Mooses Niiniahon vaalimainokset ilmestyivät vaivihkaa Helsingin katukuvaan helmi-maaliskuun vaihteessa. ”Kaikkien puolueiden ja vaalipiirien ehdokas numero yksi” ei ole vitsi vaan Suomen Anarkistiliiton protesti mätää järjestelmää vastaan.
”Tarkoituksenamme on tuoda järjestelmän epäkohtia esille osoittamalla vaalien naurettavuus”, kerrotaan Mooses Niiniahon kampanjatoimistosta. Mainonta toimii oikeiden poliitikkojen tapaan.
”Vaalilauseet sorvattiin ympäripyöreiksi ja kotisivutkin tehtiin mahdollisimman tökeröiksi”, vaalipäällikkö kertoo. Olennaisinta ei kuitenkaan ole boikotoida vaaleja, vaan arvioida kriittisesti vallitsevaa järjestelmää. ”Haluamme kannustaa ihmisiä toimimaan ja ajattelemaan muulloinkin kuin yhtenä päivänä neljän vuoden välein.”
Anarkistit tietävät, että monet valitsevat äänestäessään pienimmän pahan. Mooseksen toimistossa ollaan vakaasti sitä mieltä, että Suomessa ei ole yhtään puolueohjelmaa, jota voisi hyvällä omallatunnolla tukea. ”Jos yksikään puolue ei edes omassa toiminnassaan sovella suoraa demokratiaa, on aivan turha tulla selittämään, että he ajaisivat sitä millään aikavälillä”, tukiryhmä kiteyttää.
Demokratiaa vai utopiaa?
Mooses Niiniahon tarkoitus on ravistella ihmiset huomaamaan, että asioihin voi vaikuttaa paremmin jättämällä äänestämättä. Kosiskeleva ja ympäripyöreä politiikka ei voi ratkaista yhteiskunnan ongelmia. Jos taas poliittinen aktiivisuus putoaa tarpeeksi matalaksi, aiheuttaa se järjestelmälle niin vakavia vaikeuksia, että sen on lopulta muotouduttava toimivammaksi.
Toimiva järjestelmä tarkoittaa anarkisteille utopiamaailmaa. He haluavat vapaan yhteiskunnan, jossa kenenkään ei tarvitse tehdä mitään vasten tahtoaan. Monen mooseslaisen motiivina muutoshalulle ovat henkilökohtaiset syyt, kuten aseistakieltäytyminen.
Utopian toteutumista odotellessa anarkistit myöntävät, että demokratia on paras hallinnollinen järjestelmä. Paljon pahempaa olisi markkinoiden ja suurten yhtiöiden ylivoima.
Vaikka toimiva kansanvalta menetteleekin, Mooseksen kannattajat vaativat lisää: ”Demokratiaa on syvennettävä, eikä suurta osaa asioista tarvitsisi päättää valtakunnallisella tasolla.”
Mooses ei lyö läpi ylioppilaskunnassa
”Mooses Niiniahon kampanja ei ole populistista farssia, vaan parodiaa vakavampi tapa vaikuttaa politiikkaan. Taustalla on pyrkimys systeemin kuoren murtamiseen”, sanoo professori Tuomo Martikainen yleisen valtio-opin laitokselta. Hänen mielestään ilmiö on erittäin kiinnostava vastareaktio nykyiselle kehitykselle.
Suuret äänestäjämassat jäävät politiikan ulkopuolelle sen vieraantuessa yhteiskunnasta. Julkisuuskeskeisessä systeemissä ehdokkaiden pitää tyydyttää viihteellisyyden vaatimus. Syntyy itseään ruokkiva kierre, joka tekee politiikasta entistä pinnallisempaa. Yhteiskunnalliset ongelmat eivät kuitenkaan häviä mihinkään, eikä järjestelmä tuota päteviä päättäjiä. Ongelmia ei saada ratkotuksi karnevaalimeiningillä, jota kansalaiset saavat seurata vain sivusta. Mooses on mitä mainioin taistelija tällaista kehitystä vastaan.
Vaikka Mooseksen takana on myös ylioppilaskunnan jäseniä, opiskelijat ovat itse osa konservatiivisen järjestelmän perusrakennetta. Äänestysaktiivisuus ylioppilaskunnassa on erittäin korkea. ”Anarkistinen strategia tuskin puree kovin hyvin”, Martikainen ennustaa.
Mooses Niiniahon vaalisivu: http://welcome.to/mooses
Arno Ahosniemi
