28. toukokuuta 1999
Teksti:

The Crash on singahtanut suomalaisen popkentän kuumaksi nimeksi yhdessä hujauksessa. Reilu vuosi sitten yhtye lähetteli vielä demo-cd:tään levy-yhtiöihin, radiokanaville ja toimituksiin. Ilman yhtään myytyä levyä Sugared-kappale nousi Radiomafian soittolistalle ja radiohitiksi. Pian levy-yhtiöt tarjosivat kilpaa Crashille sopimusta. Levydiili syntyi monikansallisen Warnerin kanssa ja nyt ensimmäinen pitkäsoitto Comfort Deluxe on valmis.
    ”Ei se nyt ihan yhtäkkiä käynyt. Kahdeksan vuotta ollaan eri kokoonpanoilla soitettu”, laulaja Teemu Brunila toppuuttelee ja antaa kunnian managerikonkari Johan Hollsténille, joka innostui bändistä ensikuulemalta ja osasi vetää oikeista naruista.
    Alun perin yhtye syntyi kun Brunila ja basisti Samuli Haataja tapasivat toisensa rippikoulussa ja päättivät perustaa bändin. Tavoite asetettiin heti korkealle: menestys maailmalla.
    ”Kyseessä on pikkupoikamainen unelma päästä maailmalle. Ysiluokalta asti ollaan fiilistelty, että ’sit ku soitetaan Wembleyllä'”, Brunila kertoo.
    The Crashin nykyinen kokoonpano syntyi toissa vuonna. Aluksi bändin nimi oli Crush, mutta nimen kohdalla divarissa oli jo kolme saman nimistä levyä. Nimi muutettiin Crashiksi ja nyt uuden levyn myötä siihen lisättiin vielä artikkeli the, tekijänoikeusepäselvyyksien välttämiseksi.

Tenttikiireet haittaavat

Yhtyeen kieli oli heti alusta selvä, englanti. Laulut säveltävä ja sanoittava Teemu Brunila myöntää, että kotimarkkinoilla se ei ole paras valinta. Kotimainen englanninkielinen pop ei juuri Suomessa myy. ”Suurin ongelmamme on, että kotimarkkinoiden menestys tarvitaan referenssiksi ulkomaille mentäessä”, hän sanoo.
    Crashilla kaikki olisi kohdallaan suurempaankin menestykseen: melodiat ovat tarttuvia, laulu kuulostaa hyvältä ja ulkoisetkin puitteet ovat kunnossa. Yhtye on lavalla näyttävä ja sen keulahahmo Brunila on karismaattinen ja sanavalmis.
    Uuteen levyyn on panostettu levy-yhtiönkin puolelta tosissaan, varsinkin kun otetaan huomioon, että kyseessä on ensilevyttäjä. ”Saatiin kaikki mitä haluttiin”, Brunila kiteyttää ja mainitsee muun muassa kuuden viikon studiosessiot ja kesäksi valmistuvan videon.
    Odotuksetkin ovat kovat. Niin kovat, että yhtye on saanut levy-yhtiöltä jopa sapiskaa siitä, ettei se ole tarpeeksi innokas. ”Yhtyeellä on hirveä noste, mutta keikalle ei voi mennä, jos sattuu olemaan tentti tulossa”, nauraa Turun yliopistossa oikeustiedettä opiskeleva Brunila.
    ”Vaikka bändi on yleensä kaikille ykkösprioriteetti, meillä kaikilla on myös muuta elämää.” Ainakin Brunila satsaa tosissaan myös opiskeluun: ensimmäisenä opiskeluvuonnaan hän keräsi 60 opintoviikkoa.
    The Crash on muutenkin melko akateeminen bändi. Basisti Samuli Haataja opiskelee Helsingissä biologiaa ja kosketinsoittaja Toni Ahola tekee Lahden muotoiluinstituutissa elokuva- ja tv-opintoja.

Suomen Suede

Heti ensimmäisestä sinkustaan lähtien The Crashia on syytetty matkimisesta. Kun Sugared -kappale viime keväänä soi radiosta, sitä luuli jonkin vakiintuneen brittibändin kappaleeksi. Skeptikkojen korvissa The Crash kuulostaa liian hyvältä ollakseen aito. Bändin yhteydessä onkin mainittu muun muassa Suede ja kasa muita pop-yhtyeitä.
    ”Joo, Brett [Anderson] soitteleekin meille aina treenikämpälle ja kysyy, millaista musiikkia pitäisi tehdä”, Teemu Brunila nauraa ja kieltää Suede-vaikutteet.
    ”Meitä verrataan usein bändeihin, joista emme ole koskaan kuulleetkaan. Kuten joku viisas sanoi: pop-musiikki on sitaattien taidetta. Biisien taustalla on koko melodisen popin kirjo: Beatles Abba, Kinks… Aina uuden biisin syntyessä mietimme bänditreeneissä, tunnistaako joku kappaleen.”
    Brunila kertoo, että vanhoja kappaleitaan kuunnellessaan hän tunnistaa vaikutteet. Milloin kappaleissa kuului Police, milloin Doors. Nyt hän uskoo löytäneensä oman soundin.

Heikki Valkama