päättää eduskuntauransa tältä erää vuodenvaihteessa ja palaa Helsingin yliopistoon aloittelemaan sosiaalipsykologian graduaan.
Filosofi
”Itselläni on jossain suhteessa erilainen käsitys vapaudesta kuin mitä tämä puolue edustaa”, Marko Varajärvi, 28, sanoo. Jyväskylän yliopistossa valtio-oppia ja filosofiaa opiskeleva Varajärvi kuuli keväällä kaveriltaan, että Vasemmistoliiton uusi kansanedustaja Unto Valpas etsi avustajaa.
Varajärvi haki hommaa, vaikka hänen ainoa poliittinen meriittinsä oli ollut rkp:tä lähellä olevan Svensk Ungdomin Helsingin piirihallituksessa istuminen. Oulun vaalipiiristä valittu Valpas arvosti Varajärven pohjoista syntyperää ja valtio-opin opintoja ja otti miehen töihin.
Varajärvellä on filosofinen lähestymistapa politiikkaan. Vaikka ideologisia eroja on, Vasemmistoliiton politiikka tuntuu läheiseltä: ”Koen erittäin tärkeäksi sen, että vapauteen liittyy solidaarisuutta ainakin julkisessa sfäärissä. Voisin käyttää Richard Rortyn jaottelua yksityiseen ja julkiseen sfääriin. Yksityiseen sfääriin kuuluu oman vapauden maksimointi sillä reunaehdolla, että ’cruelty is the worst thing I can do’.”
Rutiinitöiden lisäksi Varajärvi on saanut edustajaltaan tehtäviä aina Norjan aluepoliittisen mallin selvittämisestä asuntolainojen korkotukivähennysproblematiikan pohtimiseen. Etusijalla on kuitenkin yhteydenpito tiedotusvälineisiin ja vaalipiiriin. ”Täytyy tietysti ottaa huomioon Unton äänestäjäkunta. Lehdistötiedotteet täytyy muokata siihen muotoon, että äänestäjät ymmärtävät.”
Poliitikon ura ei Varajärveä innosta. Hän aikoo tutkijaksi.
