19. helmikuuta 1999
Teksti:

Ylioppilaslehti testasi Ossi Heinäsen sopivuutta uusiin tehtäviinsä. Materiaalina oli Helena Santasalon ja Pirjo Palviaisen kirjaa Tunne itsesi – valitse työsi (Tammi -98).

Luonne:
Testin perusteella Ossi Heinäsellä korostuvat vahvat sosiaaliset tarpeet: ystävyyssuhteet, vaikutusvalta sekä huomio ja ihailu ovat hänelle olennaisia kannustimia työhön, kun taas kilpailulla on vähän merkitystä.
    Ossi on ”parhaimmillaan tehtävissä, joissa korostuu tehtävän luonteen ymmärtäminen osana kokonaisuutta”. Hän joustaa ja kestää paineita. Asteikolla pohdiskeleva- käytännönläheinen Ossi asettuu puoleen väliin. Hän myös suunnittelee työnsä hyvin ja on myös tarvittaessa spontaani. Ossi on riskinottaja, joka ei varmistele turhia. Toisista hänen toimintansa saattaa vaikuttaa harkitsemattomalta ja tyhmänrohkealta.
    Ossin päätä ei ole helppo kääntää. Hän luottaa itseensä ja arvioihinsa.

Sopivia ammatteja:
Markkinointipäällikkö, toimittaja ja kehitysjohtaja

Epäsopivia ammatteja:
Sihteeri, tilastotutkija ja työkalusorvari.

Ylioppilaslehti ei suosittele kirjaa kenelläkään vakavissaan töitä hakevalle.

Näytön paikka

Kun helmikuun alussa Helsingin yliopistolla osoitettiin mieltä autottoman kampuksen puolesta, ylioppilaskunnan vastavalittu pääsihteeri Ossi Heinänen marssi muiden joukossa. HYY:n edustajistovaaleissa autoton kampus oli Heinäsen toinen vaaliteema. Toinen teema oli joustavat opinto-oikeudet yliopiston sisällä.
    Heinänen, 25, kannattaa myös siviilipalvelusajan lyhentämistä, homoavioliittojen sallimista ja vihreitä arvoja. Kontrasti edeltäjään, Janne Laineeseen, on melkoinen. Joulukuussa Laine äityi paheksumaan julkisesti sivarin eli Marko Ahtisaaren valitsemista ylioppilaskunnan itsenäisyysjuhlien puhujaksi (Ilta-Sanomat 8. 12.).
    Heinänen ei halua verrata itseään edeltäjäänsä, mutta myöntää eron. HYY:ssa 90-luvulla ovat olleet vallalla konservatiiviset arvot, mutta nyt liberaali suuntaus tekee tuloaan.
    ”Kyllä minullakin on porvarillisia arvoja. HYY:ssä vain leimautuu punavihreäksi, jos on vähänkin liberaaleja ajatuksia”, Heinänen kuvaa. Hän ei halua asettua ääripäihin, oikealle tai vasemmalle, eikä edustaa mitään puoluetta vaan ”humaania ajattelutapaa”.
    ”Kuten jokin aikaa sitten Eteläsuomalaisessa Osakunnassa (ESO) puhunut dosentti Laura Kolbe sanoi, 80-luvulla olivat vallalla vihreät, vasemmisto ja osakunnat, ja se näkyy nyt valtakunnan politiikassa. Kolbe sanoi lisäksi uteliaana seuraavansa sitä, kun 90-luvun oikeistolaiset opiskelijapoliitikot nousevat vallan kahvaan”, ESO:sta ylioppilaskuntaan noussut, Akateemisen Espoo -kerhon perustajajäseniin kuuluva Heinänen kertoo.

Ylioppilaat vaikuttamaan

Heinäsen valintaa vastustaneet vetosivat hänen kokemattomuuteensa. ”HYY-kokemusta minulla ei ole kuin vuoden 1997 vaaleista lähtien, joten se on varmaan se kokemuksen puute, jota jotkut ovat kommentoineet.”
Heinänen muistuttaa, että hän on ollut koko viisivuotisen opiskeluaikansa järjestötoiminnassa mukana ja että vuosi HYY:n hallituksessa on tehnyt ylioppilaskunnankin tutuksi. Hän on varma pärjäämisestään pääsihteerin tehtävissä.
    ”Talouskokemusta mulla on ihan riittävästi; talousvaliokunnasta, Gaudeamuksen hallituksesta ja oman firman pyörittämisestä viiden vuoden ajan. Sitä paitsi talousasiathan oppii helposti, jos omaa edes vähän taloudellisia hoksottimia. Vaikeampi on oppia esimerkiksi olemaan oikeudenmukainen ja reilu esimies.”
    HYY:n pääsihteerin tehtävä on Heinäselle unelma-ammatti. ”Olen aina halunnut työskennellä jonkin hyväntekeväisyysjärjestön toiminnanjohtajana”, hän sanoo. ”HYY ei tosin ole hyväntekeväisyysjärjestö. Opiskelijoiden etu on tärkeää, mutta kieltämättä voisimme miettiä, mitä iso ja rikas ylioppilaskunta voisi tehdä vähäosaisten puolesta.”
    Heinänen ei halua HYY:n olevan pelkkä opiskelijoiden etujärjestö. Ylioppilaskunnan tulee ottaa kantaa muihinkin kuin opintoja tai opiskelijan toimeentuloa koskeviin asioihin. Ylioppilailla on pitkä yhteiskunnallisen vaikuttamisen perinne, jota Heinänen haluaa elvyttää. Hän painottaa, ettei ylioppilaskunnan tarvitse maailman kaikkiin epäkohtiin puuttua, mutta lähellä oleviin kuitenkin.
    ”Kun ei oteta kantaa tai sanota mitään, kutsutaan pullamössöksi”, Heinänen toteaa. ”Nyt HYY:ssa ollaan valmiita ottamaan kantaa.”

Heikki Valkama
Kuva: Ville Palonen