05. helmikuuta 1999
Teksti:

Kameroista on kerrottava

Kun sinua kuvataan valvontakameralla ”sinulla on oikeus saada tietää siitä, tallennetaanko kameran avulla tietoja sekä mihin tarkoitukseen tietoja kerätään”, tietosuojavaltuutetun toimiston tiedote kertoo.
    Valvontakameran kohteena sinulla on ”myös yleensä oikeus tarkastaa itseäsi koskevat kameran tallentamat tiedot ja oikeus saada tietää etukäteen, onko tietyssä paikassa tai tietyllä alueella valvontakameroita ja mihin tarkoitukseen niitä käytetään, kerätäänkö sinusta tietoja valvontakameroiden avulla ja milloin kerätyt tiedot hävitetään”, tiedote jatkaa.
    Esimerkiksi kauppakeskus Forumista tietoa ei oikeuksista huolimatta heru. Forumin valvontaa hoitavasta keskusvalvomosta pyydetään soittamaan isännöitsijälle.
    Forumin isännöitsijä Torolf Törnblom ei puolestaan halua vastata minkäänlaisiin kysymyksiin valvontakameroista. Hän sanoo, ettei Forumissa kuvata tai tallenneta videokuvaa. ”Täällä vain valvotaan”.
    Forumin toimitusjohtaja Henrik Winberg sanoo, ettei hänkään osaa vastata kysymyksiin. ”On parempi, että näistä asioista tietää mahdollisimman harva”, hän toteaa. Winberg ei usko Forumin valvontakameroiden kuuluvan henkilörekisterilain piiriin.

Joku tarkkailee jokaista askeltasi

Jos tunnet, että joku seuraa sinua, et ole vainoharhainen, pikemminkin olet oikeassa. George Orwellin maailma, jossa Isoveli valvoo on toteutunut, 15 vuotta myöhässä. Mutta kuka on Isoveli ja kuinka hän sinua seuraa? Vuorokausi tavallisen opiskelijan elämästä paljastaa valvontayhteiskunnan arjen.
    Vilma Valvottavalla
, 25-vuotiaalla opiskelijalla, on kiire. Hän viuhtoo videovuokraamoon palauttamaan lainaamaansa elokuvaa juuri ennen kello seitsemää. Poistuessaan vuokraamosta Vilma säpsähtää: hän huomaa seisovansa valvontakameran edessä. Hän muistaa katsomansa Väkivallan loppu -elokuvan ja häntä puistattaa. Elokuvassa yksi mies pystyi tarkkailemaan koko Los Angelesia videokameroilla.
    Ajatus haihtuu pian, sillä Vilmalla on treffit uuden tuttavuuden, Karin, kanssa. He tapaavat baarissa. Ilta venähtää pitkäksi ja Vilma palaa taksilla kotiinsa vasta pikkutunneilla.

Mitä jälkiä jäi?

Vilmaa puistattaa aivan aiheesta. Hänestä jää nyky-yhteiskunnassa jälkiä lähes joka askeleella, eikä vain valvontakameroiden filmiin.
    Videovuokraamon tietokoneen tiedostoista löytyy Vilman osoite, henkilötunnus sekä kaikki hänen vuokraamansa videot. Tietoja ei saa levittää videofirman ulkopuolelle. Mutta voi olla, että muutaman vuoden kuluttua hänelle tipahtaa mainoksia aina uuden Brad Pitt -elokuvan saavuttua.
    Myös taksimatka jättää jäljen. Vaikka kuskit eivät muistaisikaan kaikkia kyydittäviään, pankkikortilla maksettu matka jää taksin muistiin. Se näyttää, kuka on ajanut ja minne. Tosin tietoa ei anneta kuin poliisille, Helsingin taksiautoilijoista kerrotaan.
    Seuraavana aamuna Vilma nukkuu pitkään. Herättyään hän avaa postinsa. Kasassa on pankin tiliote, tiedote Vilman perimien pörssiosakkeiden arvosta, hänen tilaamansa Seura -aikakauslehti, muutama lasku ja paljon mainoksia, joiden joukossa Sinut On Valittu -kirje Apu-lehdeltä ja Vain Sinulle Vilma -kirje Valituilta Paloilta. Myös Kelalta on tullut postia. Kirjeen mukaan Vilma on ansainnut viime vuonna liikaa ollakseen oikeutettu opintotukeen. Hän päättää saman tien selvittää asian ja soittaa Kelan toimistoon.

Kuka tiesi Vilman osoitteen?

Vilma ihmettelee, mistä hänelle osoitetut arvontakirjeet ovat tulleet. Hän muistaa osallistuneensa erään lehden suurarvontaan ja täyttäneensä myös arvontakupongin mukana tulleen lomakkeen. Lomakkeessa kysyttiin nimeä, ikää, osoitetta, sukupuolta, harrastuksia, mitä lehtiä Vilma lukee ja niin edelleen. Nyt kaikki nämä tiedot ovat lehtitalon markkinointirekisterissä. Mediatalot taas myyvät asiakkaittensa tietoja toisilleen ja käyttävät niitä markkinoinnissaan. Nimiä ja osoitteita saa ostaa myös väestörekisteristä lähes millä hakukriteerillä tahansa.
    Vilman pankkitiedot ovat salaisia. Hänen osakeomistuksensa voi kuka tahansa tarkistaa osakasluettelosta.
    Puoliltapäivin Vilman on lähdettävä luennolle. Ennen sitä hän on varannut ajan YHTS:n gynekologille. Tämä ottaa Vilmalta näytteitä ja kirjoittaa hänelle uuden e-pillerireseptin. Tiedot tutkimuksen tuloksista gyne lupaa lähettää sähköpostitse. Ennen luentoa Vilma käy vielä apteekissa ostamassa raskaustestin.

Mitä opiskelijarekisterissä on?

YTHS:n gynekologi on saanut Vilman osoitteen, nimen ja henkilötunnuksen opiskelijarekisteristä. Sieltä löytyvät myös muun muassa suoritetut opinnot sekä sekalaisia tietoja Vilman kansallisuudesta osakuntien jäsenyyteen. Opintorekisterin tietoja annetaan esimerkiksi Kelalle ja Tilastokeskukselle. Rekisteröidyn suostumuksella yliopisto luovuttaa osoitetietoja lisäksi yhdistyksille, säätiöille ja viranomaisille.
    ”Opiskelijarekisterin käyttöä aiotaan laajentaa. Sen kautta on tarkoitus hoitaa esimerkiksi tentti-ilmoittautumiset”, tietojärjestelmäpäällikkö Pauli Saarinen kertoo.
    Ensimmäisenä opiskeluvuonnaan Vilma on myös saanut YTHS:ltä kaavakkeen, jossa hän on arvioinut terveyttään ja antanut tietoja itsestään. Nämä tiedot ovat YTHS:n rekistereissä. Vilman luvalla YTHS voi hankkia hänen tarkemmat potilastietonsa kaikista sairaaloista, neuvoloista ja terveyskeskuksista, joissa hän on käynyt, kertoo YTHS:n johtajaylilääkäri Marja Niemi.
    Apteekissa käydessään Vilma maksaa kortilla, ja tiedot hänen hankkimastaan raskaustestistä jäävät apteekin rekisteriin.
    Tullessaan luennolta Vilma panee kännykkänsä päälle. Puhelin pirisee saman tien. Ruudulta hän näkee, että soittaja on Maija, opiskelukaveri, joka on myös tullut luennolta ja pyytää Vilmaa lounaalle. Kuten tavallista, yliopiston ruokalassa on tungosta. Kasvissyöjä Vilma tilaa kasvishöystöä papukastikkeella (10 markkaa) ja maksaa Unicard-maksukortilla.

Kuka kuulee?

Jutustellessaan puhelimessa Vilma ja Maija tulevat ilmoittaneeksi olinpaikkansa puhelinyhtiölle. Yhtiön tietokoneelle tallentuu myös tieto siitä, kuka soittaa kenelle, koska ja kuinka pitkään he puhuvat. ”Itse puhelimen tarkkaa sijaintia ei tiedetä, vain lähimmän tukiaseman sijainti”, muistuttaa HPY:n yhteyspäällikkö Kari Wirman.
    Muutaman vuoden päästä paikka jäljitetään vieläkin tarkemmin, ainakin Yhdysvalloissa. Siellä on vireillä laki, jonka mukaan matkapuhelin pitää pystyä paikantamaan sadan metrin tarkkuudella.
    Puhelinyhtiö saa käyttää keräämiään tietoja sen palvelun markkinointiin, jonka yhteydessä tiedot on saatu. Vilman ja Maijan puheluista ei saa tietoa kukaan muu, paitsi mahdollisesti poliisi rikoksen yhteydessä. Jos joku muu haluaisi kuunnella puhelua, hänen olisi turvauduttava salakuunteluun. Yleisestä televerkosta puhelun nappaaminen vaatii korkeaa alan osaamista.
    Lounaasta merkitään HYY-yhtymän Unicard-rekisteriin, että Vilma on ostanut UniCafesta ”elintarvikkeita”.
    Lounaan syötyään Vilma menee atk-asemalle päivittämään kotisivunsa, lukemaan sähköpostinsa ja kirjoittamaan kirjeen Romerolle – viime kesän ihastukselle reissulta Espanjan Baskimaahan. Sähköpostiin ovat sujahtaneet myös tulokset gynekologilta. Vilma pistää saman tien Internet-selaimen pyörimään ja surffailee puoli tuntia suomalaisten lehtien ja espanjalaisten vaihtoehtojärjestöjen sivuilla sekä vilkaisee laitoksensa tenttitulosten listaa. Maija on taas saanut kolmosen, Vilma yks-plussan. Lohdutukseksi Vilma ostaa kirjakauppa Amazon.com:ista itselleen Jane Fondan jumppakirjan.

Mihin jäi jälkiä?

Nettisivut rekisteröivät kävijöitä ja yliopiston tiedostoihin tallentuu, missä Vilma surffaa. Vilma jättää yhteystietonsa internet-kirjakauppaan, jossa nyt tiedetään hänen jumppaharrastuksensa. Voi myös olla, että baskiterroristeja seuraavat Espanjan viranomaiset ovat huomanneet Vilman epäilyttävän surfailun ja panneet hänet tarkkailuun. Romeron ja Vilman kiihkeää sähköpostinvaihtoa saattaa samaan aikaan lukea katalonialainen poliisimies.
    Vilma ei ole tullut ajatelleeksi, kuinka avoin kommunikointitapa sähköposti on. Esimerkiksi yliopiston atk-vastaavat voivat teoriassa lukea gynekologin Vilmalle lähettämät tulokset.
    ”Tietoa tulee niin paljon, ettei sitä voi seurata”, sanoo yliopiston tietoturvapäällikkö Sari Kajantie. Hän painottaa, että vaikka surfailusta ja sähköpostista jää jälkiä, ainoastaan vikojen tai rikoksien yhteydessä sähköpostin kulkua seurataan tai tarkkaillaan. ”Emme halua tietoa tavallisista käyttäjistä, mutta sitä tulee silti.”
    Iltaluennot Vilma jättää väliin. Hänellä on työhaastattelu. Valtiotieteilijä Vilma hakee kesätyöpaikkaa Tietotaito-konsernin tiedottajana. Haastattelu sujuu hyvin, sillä Vilma on valmistautunut siihen tutustumalla Tietotaidon kotisivuihin. Vilmalla on kuitenkin tunne, että haastattelija tietää jo valmiiksi vastaukset kysymyksiinsä. Lopuksi haastattelija kysyy, saako hän kysyä suojelupoliisilta, onko Vilma luotettava.

Mitä Tietotaito tiesi?

Jo Vilman hakemus on antanut Tietotaidon arkistoihin Vilman henkilötiedot, cv:n ja todistukset. Ennen työhaastattelua työhönottaja on nähnyt vaivaa. Hän on löytänyt Vilman kotisivut internetistä ja etsinyt kaikki netistä löytämänsä tiedot Vilmasta. Hän jopa sai Dejanews-hakuohjelmalla selville, että kolme kuukautta sitten Vilma puolusti baskeja yliopiston uutisryhmässä.
    Koska Tietotaito on kansallisesti merkittävä konserni, työhönottaja saa soittaa suojelupoliisille ja kysyä luotettavuuslausuntoa. Vilmalla ei ole mitään hätää, sillä suojelupoliisin tiedostoissa ei ole hänestä yhtään tietoa, jolla olisi jotain merkitystä työpaikansaannille – ei edes baskiterroristeista. ”Jos meillä on henkilöstä tietoja, joilla uskomme olevan yritykselle merkitystä, kerromme ne työnantajalle”, kertoo osastopäällikkö Matti Simola suojelupoliisista. Viime vuonna supolta pyydettiin 6 000 luotettavuuslausuntoa.
    Vastineeksi työnantajan on annettava tiedot yrityksestään, työnhakijan tavoittelemasta tehtävästä ja asemasta, työnhakijan itsensä antamista henkilötiedoista sekä luvattava, että kysyy Vilmalta lupaa luotettavuustietojen urkkimiseen.
    Onnistuneen työhaastattelun päätteeksi Vilma päättää palkita itsensä shoppailemalla. Hän ostaa K-kaupasta hameen. Tarkkana kuluttajana hän muistaa vilauttaa Plussa-asiakaskorttiaan ja kerätä bonuspisteet. Hän ostaa myös pikkuputiikista kengät ja paidan ja maksaa ostoksensa Visalla.

Mitä kauppias tietää?

Shoppaillessaankin Vilma on tarkkailun alla. Hänet ikuistetaan useaan otteeseen kauppojen valvontakameroilla.
    Kun Vilma käyttää K-kaupan asiakaskorttia, tietokone kirjaa hänen ostostensa summan ja liikkeen, josta hän on tehnyt ostoksensa. Tiedot välittyvät K-Plus-rekisteriin. Paitsi pluspisteitä, ostostensa ansiosta Vilma saa postia kotiinsa. Kauppias nimittäin päättelee ostossummista ja paikoista, mitä Vilmalle kannattaa mainostaa. Tietoja ei myydä Keskosta ulos.
    ”Pidemmällä aikavälillä tullaan katsomaan myös tuoteryhmien tasolla, mitä on ostettu, esimerkiksi virvoitusjuomia. Sitä ei sentään tilastoida, onko kyseessä olut vai limsa”, markkinointipäällikkö Tapio Näveri Keskosta kertoo.
    Myös Visalla tehdyt ostokset jättävät jäljen Luottokunnan rekisteriin, jos niitä ei ole maksettu. Itse asiassa viikkoa aiemmin Vilman Visa olisi ollut käyttökelvoton, sillä hän oli taas unohtanut maksaa laskunsa.
    Jos Vilma ei olisi lainkaan maksanut rästilaskuaan, olisi Luottokunta perintäkirjeen ja 60 päivän jälkeen lähettänyt luottohäiriötiedon Suomen Asiakastietoon, jonne kerätään tietoja erilaisista luottohäiriöistä. Luottohäiriö taas olisi voinut vaivata Vilmaa myöhemmin esimerkiksi asuntoa vuokratessa tai työpaikkaa hakiessa.

Matias Möttölä ja Heikki Valkama
Kuvitus Saila Solin