19. helmikuuta 1999
Teksti:

Valtakunnan virallisen nuorten aikuisten lehden toimittajana oleminen ei ole suinkaan mitään helppoa hommaa. Alusta saakkahan on ollut selvää, että meidän pyhä tehtävämme olisi luoda uudenlainen lehtikonsepti kaikkivoipaisen ukko ylipääjumalan Oikean Sanoman ja Hyvien Aatosten perilleviemiseksi. Lehti, joka ei olisi nörteille eikä körteille. Siis maanlaajuinen mutta silti perin pääkaupunkikeskeinen nuortenlehti – jonkinlainen vakavastiotettavan journalismin JYRKI!
    Lähtökohtanamme oli yhdistää Imagen ällistyttävä älyllisyys, Cityn piikikäs päivänkohtaisuus ja Rumban railakas rock-henkisyys mukavan trendikkäässä tabloid-formaatissa. No, saimmehan me naitettua Suosikin infantiilin intellektuaalisuuden, Seiskan visuaalisen virtuositeetin ja enemmän alapäätä kuin Gynekologiliiton jäsenlehdessä. Monet ovat epäilleet, ettei tuollaista lehteä lue kukaan. Ja juuri siksi se lähetetäänkin joka perjantai väkisin jokaisen tilaajan kotiin Suomen painavimman päivälehden välissä!
    Mutta ei pintaliidossa pysyminen helppoa ole.

Ajatellaanpa nyt vaikka neljän päivän dokaamista, vapaata seksiä ja yleistä vandalismia laivalla, joka ei edes mene mihinkään! Eihän Goom-risteily oikeasti kiinnosta edes opiskelijalehtiä.
    Niinpä keksimme todella omaperäisen selityksen isänmaan toivoista, jotka vaativat rankan opiskelun ohella rankat huvit. ”On tarpeellista huomata että elämä jatkuu, kun uskaltaa irrottautua turvallisista rutiineista”, kuten toimittajamme jälkiviisaasti kirjoitti dokattuaan tyttöystävänsä säästämät pölynimurirahat.
    Vielä hieman ovelammin toteutettuna koko jutun olisi tosiaan saattanut saada naamioitua oodiksi yritteliäille opiskelijapojille, jotka työttömyystilastoja ja kollegoidensa maksa-arvoja uhmaten tekivät hassusta ideasta billgatesmaisen menestystarinan aitoamerikkalaiseen tapaan. Valitettavasti etanolinhuuruinen totuus on karvaampi – tai sanotaanko karvaisempi. Se sijaitsee hassuissa haalareissa kutakuinkin nivusten korkeudella.

Meidän missiomme on kerran viikossa kertoa dokaamisesta ja seksistä. On kuitenkin syytä korostaa journalistin etiikkaamme. Se tarkoittaa sitä, että meidän on vai-vauduttava keksimään riettaalle elämälle sopiva kehyskertomus eli konteksti. On tehtävä raskaita päätöksiä. Kertoako tällä viikolla niistä köyhistä keskiverto-opiskelijoista jotka ostavat neljältä risteilyltä peräkkäin täydet lastit verovapaata viinaa, ajavat välillä pirssillä Leppävaaraan viemään saaliin kämpille ja juovat ohessa lisää…

Vai kirjoittaako niistä tuiki tavallisista elämäntapasinkuista jotka käyvät ulkona epäonnistuneilla treffeillä bailaamassa viitenä iltana viikossa ja loppuina kolmena harrastavat esiaviollista seksiä vapaamielisten kumppaniensa kanssa, joilta he saavat kahdeksan tekstiviestiä ja kuusitoista sähköpostia vuorokaudessa.
    Vai pannako taas joku hädin tuskin 20 vuotta täyttäneistä toimittajattarenplantuistamme pariksi viikoksi lukioon ja kirjoittamaan täynnä ennenaikaista tätimäisyyttä lehteen niin kuin vittu, keskiolut ja kevytsavukkeet olisivat tulleet lukiolaisten sanavarastoon vasta viime vuoden uusitun tuntikehyksen puitteissa…

Kertomuksia sinkkuelämästä, sähköpostista, tietoverkosta, Goom-risteilyistä ja muusta ylen tärkeästä joka sivulla.

KavunNapu@hotmail.com