19. maaliskuuta 1999
Teksti:

Muistatteko vielä Tuomas Lukan, Suomen nuorimpana väitelleen tohtorin? 17-vuotiaana yliopisto-opinnot aloittanut, 20-vuotiaana vuonna 1995 fysikaalisen kemian tohtoriksi väitellyt Lukka on nykyisin tutkijana Harvardin yliopistossa Yhdysvalloissa.
    Tiedettä, kamarimusiikkia, pyöräilyä ja go-peliä harrastava Lukka on onnistunut yhdistämään kaksi harrastustaan: hän selvittää Harvardissa 4000 vuotta vanhan kiinalaisen go-pelin saloja. Yksinkertaisesti sanottuna Lukka tekee go:sta tietokonepelisovellutusta. Pelin siirtäminen tietokoneelle on kuitenkin kaikkea muuta kuin yksinkertaista ja onnistuessaan se on suuri askel tekoälytutkimuksessa.

Kielestä matematiikkaa

Go:n pelilauta muistuttaa etäisesti othello-pelin lautaa. Laudan ohella peliin kuuluu kupilliset mustia ja valkoisia kiviä. Pelin säännöt kuulostavat helpoilta. ”Otetaan kivi kopasta ja laitetaan laudalle. Kiviä ei saa laudalla liikuttaa. Ympäröimällä joukon vastustajan kiviä omilla kivillä, saa ne vangiksi. Ympäröi-mättömiä kiviä kutsutaan alueiksi. Se jolla on pelin lopussa enemmän alueita, on voittaja”, Lukka selittää. Hän kertoo, että go:n logiikka on sama kuin symbolien ja käsitteiden muodostamisen logiikka.
    ”Ihminen on luonnostaan hyvä go:n kaltaisessa käsitteellisessä ajattelussa, kun taas esimerkiksi shakin matemaattinen ajattelutapa sopii paremmin koneelle”, Lukka sanoo.
    ”Go:ssa ihminen oppii tietyn pelitilanteen, symbolin, jonka päälle hän rakentaa uusia tilanteita, symboleja. Tälle pitäisi rakentaa matemaattinen malli”, hän kertoo. Lukka tutkii siis mahdollisuutta keksiä matemaattista mallia sille, miten ihminen luo symboleja tai miten kone voisi luoda jotain symbolien tapaista.

Tekoälytutkimuksen mullistaja?

”Tämä on yksi tekoälyn mielenkiintoisimmista alueista”, Lukka hehkuttaa. ”Kun puhetta yritetään siirtää koneelle, on tiedettävä kulloinenkin puhetilanne ja puheessa on aina ’kohinaa’ eli itse käsitettä tai symbolia häiritsevää ainesta. Go:ssa on kyse puhtaasta malliongelmasta.”
    Vaikka koneen voisi opettaa tunnistamaan puhetta, sitä ei voi opettaa puhumaan itsensä kanssa. Koneen voi kuitenkin laittaa pelaamaan go:ta itseään vastaan.
    Lukka tekee tutkimustaan kolmen vuoden stipendillä Harvardin yliopistossa. Stipendiin kuuluu täydellinen vapaus.
    ”En ole riippuvainen mistään tutkimusryhmästä. Tutustuessani tekoälytutkimuksen suuntauksiin huomasin, että niiden ratkaisumallit ovat hyvin rajoittuneita ja yksikerroksisia. Go:n mallissa yhden kerroksen päälle rakennetaan aina uusia kerroksia.”
    Lukka sanoo etsivänsä tekoälyn ongelmaan kokonaan uutta lähestymistapaa. Tämän löytäessään hän mullistaisi koko tutkimuksen.
    ”Pienemmän ongelmat tuntuivat liian vähäpätöisiltä. Tekoälytutkimuksessa tarvitaan iso murros. Etsin sitä, mutta pitää muistaa, että olen vielä etsimisen asteella”, Lukka sanoo vaatimattomana.

Heikki Valkama
Kuva: Olli Häkämies