19. helmikuuta 1999
Teksti:

Kruununhaassa kotiaan kohti kulkevasta punapäisestä naisesta ei heti arvaisi, että tuossa astelee eräs Kroatian tärkeimmistä naisvaikuttajista. Helsingin yliopiston lehtori Rada Boric odottaa tälläkin hetkellä kutsua kotimaansa Kroatian oikeuteen. Syytteen nostajana on Boric itse. Hän syyttää kuuluisaa televisiotoimittajaa sukupuoleen kohdistuneesta herjauksesta ja vaaranaiheuttamisesta perättömillä syytteillä.
    Kaiken alkuna on televisiopaneeli, jossa Boric oli puhumassa naisen asemasta. Hän sanoi ”väkivallan palanneen taistelukentiltä kotiin ja uhkaavan naisia”. Tämä oli nationalistisessa Kroatiassa liikaa. Seuraavan päivän iltapäivälehden kolumnin mukaan Boric oli sanonut kauheita asioita Kroatiaa vastaan. Kiihkonationalistisessa maassa tällaiset syytökset voivat asettaa syytetyn hengenvaaraan.
    Vaara on kaukana Boricin elämästä Suomessa. Hän asuu kroatialaisen taiteilijamiehensä kanssa Meritullinkadulla ja opettaa kroatian kieltä Kirkkokadulla.
    ”Kun olen aivan puhki Kroatiassa, tulen tänne opettamaan, tekemään jotain rauhassa ja kuitenkin intohimoisesti. Ja sitten taas eteenpäin”, Boric nauraa.
    Ensimmäisen kerran Boric, 47, tuli Suomeen parikymmentä vuotta sitten. Hän oli ensimmäinen jugoslavialainen vieraileva opettaja Helsingin yliopistossa. Sittemmin hän on viettänyt Suomessa eri pituisina pätkinä yhteensä kymmenen vuotta.
    ”Kun huomasin päätyväni tänne suunnilleen joka neljäs vuosi, päätin lopulta, että Suomi on toinen maani. Ei siihen sisälly mitään sen erikoisempaa”, Boric sanoo – suomeksi tai englanniksi, kuulijasta riippuen.
    Viimeksi Boric palasi Suomeen toissa syksynä oltuaan poissa kuusi vuotta. Tuona aikana hänen kotimaansa Jugoslavia hajosi, uudessa kotimaassa Kroatiassa oli sota, joka jatkui naapurimaa Bosniaan.
    ”Kun syyskuussa tulin Suomeen, oli kuin olisin tullut keitaalle”, Boric toteaa. Hän myöntää olleensa aika lailla lopussa. Sodan aikana hän työskenteli vuorotta hengenheimolaistensa kanssa perustamassaan naiskeskuksessa, joka pyrki auttamaan erityisesti Bosnian musliminaisia. Aineellisen avun lisäksi naisille tarjottiin esimerkiksi lakineuvontaa ja heitä valmisteltiin todistamaan muun muassa Haagin sotarikostuomioistuimessa.
    ”Kun koko maa (Kroatia) oli täynnä vihaa toisia kohtaan, minulle oli tärkeää löytää oma erilainen yhteisöni”, Boric sanoo vakavana.

Sanakirja

2001 Boric kertoo rakastavansa opettamista. Helsingissä hänellä on parisenkymmentä eritasoista opiskelijaa graduntekijöistä alkeiskurssilaisiin.
Opetustyön lisäksi Boric touhuaa Suomessa ollessaan paljon muuta. Hän tekee juttuja Suomesta ja suomalaisuudesta Kroatian päälehtiin. Boric kirjoittaa kokemuksistaan ja oppimastaan myös naisaiheisiin julkaisuihin ja kiertää puhumassa konferensseissa.
    Sitten on sanakirja. Lähes kymmenen vuotta sitten Boric alkoi työstää suomi-serbokroatia-sanakirjaa. Sota teki hankkeesta lopun, koska serbia ja kroatia eriytyivät omiksi kielikseen, eikä serbokroatiaa yhtäkkiä enää ollut. Nyt Boric on kuitenkin palannut kirjahankkeen pariin. Suomi-kroatia-sanakirjan pitäisi valmistua vuodeksi 2001.
    Huolimatta rakkaudestaan opettamiseen, kannustavista kollegoista ja suomalaisten tapojen omaksumisesta Boric myöntää, ettei se pelkästään riitä. Siksi on hyvä, että yliopiston lukukaudet ovat lyhyitä ja lomat pitkiä.
    ”Jossain vaiheessa alan kaivata julkista toimintaa. Ensi kesänä menen taas pirteänä takaisin kerättyäni Suomessa uutta energiaa. Olen valmis kirjoittamaan vetoomuksia lehtiin, järjestämään kursseja, organisoimaan.”

Pilvi Torsti
Kuva Anne Hämäläinen