05. helmikuuta 1999
Teksti:

Helsingin yliopiston viron kielen opetus loppuu” ja ”Pitkä perinne katkeaa”, Viron suurin päivälehti Postimees otsikoi etusivullaan 21. tammikuuta. Syynä otsikoihin on Helsingin yliopiston uusi rahanjakomalli, joka uhkaa viron kielen asemaa Helsingin yliopistossa.
    Toista vuotta käytössä olevassa mallissa rahat jaetaan tulosten perusteella. Puolet rahoituksesta määräytyy perustutkintojen eli gradujen perusteella, 15 prosenttia jatkotutkintojen ja loput muun tutkimuksen perusteella. Rahanjakomallissa kärsivät erityisesti pienet kieliaineet, joissa opiskeluaika on pitkä ja tutkintoja syntyy vähän. ”Ongelmat eivät ole niin vakavia, kuin on julkisuudessa annettu ymmärtää. Mistään virkojen lakkauttamisesta ei ole kysymys”, humanistisen tiedekunnan dekaani Fred Karlsson toppuuttelee. ”Humanistisessa tiedekunnassa on paljon harvinaisten kielten lehtoraatteja. Määrärahoja on supistettu ja laitokset ovat joutuneet järjestämään talouttaan.”
    Karlsson painottaa useaan otteeseen, ettei virkoja olla lakkauttamassa. Kyseessä on vain uuden rahanjakomallin aiheuttama ”välttämättömyys”, kuten hän asian ilmaisee. Suomalais-ugrilaisella laitoksella tämä tarkoittaa kahden professuurin auki jättämistä. Lopputulos on käytännössä sama kuin virkojen lakkauttaminen.

Rahanjakomalli tappaa pienet

Suomalais-ugrilaisella laitoksella Franzeniassa vallitsee katkera epätoivo. ”On helppo sanoa, ettei virkoja olla lakkauttamassa ja että laitos saa itse päättää mitä tekee, kun samalla otetaan määrärahat pois”, Viron kielen ja kulttuurin vieraileva professori Reet Kasik sanoo.
    ”Ymmärrän uuden rahanjakomallin, mutta pitäisi myös ymmärtää taloudellisesti kannattamattoman tutkimuksen merkitys. On muitakin arvoja kuin rahan tuottaminen.”
    Suomessa on opetettu viroa yliopistossa jo viime vuosisadan alkupuolelta lähtien. Nykyisessä laajuudessaan sitä on voinut opiskella Helsingin yliopistossa vuodesta 1994. Opetus on mainittu myös Suomen ja Viron kulttuurivaihtosopimuksessa.
    ”Viroa ei voi rinnastaa vain yhdeksi pienistä kielistä”, virolainen Kasik muistuttaa. Pikemmin kuin kulttuurinvaihtosopimuksia opetuksen väheneminen rikkoo hänestä oppiaineensa menettävien opiskelijoiden oikeuksia.
    Suomalais-ugrilaisen laitoksen esimies Seppo Suhonen on hieman toiveikkaampi. ”Jos saamme säilytettyä kaksi lehtoraattia, opiskelu ei katoa kokonaan”, Suhonen sanoo. ”Hyvällä onnella voimme saada rehtorin rakennerahastosta apua siihen saakka, kun professorien työsuhde päättyy.”
    Suhosen mukaan vika on paljolti uudessa rahanjakomallissa. ”Se soveltuu huonosti varsinkin sellaisiin kieliin, joita ei ole opittu jo koulussa. Pienissä kielissä, kuten unkarissa ja virossa, tarvitaan paljon perusopetusta.”

Kielille rahaa opetusministeriöstä?

Vaikka tilanne pienten kielten osalta näyttää vakavalta, tulevaisuus ei ole aivan lohduton, ainakaan virolle ja unkarille. Vuonna 2001 suomalais-ugrilainen laitos pääsee ehkä uuden rahanjakomallin ulkopuolelle, opetusministeriön erityisrahoitukseen.
    ”Opetusministeriö on lupaillut, että valtakunnalliset erityishankkeet otettaisiin mallin ulkopuolelle”, humanistisen dekaani Fred Karlsson vahvistaa. Hän korostaa, että uuden rahanjakomallin myötä humanistinen ei ole ainoa tiedekunta, joka on menettämässä rahoja. Myös muualla on tiukkaa.
    ”Kysymys ei ole siitä, että rahanjakomallit olisivat vain huonoja. Useilla laitoksilla on myös petraamisen varaa. Pitäisi saada tutkintoja aikaan”, hän toteaa. ”Meillä on kohtuullinen rahoitus, tulosta pitäisi voida parantaa. Toisaalta valtiovalta on viime aikoina satsannut varoja tutkimukseen, nyt olisi aika panostaa yliopistojen perusopetukseen ja -rahoitukseen.”

Proffat barrikadeilla

Määrärahojen leikkaus on tuonut suomalais-ugrilaiselle laitokselle paljon myötätuntoa. Viime lauantaina (30.1) joukko suomenkielen tutkijoita ja opiskelijoita järjesti mielenosoituksen, jota organisoimassa olivat muun muassa professorit Auli Hakulinen ja Pirkko Nuolijärvi. Paikalla oli myös suomalais-ugrilaisen laitoksen koko henkilökunta ja joukko opiskelijoita.
    Noin viidenkymmenen ihmisen ryhmä marssi Snellmanin patsaalta Aleksis Kiven ja Runebergin patsaiden kautta yliopiston portaille, laulaen, runoja lausuen ja palellen. Mielenosoittajien iskulauseina olivat muun muassa ”Juuret poikki ja Eurooppaan?” ja ”Kansainvälisyyttä vain englannin kielellä”.

Heikki Valkama
Piirros Hans Nissen