03. syyskuuta 1999
Teksti:

Viime vuosikymmenen aikana opiskelijapolitiikan valtavirta on kulkenut oikealle. Myös sitoutumattomissa ryhmittymissä on painotettu oikeistolaista lähtökohtaa, jonka mukaan opiskelijajärjestöjen tärkein tehtävä on toimia etujärjestönä, eikä ottaa kantaa kansalaisjärjestöjen tavoin. Siinä missä 80-luvulla puututtiin ympäristö- ja tasa-arvokysymyksiin, on 90-luvun huolenaiheena ollut lähinnä opiskelijan asema.
    Aivan viime vuosina oikeiston voittokulku on ollut kangistumassa sekä Helsingissä että valtakunnan tasolla eli SYL:ssa. Siitä huolimatta kokoomuksen nuoret kellokkaat ovat päässeet näkyville posteille. Onko kokoomuslainen opiskelijapolitiikka vain nousevien kykyjen harjoittelua isompia areenoita varten vai onko sillä muutakin annettavaa?
    Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) toukokuussa valittu puheenjohtaja Veikko Valli (s. 1976) ja Euroopan kristillis-demokraattisia, liberaali- ja konservatiiviopiskelijoiden EDS:ia johtava Ekku Metsola (s. 1973) edustavat kokoomuksen sisällä eri aatesuuntauksia: Valli on konservatiivi ja Metsola liberaali.
    Metsolan mukaan suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden tulisi olla onnellisia erityisasemastaan, Valli puolustautuu pontevasti opiskelijoiden asumislisäleikkausta vastaan. Äskettäin Metsola arvosteli lehtihaastattelussa Vallin nostamaa äläkkää asumistuen leikkauksesta ylimitoitetuksi.

Sattuma korjaa satoa

Sekä Veikko Valli että Ekku Metsola myöntävät, että heillä on käynyt huikea viuhka. Valli valittiin täpärästi yhden äänen turvin vajaa vuosi sitten SYL:n hallitukseen, arvalla varapuheenjohtajaksi ja silloisen puheenjohtajan erottua hänet valittiin uudeksi puheenjohtajaksi. Metsola kertoo ajautuneensa hyvin lyhyen järjestöuran jälkeen sattumien summana EDS:n varapuheenjohtajaksi ja vuoden kuluttua hänet valittiin puheenjohtajaksi.
Kumpikaan ei ole pitkän linjan kokoomusaktiivi, Valli tosin ehti toimia kotikuntansa Ulvilan kokoomusnuorten puheenjohtajana. Metsolan merkittävin järjestöposti oli EDS:ia ennen valtsikan tiedekuntajärjestö Kannunvalajien puheenjohtajuus. ”Tuhatkunta on silti tukenut meitä hienosti”, herrat kiittävät yhteen ääneen.

Homoliitto jakaa leireihin

Kokoomuksen sisällä on rintamalinja, jonka toisella puolella ovat oikeistokonservatiivit, jota Tuhatkunnan nykylinja edustaa, ja vasemmistolaisempi liberaalisiipi, joka on äänessä Kokoomuksen Nuorten Liitossa (KNL). Homoliittokysymys jakaa mielipiteitä myös rintamalinjojen sisällä.
    Metsola: En ole arvokonservatiivi, vaan liberaali. Puollan sekä homoliittojen rekisteröinti- että adoptio-oikeutta. Suomi on jäänyt paljon jälkeen muista Pohjoismaista. Kokoomuslaisessa arvomaailmassa näillä mielipiteillä on hieman hankala olla, muttei niin hankala, että lähtisin sieltä lätkimään.
    Valli: Olen enemmän konservatiivi. En ole ajamassa homoliittoja. Minulla on negatiivisia käsityksiä tällaisista ihmisistä ja heidän käyttäytymisestään. Konservatismi tarkoittaa minulle hallituilla edistysaskelilla eteenpäin menemistä. Ei kaikki voi olla sallittua.

Jos olisin diktaattori

Veikko Valli määrittelee ihanneyhteiskuntaansa kokoomuslaisella vaalisloganilla ”yksilöllisyys ja mahdollisuuksien tasa-arvo”. Metsola nyökyttää. Molemmat olisivat valmiita siirtämään sosiaali- ja terveysministeriöstä rahaa opetusministeriölle ­ jos heillä olisi siihen valta.
    Ulvilalainen Valli luopuisi kotimaisesta tuetusta maataloustuotannosta ja antaisi agraarivaltioiden tuottaa elintarvikkeet. Stadilainen Metsola taas haluaisi jatkossakin syödä kotimaisia onnellisia kanoja, eikä Belgian tehdaskanaloiden tuotteita. Molemmat kyseenalaistavat Soneran kaltaisten valtionyhtiöiden olemassaolon.
    Metsola:
Mutta first things first. Eihän siinä ole mitään järkeä, että valtio maksaa enemmän velkojensa korkoa kuin esimerkiksi opetusministeriön määrärahoja.
    Velkoja pitää maksaa pois.
    Valli:
Vaikka kaikille pitää antaa samat mahdollisuudet tulla esimerkiksi opiskelemaan, pitää muistaa, että kaikki ovat erilaisia. Toiset pystyvät huolehtimaan elämästään paremmin kuin muut. Kaikkien ei pidä saada samaa palkkaa. Yksilölle pitää antaa mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä. Se ajatus viehättää minua kokoomuksessa.

Kansalaisjärjestö vai etujärjestö

Opiskelijajärjestöissä on viimeisten vuosikymmenten aikana taitettu lukemattomia kertoja peistä siitä, ollako etujärjestö vai aktiivisesti yhteiskuntakeskusteluun osallistuva kansalaisjärjestö. Metsola kertoo, että EDS:llä on hieman ameebamainen rooli, joka on sekoitus kumpaakin. SYL:n rooli jakaa herrojen mielipiteet.
    Metsola: SYL on lähes puhdas etujärjestö. Etujärjestöihin perustuva yhteiskunta onkin ongelmallinen: järjestelmä hylkää ne ihmiset, jotka valtionapua eniten tarvitsevat, kuten työttömät, sairaat ja vanhukset.
    Keskusta-oikeistolainen opiskelijapolitiikka tulisi olla enemmän ideologisen keskustelun herättämistä siitä, mikä on ilmaisen korkeakoulutuksen arvo sen sijaan, että vaadittaisiin lisää ja puolustettaisiin juoksuhaudoissa saavutettuja etuja.
    Valli:
SYL:n virallinen linja on olla etujärjestö, jolla on kansalaisjärjestörooli. Omasta puolestani se voisi olla puhtaammin etujärjestö. Tämä tosin ymmärretään liian yksiulotteisesti, niin että ei oteta kantaa mihinkään muuhun kuin opiskelijoiden asioihin ja vaaditaan lisää itsellemme. Etujärjestön on ymmärrettävä tehtävänsä yhteiskunnassa laajemminkin kuin pelkästään omien etujen valvojana.

Opiskelijat etuoikeutettuja?

Ekku Metsola totesi Helsingin Sanomien haastattelussa, että opiskelijoiden asumistuen leikkauksessa on nostettu aivan ylimitoitettu meteli Suomessa. Hän vertasi suomalaisten opiskelijoiden asemaa Georgian, Moldovan ja Ukrainan opiskelijoihin.
    Valli: Ekun vertaus oli naurettava! Kommentista harmistumistani luonnollisesti lisäsi se, että olin itse tehnyt hirveästi töitä, että siitä asumistukileikkauksesta ylipäätänsä tuli mekkala. Tämä on todellakin leikkaus, eikä kuten valtioneuvosto uutisoi asian: asumislisää korotetaan ja lapsettomat opiskelijat siirretään asumislisän piiriin.
    Usein väitetään, että opiskelijalla on kaikki hyvin. Opiskelijan saama tuki on itse asiassa hyvin pieni. Toimeen voikin tulla kohtuullisesti, jos saa rahaa vanhemmiltaan tai käy töissä. Mutta jos todella on köyhä opiskelija, toimeentulo on vaikeaa.
    Metsola:
Korkeakouluopiskelijat ovat etuoikeutetussa asemassa. Kukaan ei ole pohtinut mitä opiskelijat oikeasti saavat ja kenellä tässä yhteiskunnassa menee oikeasti huonosti. Miksei opintolaina voi olla vaihtoehto? Saamme jo mittavaa tukea ja ilmaisen korkeakoulutuksen. Lahjakkaat ja korkeasti koulutetut ansaitsevat valmistumisensa jälkeen erittäin hyvin. En silti halua järjestelmää, jossa köyhistä oloista tuleva ei voisi opiskella.
    Valli:
Opiskelijat eivät vain halua ottaa lainaa! Sitä paitsi kaikki opiskelijat eivät suinkaan saa puolen miljoonan vuosipalkkaa valmistuttuaan.
    Metsola:
On vaikea kuvitella, etteikö leikkauksia sisältäneen asumislisäuudistuksen takana olisi joitain järkiperäisiä tavoitteita. Joka tapauksessa opiskelijoiden kommentit asiasta ovat olleet yksisilmäisiä.
    Valli:
Uudistus oli hyvä, se tasapainottaa eriarvoisessa asemassa olevia opiskelijaryhmiä. Nyt on helpompi laskea, mitä saa. Mutta miksi leikkaus? Olen kuullut vain yhden perustelun: yleiset valtiontaloudelliset syyt.
    Jos opiskelijat on ensimmäinen ryhmä, miltä viedään rahat ja aletaan maksaa valtionvelkaa takaisin, se on kumma asetelma! Ei olisi ollut mitään asetelmaa vastaan, jos oltaisiin viety samaan aikaan myös muilta ryhmiltä, kuten työttömiltä ja eläkeläisiltä.
    Leikkaus tulee kaiken lisäksi asumisesta. Kaikki tunnustavat, että siinä opiskelijoilla on vaikeinta. Opiskelija-asuntoja ei pystytä takaamaan kuin kolmasosalle. Vapaiden markkinoiden vuokrahinnat ovat todella korkealla.
    Metsola:
Onko tosiaan lähes perusoikeuksien riistämistä, jos tällainen asumistukileikkaus tehdään? Saamme ilmaisen korkeakoulutuksen. Valtio on panostanut opiskelijaan miljoona markkaa 24 ikävuoteen mennessä. Olemme kasvaneet järjestelmään, että kaikki edut ovat itsestään selviä ja jos johonkin puututaan, se kouraisee syvältä. SYL:n tulisi kyseenalaistaa tämä kehitys ideologisella pohjalla.

Mikä EDS?

European Democrat Students (EDS) on konservatiivi, kristillisdemokraatti- ja liberaaliopiskelijoiden eurooppalainen kattojärjestö.
Ekku Metsolan johtamalla EDS:llä on liki 40 jäsenjärjestöä, joilla on yhteensä yli 200 000 jäsentä. Pian heitä on 45 000 lisää, kun portugalilaiset liittyvät joukkoon.
    Metsola käyttää EDS:n kuutta ääntä europarlamentin konservatiivipuolueessa EPP:ssä (European People¹s Party). Kansallisella kokoomuksella on yhtä paljon äänivaltaa EPP:ssä. EDS:llä on edustus Euroopan neuvostossa ja se Unescon tunnustama kansalaisjärjestö. EDS on myös Niinistön johtaman konservatiivipuolueiden kattojärjestön EDU:n jäsen.
    EDS:n puheenjohtajuus on puolipäivänen luottamustoimi, josta ei saa palkkaa. Matkakuluista joutuu maksamaan itse noin neljäsosan. Ajallisesti suurin osa työstä tehdään sähköpostilla.

Jan Erola
Kuva: Eeva Vierros