19. helmikuuta 1999
Teksti:

Piirtäjä-yhteisöstä

Kiireiset kaverukset kerääntyvät harvoin yhteen. Nyt naapurusto on kokoontunut Petteri Tikkasen asuntoon. Edessä on ruokaa ja kori kaljaa.
Tikkanen:
Ville, Jussi ja minä ollaan samalla luokalla, Hans on samassa koulussa, Lahden muotoiluinstituutissa. On ollut todella tärkeää nähdä, kun toiset tekevät juttujaan. Kyse ei ole kilpailusta, mutta se on motivoivaa. Muut antavat palautetta. Hans uskaltaa ehkä kritisoida kaikkein eniten.
    Pynnönen:
Hans on suomalaisen sarjakuvan Jukka Kajava.
    Nissen:
Käsikirjoittaja J-P Valkeanpään kanssa piti perustaa lehti, jossa auotaan sarjakuvapiirtäjille päätä ja mennään henkilökohtaisuuksiin. Ai niin, kaikki loukkaukset, joita sanon voi julkaista, paitsi jos puhun perheestäni pahaa. Siitä ollaan äidin kanssa sovittu.
    Tikkanen:
Itsekritiikki kasvaa, kun saa kavereilta kritiikkiä.
    Nissen:
Ennen kun tulin Lahteen pidin Tikkasen sarjoja tylsänä kaupallisena paskana ja Pynnösen sarjoja aivan kuvottavina. Nyt ajatukseni ovat hieman lieventyneet. Karjalainen oli ihan kova jätkä Olmi-lehden perusteella.
    Tikkanen:
Minulla on kaveri, joka sanoo, että Hans piirtää huonosti.
    Nissen:
Joku runkkari.
    Tikkanen:
Hän on lukenut Aku Ankkoja ja määritellyt sarjakuvan niiden kautta.
    Pynnönen:
Jos tässä ruvetaan veljeilemään, niin Petteri on yksi suurimpia syitä, että olen jatkanut sarjakuvan piirtämistä.

Alan valinnasta

Mutta miksi juuri sarjakuvaa? Lahden muotoiluinstituutissa graafista alaa opiskelevat päätyvät yleensä mainostoimistoihin ansaitsemaan kymppitonnien kuukausipalkkoja.
Nissen:
Kaikki muilla aloilla epäonnistuneet ryhtyvät sarjakuvapiirtäjiksi. Petteri ja Ville ovat kovasti tosissaan sarjakuvan kanssa, huijaavat vain itseään.
    Pynnönen:
En ole jaksanut miettiä noin syvällisiä.
    Karjalainen:
Piirrän sarjakuvia samasta syystä kuin muut perustavat bändejä. On jotain mistä puhua ja millä voi tärkeänä kapakassa hämmentää ihmisiä, jotka tulevat taputtamaan selkään. Tottakai se on myös hienon tuloksen tavoittelua, mutta aika iso osa on sosiaalista puolta. Ajattelen sarjakuvan tekoa omakustannelehden (Napa) kautta. Siitä saa palautetta ja tietää, jättävänsä merkin maailmaan: olisi kauheaa jos kuolisi, eikä kukaan muistaisi Jussi Karjalaista.
    Tikkanen:
Ei sarjakuvan teossa ole tärkeää raha. Se on vähän niin kuin joulupukkina oleminen. Lasten, siis lukijoiden, riemu auttaa jaksamaan. Eräskin vanhempi mies haukkui suomalaista sarjakuvaa ja esimerkiksi Petri Hiltusen Väinämöistä. Näytin hänelle Ylioppilaslehteen piirtämääni Pisteitä-sarjakuvaa ja hän piti siitä. Se tuntui hyvältä. Palautetta tulee liian vähän.

Rahasta

Raha ja sarjakuvapiirtäjät eivät aina kohtaa. Suurin osa suomalaisesta sarjakuvasta tehdään talkoovoimin. Usein täytyy valita rahan ja vapauden välillä, piirtääkö rahakkaita tilaustöitä vai kituuttaako omakustanteilla. Toisinaan Petteri Tikkanen lainaa Jussi Karjalaiselle kahvirahat.
Nissen
: Viimeiset kolme vuotta olen tehnyt sarjakuvia rahasta. Sarjakuva on pyhä asia. Pitää kaksi kertaa miettiä, jos joku tulee ison rahatukon kanssa ja pyytää nopeasti tekemään paskasarjakuvaa. Tietenkin motivaatiota tulee rahan myötä.
    Karjalainen:
Valtavista rahatukoista puhuttaessa: sarjakuva on kahdeksan kertaa työläämpää kuin kuvituskuvien piirtäminen, vaikka siitä maksetaan 20 kertaa vähemmän.
    Nissen:
Vaikka sarjakuva-albumista ei ansaitse, siihen voi hakea apurahaa, kuvituksiin ei.
    Tikkanen:
Suomessa on niin pienet markkinat. Jenkeissä voi ansaita jopa omakustanteilla miljoonia.
    Nissen:
Ranskassa ilmestyy 2000-sivuinen sarjakuvakirja tämän vuoden lopussa. He maksavat piirtäjille neljä viisi sataa markkaa sivusta eli pienistä rahoista ei ole kyse. Karjalainen: Oletko varma, ettei sitä pidä maksaa päästäkseen kirjaan. Täytyy siis lyödä ulkomailla läpi.
    Nissen:
On hyvä tapa saada Suomessa mainetta etsimällä ulkomailta lehtiä, jotka ottavat vastaan mitä tahansa.

Taiteesta ja tarinasta

Vaikka piirtäjät asuvat Lahdessa ja viettävät aikaansa yhdessä, heidän sarjakuvansa ovat hyvin erilaisia. Lahtelaisesta koulukunnasta puhuminenkin saa niskakarvat pystyyn.
Pynnönen:
Ei minulla ole koskaan mitään sanottavaa tai julistusta kun teen sarjakuvia.
    Tikkanen:
Ennen tein kauhusarjakuvia paljon. Piti saada ensin shokeerata lukijoita kauhusarjakuvan saralla, että sitten saattoi siirtyä inhimillisiin tarinoihin.
    Nissen:
Tytöt tykkää enemmän!
    Pynnönen:
Sarjakuva on tarinankerrontaa varten. Toisin kuin Hans ajattelee, se ei ole taidetta.
    Nissen:
Jos haluan hyvän tarinan katson Bergmanin elokuvan tai luen Salingeria. Katja Tukiaisen sarjakuvissa sekä tarina että kuva ovat sopusoinnussa.
    Tykkään työskennellä sellaisten käsikirjoittajien kanssa, jotka antavat piirtäjälle vapaat kädet. Kun esimerkiksi minun ja JP Valkeapään sarjakuvia ei ymmärretä, se ei ole käsikirjoittajan vika vaan minun.
    Ei sarjakuvan tarvitse avautua heti. Nirvanan Nevermind-albumi on tiukkaa revitystä ja se tarttuu heti. In Uterosta sen sijaan saa etsiä hyvyyttä pitkään. Sama on joissain sarjakuvissa.
    Karjalainen:
Hans Nissen on sarjakuvan Kurt Cobain.
    Tikkanen:
Ajattelen omaa sarjakuvatuotantoani progressiivisen rokin kautta. Siinä on paljon yksityiskohtia ja siinä yhdistellään eri musiikin lajeja. Vaikka kyseessä on sama bändi, tuotanto on hyvin monipuolista.
    Karjalainen:
Petterin bändi on hyvä soittamaanS Musiikki on meille kaikille tärkeää inspiraation lähde.
    Pynnönen:
Minulla musiikki vaikuttaa suoraan kuviin.
    Nissen:
Aina kun kuuntelen Type’O’Negativea, tulee Pynnösen sarjakuvat mieleen. On vaara, että jos tekee liian vaikeaa sarjakuvaa, se karkottaa yleisön. Mutta Jack Kerouac on sanonut, että jotta syntyisi parempia runoilijoita, pitää olla parempia yleisöjä. Yritämme kouluttaa yleisöä monipuoliseen sarjakuvaan.
    Karjalainen:
Olen tässä joukossa outo. En koskaan lukenut supersankarisarjakuvia tai kuunnellut heviä.

Suomalaisesta sarjakuvasta

Lahden Karjalankadulla on ennestään maine sarjakuvapiirtäjien keskuudessa. Samalla kadulla tai lähistöllä ovat asuneet Sami Toivonen, Kati Rapia, Kaltsu Kallio, Christer Nuutinen, Karri Laitinen ja Jii Roikonen.
Tikkanen:
Mutta hei, nyt pitäisi pelastaa suomalainen sarjakuva!
    Karjalainen:
Äh, en mä jaksa.
    Nissen:
Voitte kehua Kiasman näyttelyä.
    Tikkanen:
Kesällä Kiasmaan tulee näyttely 90-luvun suomalaisesta sarjakuvasta, todennäköisesti me kaikki olemme mukana.
    Karjalainen:
Siinä mummolla leuka venähtää kun pojanpojan töitä on Kiasmassa esillä.
    Nissen:
Sukulaiset eivät koskaan ole rohkaisseet alalle.
    Tikkanen:
On outoa, että Suomessa ei ole enempää edes eroottista sarjakuvaa, mitä nyt Jouko Nuora teki esikoisalbuminsa ja joku Aslak Alaheppi ilmestyi pornolehdissä.
    Karjalainen:
Eroottisen sarjakuvan pitää olla hyvin piirrettyä, että kukaan jaksaa sitä lukea. En tiedä miten hyvää pornosarjakuvaa esimerkiksi Tarmo Koivisto tekisi.
    Tikkanen:
Sehän voisi tehdä Mämmilästä pornoversion. Suomessa on joitakin pakinan kuvittajia tai karisuomalaisia, jotka nostetaan jalustalle. Kyllähän Kari oli ajan hermoilla ja teki hyvää työtä, mutta nyt koko poliittinen pilapiirtäminen määritellään hänen kauttaan. Lukion rehtori kysyi kerran, tuleeko minusta uusi Kari Suomalainen Helsingin Sanomiin.
    Karjalainen:
Suomen Kuvalehteä pitää haukkua, koska ne tiputtivat Kramppeja ja Nyrjähdyksiä -sarjan varoittamatta pois.

Heikki Valkama
Kuvat Petri Juntunen