Ursinin kallioilla Eirassa on kuuma syyspäivä. Moon TV:n rokkireportteri Jani Valpio siirtää aidanpätkiä pois Klamydia-yhtyeen tieltä. Kuvaaja Onni Tappola purkaa laukustaan pientä digivideokameraa, harjoittelija Onni Urpela virittelee mikrofonia. Moon TV:n Never Trust a Hippie -musiikkiohjelman tuotantoryhmä on aloittamassa viikkomakasiininsa nauhoituksia.
Sadan metrin päässä Pursimiehenkadulla Moon TV:n musiikkiohjelmien tuottaja Terja Salaspuro kertaa televisiokanavan historiaa. Johtoröykkiöiden ja avattujen tietokoneiden seassa seikkailee parikymmentä nuorta ihmistä. Toimituksen työntekijöiden keski-ikä on alle 24 vuotta.
Moon TV:n ensimmäiset koelähetykset ajettiin ulos loppuvuodesta 1997. Suurimpien kaupunkien kaapeliverkoissa näkyvä nuortenkanava keskittyi aluksi täysin video- ja tietokonepeleihin, nykyisin ohjelmiston kärki on musiikki- ja elokuvaohjelmissa.
Pienen paikallisradion budjetilla pyörivä kanava on suomalaisen mediakentän kummajainen.
”Tällaista puolivaltakunnallista sähköistä nuorisomediaa ei ole meillä ollut, se oli tärkeä syy siihen, että me aloitettiin”, kanavan markkinoinnista vastaava Niclas Kevin sanoo.
Kevin kertoo, että kanavan mainosmyynti alkoi vasta elokuun alussa. Ensi vuosi tulee olemaan ensimmäinen varsinainen liiketoimintavuosi. Kanavaa ei ole toistaiseksi mainostettu yleisöllekään.
”Me ei olla hirveästi haluttu lähteä markkinoimaan sellaista asiaa, joka ei ole meidän mielestä vielä täysin kypsä siihen”, Kevin sanoo. ”Nyt lähdetään hakemaan katu-uskottavuutta mielipidejohtajien kautta.”
Moon TV:n toiminnan mahdollistaa taustayhtiö Saraxa Media, jonka omistaa neljä firman omaa työntekijää sekä pari ulkopuolista sijoittajaa. Ennen oman kanavan perustamista Saraxa tuotti Ylelle Hugoa ja MTV3:lle Game Overia.
Saraxa on myynyt tietokonekielellä toimivaa televisio-ohjelmakonseptiaan useille ulkomaisille kaapelikanaville muun muassa Englantiin, Ruotsiin ja USA:han. Näillä rahoilla oman kanavan ylläpitäminen on mahdollista, vaikkei ohjelmia toistaiseksi katso juuri kukaan.
Digitelevisio tulee
Kaivopuiston rantaviivaa pitkin pörrää kovaääninen helikopteri. Jani Valpio vetää mikrofonia lähemmäksi ja kyselee Klamydian kuulumisia. Onni Tappola kuvaa käsivaralla yhtyettä, joka kertoo uudesta albumistaan.
Viime kesänä hallitus myönsi luvan 13 digitaaliselle televisiokanavalle valtakunnan verkkoon. Moon TV oli mukana kisassa, mutta jäi nuolemaan näppejään, kun Yleisradio, Alma Media ja Sanoma-WSOY jakoivat potin. Valtiovalta ei katsonut tiedonvälityksen moniarvoisuuden vaarantuvan mediajättien monopoliasemasta.
Niclas Kevin kertoo Moon TV:n hakeneen digilupaa puolitosissaan. ”Lähinnä se oli varovaista kokeilua, miten poliitikot suhtautuvat itsenäiseen kotimaiseen yrittäjään. Huomattiin, ettei se suhtautuminen kovin positiivista ollut”.
Valtakunnallisessa verkossa digilähetykset alkavat ensi syksynä ja analogisista ohjelmista on tarkoitus luopua kokonaan 10 vuoden siirtymäajalla. Kaapeliverkoissa valmius digitaalilähetyksiin on jo olemassa. Helsinki Television kaapeliverkon kanavista jo puolet on varustettu ”paluusuunnalla”, mikä mahdollistaa interaktiivisen digitaalisen ohjelmatoiminnan. Kari Ruopsa HTV:stä arvelee, että kaapelitelevision puolella analogiset kanavat katoavat nopeammin kuin maanpäällisestä verkosta.
Moon TV:n kaltaisille analogisille kaapelikanaville tämä on ongelma, vaikkei Kevin sitä suoranaisesti myönnäkään. Valtakunnan verkkoon pienyritykset tuskin saavat kanavaa kymmenen vuoden päästäkään. Myös maanpäällisen digikanavan 10 miljoonan markan vuosivuokra on pienille firmoille liikaa.
Vaikka analogiset kanavat katoaisivat, Kevin ja Salaspuro uskovat Moon TV:n jatkavan muodossa tai toisessa. Jos digitalisoinnin kustannukset koetaan liian koviksi, yksi vaihtoehto on internet, jonka mahdollisuudet kasvavat jatkuvasti. ”Kaapelissa meillä on tietysti rajattu peitto, kun taas internetissä me ollaan periaatteessa valtakunnallinen, ja siellä käyttäjämäärä koko ajan kasvaa”, Kevin pohtii.
Halpisohjelmaa päivästä toiseen
Moon TV:stä näkyy, että kanavan ohjelmat on tehty halvalla. Kanavan seitsemästä musiikkiohjelmasta viisi pyörittää pelkkiä videoita. Lisäksi kanavan harvoja katsojia kismittää se, että samoja ohjelmia kierrätetään koko viikko. Esimerkiksi Jani Valpion Klamydia-haastattelu tullaan näkemään seitsemänä päivänä peräkkäin.
”Kyllähän se näkyy, että meillä on sama määrä ihmisiä tekemässä koko kanavaa kuin Ylellä on porukkaa tekemässä yhtä ohjelmaa”, Salaspuro sanoo.
Salaspuron mukaan kanava on kuitenkin saanut positiivista palautetta alan ammattilaisilta. He arvostavat Moon TV:n yritystä olla uranuurtaja nuorisolle suunnatun kanavan rakentamisessa. ”Me tarjotaan prime timessä nuorelle kohdeyleisölle ohjelmaa silloin, kun valtakunnallisilta kanavilta tulee jotain Onnenpyörää.”
Kanavan keskeneräisyyden vaikutelmaa korostaa se, että emoyhtiö Saraxa kokeilee ohjelmaformaatteja Moon TV:llä ja testaa, voisiko niillä olla myyntipotentiaalia ulkomaille.
Moon TV:n ohjelmien kotimaisuusaste on yli 90 prosenttia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yksi kanavan ohjelmista tulee talon ulkopuolelta. Ulkomaisella urheilumakasiinilla yritetään houkutella kanavalle aikuiskatsojia.
”Mitä journalistisiin kriteereihin tulee, niin meillähän ei ole tällä hetkellä esimerkiksi uutislähetystä, joka nostaisi varmasti meidän statusta varteenotettavana kanavana”, Salaspuro sanoo.
”Kaikki, mitä me tällä hetkellä tehdään, pohjaa johonkin olemassaolevaan materiaaliin, musiikkivideoihin, peleihin tai leffoihin. Näiden avulla saadaan pienellä toimituksellisella työllä pitkä ohjelma kasaan.”
Onko interaktiivisuus sittenkin kupla?
Digi-tv:n parhaana puolena pidetään paremman kuvanlaadun ohella sen tarjoamia interaktiivisia mahdollisuuksia. Moon TV on satsannut interaktiivisuuteen alusta asti, vaikkei se olekaan digi-tv.
Jukebox-ohjelmaan voi soittaa ja äänestää suosikkivideotaan, pelidemojen paremmuudesta voi puolestaan kertoa mielipiteensä internetin kautta. Lisäksi kanavalla pyörii paljon tekstipohjaisia ohjelmia, jotka sisältävät katsojien kommentteja, terveisiä ja muita viestejä. Internetistä poimitut viestit seulotaan toimituksessa ja laitetaan päivän viiveellä tv-ruutuun.
Kun suurten ohjelmatalojen ideat digitaalisen interaktiivisuuden hyödyntämismahdollisuuksista ovat toistaiseksi olleet yhtä köykäisiä, koko digitelevisiota on ehditty epäilemään kuplaksi. Tekstipohjainen tv ei kuulosta kovin mullistavalta ajatukselta. Onhan teksti-tv:tä voinut katsoa ennenkin.
Kevin näkee tekstiin perustuvissa ohjelmissa kuitenkin potentiaalia: ”Kun sähköinen viestintä muuttuu ja netin merkitys kasvaa, niin mä en usko, että tekstipohjainen tv-ohjelma on enää niin suuri kummajainen.”
Digi-tv:n nopeaan läpimurtoon hänkään ei usko: ”Kuluttajille digilaitteen hankkiminen tulee on useiden tuhansien markkojen investointi ja me ei välttämättä uskota, että se investointi ainakaan lyhyellä aikavälillä kannattaa.”
Meren rannalla kesä jatkuu. Valpio päättää haastattelunsa ja Klamydia ryntää taksilla seuraavaan sessioon. Tuotantoryhmä lähtee talsimaan takaisin toimitukseen. Matkan varrella kuvataan vielä loppuspiikki, jonka Valpio improvisoi kameran alkaessa pyöriä.
Klamydia Moon TV:n Never trust a Hippie -ohjelmassa 1.-7 .lokakuuta.
Mikko Metsämäki
Kuva: Anne Hämäläinen
