19. maaliskuuta 1999
Teksti:

Sinkun päiväkirjan kirjoittaja vaihtui. Palstaa ei enää pidä Kata Kärkkäinen eikä Minna B., vaan heidän seuraajansa. Palstan kirjoittaja näkyy Helsingissä, jos katsoo tarkkaan.
    En saanut yöllä nukuttua. Heräilin, pyörin lakanoissa, väänsin patteria pienemmälle, yritin olla ajattelematta mitään. Silti en saanut nukuttua.
    Jos ei saa unta, niin voisi kuitenkin olla tehokas. Jos valvoo, pitäisi saada jotain järkevää aikaiseksi. Siivousta, lukemista tai yleisönosastolle kirjoittamista.
    Minä en ollut viime yönä yhtään tehokas. En ole koskaan. En pysty mihinkään. Makaan vain. Tiedän etten valvotun yön jälkeen jaksa seuraavana päivänä mitään. Se on pahinta. En ole nukkunut moneen yöhön. Se ei johdu kuusta, eikä kyllä maasta. En vain pysty, en nukkumaan, en tekemään, vain kierimään.
    Mihin minun pitäisi pystyä?
    Ei mihinkään. Ei kukaan odota mitään.
    Jos aamulla menisin lakkoon, niin kukaan ei huomaisi. Kukaan ei soittaisi minulle ja pyytäisi palkkaneuvotteluihin. Toimittajat eivät soittelisi. Lakko ei häiritsisi ketään. Asiat kulkisivat totutulla tavalla. Kukaan ei tarjoaisi palkankorotusta.
    En ole tarpeellinen. Enkä reipas. En jaksa oikein kävellä saati juosta. Jaloissani ei ole mitään vikaa. Ei vain huvita kävellä. Raahustan. Urheillessa tulee urheiluvamma. Mika Myllylä kuvottaa. Formula olisi parempi. Saisi istua. Mutta minähän olen nainen.
    Löysin sisäpihan roskiksesta naistenlehtiä. Luin 21-vuotiaan iskelmälaulajan stressistä. Luin 50-vuotiaan iskelmälaulajan stressistä. Luin viime vuoden missin stressistä. Huomasin, että minullakin on stressi. Olin hetken innostunut. Stressi on muotia. Minulla ei ole koiraa, mutta minulla on stressi. Naapurin Karita sanoo tätä lamaksi. Karita sai viime viikolla töitä testifirmasta. Se järjestää työnantajille soveltuvuuskokeita, joista näkee onko pyrkijöissä hyvää ainesta. Se on mielenkiintoinen työ, kun saa päättää. Ottaisiko se minut töihin, jos ei tuntisi? Nyt kun tuntee, niin ei varmaan ottaisi. En edes pese hiuksia tarpeeksi usein.
    Mutta oikeaan stressiin pitää olla joku hyvä syy. Niin kuin iskelmätähdillä. Työkiireet. Paineet työpaikalla. Asiakkaiden odotukset. Odottamattomat ja odotetut sairaudet. Ero.
    Minulla ei ole mitään syytä stressiin, mitään luetteloitavaa aihetta. Elämänalueilta työ, perhe, vapaa-aika. Minulla ei ole vapaa-aikaa, koska se muodostuu siitä ajasta, mikä jää edellisten kahden jälkeen vapaaksi.
    Kuinka monta sanaa olen sanonut tänään ääneen? Yritän laskea. En yhtäkään, luultavasti. Kai. Sanoin perkele ja nauroin, kun jääpala putosi kävelijän niskaan. Mutta en ole varma sanoinko itsekseni vai ääneen. Perkele sanotaan silloin kun ei mene hyvin. Kuka sanoo ettei minulla mene hyvin? Rakas päiväkirja. Miksi kirjoitan päiväkirjaa? Kuka tästä hyötyy? Täytyisi olla tehokas ja kirjoittaa yleisönosastolle. Olla tehokas sillä tavalla kun tehokkuudesta nyt yleisesti ajatellaan.

Sinkun päiväkirja ei enää jatku. Emme kuitenkaan paljasta Sinkun henkilöllisyyttä, koska siitä ei ole tullut kyselyitä.

Riikka Ala-Harja
riikka.ala-harja@nic.fi