14. toukokuuta 1999
Teksti:

Suomen virkamiehistöä haukutaan nykyään taskulaskinpolitiikasta eli kaiken tekemisestä tehokkuuden ehdoilla. Väitetään, että kauniilla asioilla ei ole politiikassa sijaa, kun numerot puhuvat.
    Toisinkin voi olla.
    Ihminen kestävän kehityksen osana on nimittäin noussut suomalaisten sydämenasiaksi kansainvälisissä tapaamisissa. Virkamiehet ja tutkijat sosiaali- ja terveysalalta sekä ympäristöministeriöstä ovat aktiivisesti mukana maailmanlaajuisessa prosessissa, jossa pohditaan, miten muuttaa kestävän kehityksen ajattelua niin, että saadaan ”ihminen kestävän kehityksen keskiöön”, kuten suomalaisten slogan kuuluu.
    Suomalaiset puhuvat suurilla sanoilla paremmasta maailmasta. Virkamiehet ajavat järjestelmällisesti kansainvälisillä foorumeilla ajatusta, että kestävässä kehityksessä olisi otettava ihmisten olot ja vaikutusmahdollisuudet huomattavasti paremmin huomioon, erityisesti kehitysmaissa. Vaatimuksena on myös pohtia, miten yhteiskunta pitäisi järjestää uudelleen, jotta ekologisesti kestävämpi kehitys olisi mahdollinen. Se vaatii uudelleenajattelua läntiseen elämäntapaan.

Hihhulin leima uhkaa

Kehitysmaat ovat ajaneet parempaa sosiaalista kehitystä maailmanpolitiikkaan jo iät ajat. Teollisuusmaista Suomi on sosiaalisen ulottuvuuden keskustelussa etulinjassa, toteaa ylitarkastaja Jari Väyrynen ympäristöministeriöstä.
    ”Aina sosiaalisen ulottuvuuden pohdiskelua ei pidetä kovin tärkeänä, hieman hihhuliksi voi silloin tällöin leimautua.”
    Kun kestävästä kehityksestä alettiin 1980-luvulla keskustelemaan, murehdittiin teollisuusmaissa etenkin luonnonvarojen riittävyyden ja käytön vaikutuksista syntyviä ongelmia. Vähitellen siirryttiin pohtimaan, miten taloudenpito ja ympäristö sovitetaan yhteen.
    Nyt on lisäksi ymmärretty, että kehityksen pohjana on oltava sosiaalisesti oikeudenmukainen ja demokraattinen yhteiskunta. Suomalaisten perusajatus on, että ympäristöstä ei haluta huolehtia ennen kuin oman yhteisön ja taloudenpidon asiat ovat kunnossa.

Tässä vaiheessa ajattelutyötä

Suomalaisten maailmanparannusprojekti on ensisijaisesti ajattelutyötä. Ajatusten käytäntöön vieminen on vielä puolitiessä.
    Kellokoskella pidettiin viime syksynä kansainvälinen konferenssi, jonka pohjalta Ronald Wiman laati sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen Stakesin ja sosiaali- ja terveysministeriön kustantaman julkaisun Putting People at the Center of Sustainable Development. Se julkaistiin huhtikuussa. Julkaisutilaisuudessa kuuli radikaalimpaa puhetta ”globaalien rakenteiden muuttamista ihmisten parhaaksi” kuin juuri missään. Keski-ikäisen ja miehisen virkamiesseurueen mietteitä kuunteli onnellisena Stakesin pääjohtaja Vappu Taipale, entinen sosiaali- ja terveysministeri.
    Wimanin teosta on levitetty maailmalle YK:n kestävän kehityksen toimikunnan kokouksessa huhtikuun lopulla. Ajatukset saivat suosiota. ”Minulle tultiin oikein kädestä pitäen kehumaan, että hyviä ajatuksia”, Väyrynen kertoo.

Keskustelua on vedetty yhteen teoksessa Ronald Wiman: Putting People at the Center of Sustainable Development, Volume 1, jonka ovat julkaisseet Stakes ja sosiaali- ja terveysministeriö.

Matias Möttölä
Kuva: Sanna Skants