On taas se aika vuodesta, jolloin ihmisiltä kerätään rahaa järjestölle, jolla on sadan miljoonan omaisuus. Vaikka Sotainvalidien Veljesliiton syyskeräysjulisteen kuva soviet-Suomesta ärsyttäisi, moni antaa setelin niille, joita ilman kaikki olisi toisin. Keräystuotto on ollut vuosittain noin 15 miljoonaa.
Todennäköisesti käynnissä on yksi viimeisimmistä syyskeräyksistä. Puolustusvoimat on luvannut huolehtia keräämisestä vielä ensi vuonna, eikä veteraaneista taida olla enää liikekannalle. Keski-ikä on 80 vuotta, vanhimmilla on satanen täynnä ja nuorin kokonainen ikäluokka, joka lähti sotaan, on vuosimallia 1926 eli nyt 7374-vuotiaita.
Sotainvalidien Veljesliiton toiminnanjohtajan Juhani Saaren mielestä tarvetta rahankeräyksen jatkamiseen on, vaikka luulisi, että tähän asti kertyneelläkin pärjäisi sen kymmenen vuotta, jonka toiminta jatkuu. Veljesliitto on päätetty lakkauttaa 2010-luvulla.
Valtion budjetista veteraanikuntoutukseen menee 200 miljoonaa vuodessa. Raha-automaattiyhdistyksen tuotosta käytetään 340 miljoonaa sotainvalidien laitosten käyttökustannuksiin, sanoo neuvotteleva virkamies Klaus Halla sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Mihin Veljesliitto käyttää keräystulonsa, kun valtio maksaa tekohampaatkin? ”Meillä on melko uusi kotiavustajatoimintaprojekti: tavoitteena on, että sotainvalidit, heidän puolisonsa ja leskensä saavat asua mahdollisimman kauan omissa kodeissaan. Varmistamme heidän tukipalvelujensa saantia varsinkin, jos he eivät saa riittävää kunnallista kotipalvelua”, Saari vastaa.
Entä pääoman realisointi, vai jäävätkö miljoonat muistosäätiölle skoolailtavaksi?
”Periaate on, että jälkipolville ei jätetä. Omaisuutta on realisoitu hiljalleen koko 1990-luku, pääomaa syödään 45 miljoonaa vuosittain, ensi vuonna noin seitsemän miljoonaa”, Saari sanoo.
Valtionavut maksettava takaisin
Veteraaneja on elossa noin 170 000, heistä 27 000 on sotainvalideja. Joukko hupenee hurjaa vauhtia. Sosiaali- ja terveysministeriössä on laskettu, että vuonna 2010 jäljellä olisi 43 000 veteraania. Niinkin tarkkaan arvioon on päästy, että vuonna 2020 veteraanien lukumäärä on 3 847.
Järjestöllä on kiire realisoida omaisuutensa niin, että veteraanit pääsevät siitä vielä itse nauttimaan. Sama alasajo on edessä kaikilla veteraanijärjestöillä.
Sotainvalidien Veljesliiton rahoiksi lyöminen ei olekaan ihan helppoa. Pääosa sadan miljoonan omaisuudesta on kiinni neljässä kuntoutuslaitoksessa. Vain Kaskisaaren kuntoutumislaitos on helposti realisoitavissa. Kaunialan sotavammasairaala, Kyyhkylän kuntoutussairaala Mikkelissä ja Jyväskylän ortopedinen tutkimuskeskus sekä parikymmentä hoito- ja veljeskotia ovat hankalammin myytävissä.
”Laitosten todellinen myyntiarvo on melko olematon, koska niissä on investointiavustukset noin 90 miljoonaa yhteensä, jos ja kun niiden takaisinmaksu realisoituu. Toivomme, että ne siirtyisivät kunnille ja sotainvalidien hoito voisi jatkua niissä siirtymäajan”, Veljesliiton Saari sanoo.
Laitokset saavat valtionapua suoraan budjetista ja Raha-automaattiyhdistyksen tuotoista. Mikäli hoitolaitokset myydään muuhun kuin yleishyödylliseen koulutus- tai hoitotoimintaan, valtionavustukset on maksettava takaisin. Myyntituottoa ei oikeastaan tule, sillä kauppahinta on käytännössä valtioapujen takaisinmaksun suuruinen.
Kesäpaikat myyntiin
Sotainvalidien Veljesliitolla on esisopimus Kaskisaaren kuntoutumislaitoksen myymisestä. Kuntoutumislaitos on omalla maalla ja siihen on investoitu omaa rahaa ilman valtionapuja. Siksi sen realisoinnista oli yksinkertaisinta aloittaa.
Kaskisaaren kaupasta sovittiin kaksi vuotta sitten. Maan ja kiinteistöjen hinnat ovat sittemmin lähes kaksinkertaistuneet, mutta sotainvalideilla ei ole suunnattomasti aikaa odotella suhdannevaihteluita. Ikääntyminen vaikuttaa päätöksentekoon.
Vasta kaksi vuotta sitten Sotainvalidien Veljesliitossa muutettiin sääntöjä niin, että korkeintaan kolmannes päätöksentekoelimien jäsenistä voi olla ulkopuolisia.
”Sääntömuutos on mahdollistanut mielestämme järkevästi sen, että mukaan voi ottaa nuorempiakin voimia ja taloustietämystä, mutta aika hitaasti muutokset ovat käytännössä tapahtuneet”, Saari sanoo.
Nyt yhdeksän jäsenen hallituksessa on kaksi ei-sotainvalidia. Liittovaltuustossa, jossa on 25 jäsentä, on ainoastaan yksi ulkopuolinen. Piirit ja paikallisyhdistykset päättävät itsenäisesti omaisuutensa kohtalosta. Kesäpaikkoja on myyty paljon, sillä niillä ei ole enää jaksettu käydä. Sotainvalidien Tampereen yhdistys myy parhaillaan Koivuniemen kesäkotia Teiskon Kämmenniemessä.
”Nyt hintapyyntö on 4,5 miljoonaa, jostain on aloitettava”, sanoo toiminnanjohtaja Jouko Sipilä Sotainvalidien Veljesliiton Pirkka-Hämeen piiristä.
Rahat jaetaan tasaisesti kymmenen viimeisen vuoden toimintaan. ”Siinähän ne menevät, kun kesä- ja joulujuhlissa tarjotaan kunnon ateriat ja kotiinkuljetukset. Pelkkään hierontaankin saa kaiken kulumaan”, Sipilä sanoo. Veljesliitto järjestää paikallisyhdistyksille seminaareja ja koulutusta, antaa ohjeita ja käy läpi, mitä omaisuudelle kannattaisi tehdä. Omaisuus on pääasiassa kesäpaikkoja, määräaikaistalletuksia ja piirien toimistohuoneistoja.
Meritaa ja metsäyhtiöitä
On Veljesliitolla helpomminkin realisoitavaa omaisuutta kuin kuntoutuslaitoksia. Maanviljelijäväestö on testamentannut kiitettävästi Meritaa ja perinteisiä metsäyhtiöitä, ja osakesalkun arvo on 1015 miljoonaa. Osakkeilla ei ole pelattu.
”Niitä on siirrelty suhdanteiden mukaan eli myyty silloin, kun on ollut järkevää myydä. Aktiivisesti emme ole hakeneet muutoksia emmekä ottaneet riskejä”, Saari sanoo.
Veljesliitolla on laitostensa yhteydessä asuinkiinteistöjä, jotka ovat työsuhdeasuntoina.
Ensi vuoden talousarvioon on merkitty lainanotoksi 6,5 miljoonaa markkaa. ”Tosiasiassa se tarkoittaa, että myymme omaisuutta. Ellei muuta, niin myymme osakesalkkua.”
Tarkoitus on, kaikki vakuuttavat, että vielä sotainvalidien ja heidän vaimojensa elinaikana käytetään kaikki irrotettava omaisuus heidän hyväkseen. ”Kyllä tämä luopuminen vähän kipeää tekee, mutta pakkohan näin on menetellä”, Jouko Sipilä sanoo.
Anna-Liina Kauhanen
Piirros Hans Nissen
