Mikään ei ole niin kuin ennen. Ei edes vappu.
Kesän tulon juhla on muuttunut kaiken kansan känniseksi örveltämiseksi, rituaalinomaiseksi pakkojuhlimiseksi, josta on aito riemu kaukana.
Eikä työväen vappumarsseista ole jäljellä kuin säälittävä joukko piipittäviä kommareita. Missä ovat ne tuhansien ihmisten vappukulkueet, jotka täyttivät kaupunkiemme kadut vielä kultaisella 70-luvulla? Missä ovat riemunkirjavat kyltit, joissa marssiväki vaatii työtä ja toimeentuloa? Missä ovat rytmikkäät iskulauseet, joissa hallitukselta tivataan lisää rahaa nuorten mielenterveys- ja huumevieroitushoitoon?
Helsingissä oli viime vappuna peräti kaksi marssia, toinen kommunistien hautajaissaatto ja toinen uskovaisten Jeesus-marssi. Kommareita oli liikkeellä 800, jeesusdiggareita yli viisinkertaisesti eli 4 500.
Toverit, elämme kummallisia aikoja. Kirkkoväki julistaa sanaa noitamenojen ja työn juhlapäivänä.
Entä sitten vapun poliittiset puheet? Eihän niitä edes erota toisistaan. Aho varoittelee Helsingissä, Kankaanniemi neuvoo Jyväskylässä. Taina ennakoi Tampereella ja Siimes patistelee Porissa. Korppiparvi nokkii toisiaan ja kiistelee siitä, mikä on oikea tapa laskea työttömien määrä.
Ja vappukansa seuraa näytelmää lippalakkiensa alta. Vanhasta muistista, aivan kuten se katsoo jokailtaisen arvilindinsä ja vaeltaa jouluisin kirkkoon.
Missä ovat järkevät ja toteuttamiskelpoiset ehdotukset työttömyyden vähentämiseksi? Eikö muka duunarin – siis palkansaajan – irtisanomissuojassa tai työoloissa ole enää parantamisen varaa? Miksei kukaan perää kansalaispalkkaa tai vaadi 35 tunnin työviikkoa? Älkää vain väittäkö, että suomalainen yhteiskunta on valmis.
Suomalainen vappu kaipaa kunnon kasvojen kohotusta. Perinteiset liturgiat on uusittava, on keksittävä uutta, painokasta sanottavaa. Mutta miten näkyä ja kuulua kännisten ja markkinapellejen kailotuksen yli?
Tarvitaan riittävästi ihmisiä, tarvitaan säpinää.
Esimerkkiä voidaan ottaa vaikka Japanista, missä 275 000 ihmistä marssi viime vappuna vaatien hallitukselta parempaa taloudenpitoa.
Toiseksi mallimaaksi käy Etelä-Korea. Mellakkapoliisi joutui viime valborgina turvautumaan Soulissa kyynelkaasuun, koska tuhannet mielenosoittajat alkoivat kesken vappumarssin heitellä kiviä virkavallan niskaan.
Meikäläinen vappu kalpenee pahasti näiden rinnalla. Tässä pari esimerkkiä täältä Pohjolan Japanista.
20-vuotiasta miestä ammuttiin kuolettavasti Savonlinnassa. Nuorukainen puukotti taksikuskia käsivarteen ja ryösti taksin Haapavedellä. Lahdessa mies löi veitsellä entisen naisystävänsä poikaystävää hengenvaarallisesti rintaan. Hoh-hoijaa.
Pieksämäellä oli sentään vähän yritystä. Tavanomaisen puukkopainin lisäksi juopuneet juhlijat intoutuivat rikkomaan siellä näyteikkunoita ja heittelemään pysäköityjä autoja polkupyörillä.
Savossa kytee siis epätoivon kipinä. Kunhan vielä löytävät hyvän syyn, minkä takia mellakoida tai osoittaa mieltä.
Olisiko katuväkivalta riittävän hyvä syy?
Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja. sipola@productionhouse.fi
Simo Sipola
