19. helmikuuta 1999
Teksti:

”Haluan hyökätä kaikkia Helsinkiin jääneitä teatteriryhmiä vastaan!” paasaa ohjaaja Juha Hurme luuriin Rovaniemeltä. ”On raukkamaista pysyä Helsingissä. Se on löysien letkujen politiikkaa ja henkistä ja fyysistä velttoutta.”
    Hurmeen luotsaama reilun vuoden ikäinen Nälkäteatteri pyrkii viemään pieniä kiteytyneitä esityksiä katsojille eri puolilla Suomea. Teatterin kaikki esitykset on suunniteltu monivuotisiksi ja kiertäviksi. ”Nälkäteatteri pyrkii rajusti ja voimakkaasti irti teatterin tylsimmistä maneereista”, Hurme julistaa.
    Teatterit ovat Hurmeen mukaan sekä uskottavuuskriisissä että taloudellisessa kriisissä. Teatterissa, erityisesti laitosteatterissa, taiteellinen ajatuksenkulku on alisteista hyötynäkökulmalle. Syntyy ”kirouksen kaltainen jännite”.
    Nälkäteatterilaiset halusivat raivata tilaa omalle psyykelle ja taiteelliselle työlle. ”Pyritään kaikenlaisen pingottamisen poistamiseen sekä organisaatiosta että esteettisesti”, Hurme painottaa.
    Teatteri syntyikin luontevasti, kuin sattumalta. Näyttelijä Perttu Hallikainen oli löytänyt hienon romaanin nimeltä Nälkä, joka oli ehdottomasti tehtävä näyttämölle. Näin tehtiin, kunnes näyttelijä Hallikainen taas tuumasi, että tälle jutulle kannattaisi perustaa teatteri. Huomattiin, että käsissä oli jotain tärkeää ja hyvää. Alettiin miettiä ideologiaa ja tulevaisuutta. ”Teot kulki ajatusten edellä. Niin kaikki hyvät jutut syntyykin”, Hurme höröttää.
    Teatterin nimikkoesitys, norjalaisen Knut Hamsunin esikoisromaaniin perustuva Nälkä saa ensi-iltansa vierailuesityksenä Teatteri Avoimissa Ovissa Helsingin Töölössä. Esityksen on yhdessä Hurmeen kanssa ohjannut Jaakko Murtomäki ja rooleissa nähdään Perttu Hallikainen, Niina Kinnunen ja Harri Koivisto. Musiikista vastaa Maija Karhinen. Yhteinen tausta porukalla on Ylioppilasteatterissa, jonka taiteellisena johtajana Hurme oli vuoteen 1997 saakka.

Irti rahasta ja lavasteista

Hurmeen mukaan Nälkäteatteri toimii ”irti rahasta -periaatteella”. Motto tarkoittaa suomeksi muun muassa ilman liksaa. Irti on päästy myös lavasteista. Näyttämöllä ei ole juuri mitään. Lähdetään tyhjän tilan politiikasta, merkityksiä etsitään ihmisestä.
Touhu on nälkätaiteilijoille kovaa, osa elää toimeentulon alarajalla. Mukana ollaan suuresta tekemisen ilosta. ”Nykyään puhutaan hirveästi rahasta. Jopa harrastajateatterit sanoo, ettei ne voi tehdä jotain proggista, kun ei ole rahaa”, Hurme tuohtuu. ”Teatteria voi tehdä tyhjästä.”
    Nurinpäin käännettyjä kaljakoreja on toki ennenkin näyttämöllä nähty, mutta Nälkäteatterin kiinnostavuus ei onneksi jää tämän lavastusoivalluksen varaan. ”Riisuttu estetiikka ei ole itseisarvo”, Hurme korostaa. ”Sen avulla pyritään hakemaan teatterin ydinaluetta. Ilman tätä pyrkimystä tilan tyhjyys on arvoton.”
    ”Teatteri tutkii ihmisen mysteeriä. Se pyrkii, jos voi sanoa, sielun olemuksen paljastamiseen”, Hurme pohtii. ”Käsiksen tarkoitus on sama, se antaa tähän strategian. Tekstin laatu antaa lähtöpaikat ja reitin, jotka vaihtuvat, mutta maali on sama. Me pyritään tekemään esityksiä, joissa ihminen näkee toisen ihmisen, katsoja kohtaa esiintyjän, heimoveljet ovat koolla.”
    Nälkäteatterissa ollaan samoilla linjoilla puolalaisen teatterin uudistajan Jerzy Grotowskin kanssa, jonka ”köyhä teatteri” on riisuttu paljaaksi ylimääräisestä teatterin varsinaisen rikkauden ymmärtämiseksi.

Minkkiturkki näkee Nälän

Tie kohti ihmisen mysteeriä ei kuitenkaan taitu käden käänteessä.
”Näytteleminen on niin vaikeaa. Kolmessa, neljässä vuodessa ilmaisusta on riisuttu kaikki turha. Nälkä-esitystä on nyt tehty vuosi ja virallinen ensi-ilta on vain taktinen nimitys. Ehkä kolmen vuoden päästä esitys on puhdas ja voimakas”, ohjaaja selvittää.
    Nälkä-esitykseen kannattaa kuitenkin kiiruhtaa, se nimittäin näköjään kallistuu vanhetessaan ja kiertäessään. Kallion teatterissa joulukuussa sisään saattoi päästä kympillä, tammikuussa Kaapelitehtaalla liput maksoivat jo kaksikymppiä, ja helmikuussa Töölössä opiskelijakin joutuu pulittamaan kuusikymppiä.
    Hurmeelle kiertäminen on oikea kohtaamisen tapa ja Nälkäteatterille se sopiikin, kun tekniikka ja lavasteet mahtuvat kahteen muovikassiin. Töölöläisrouvien kohtaamista Hurme odottaa ”täynnä kiihotusta ja uteliaisuutta”. Sopii odottaakin. Avoimien Ovien ohjelmistossa Nälkäteatteri yllättää minkkiturkkiyleisön Kuhmon kamarisolistien ja virolaisen runoillan välissä.

”Vanhaa uhoa”

Hurme vaatii teatterilta poliittista ulottuvuutta. Ei kuitenkaan puoluepoliittista. ”Tekijän tulee miettiä, minkä näköisistä seikoista syntyy tarve tehdä tällainen esitys. Vastustan jyrkästi teatteria teatterin vuoksi.”
”Nälkä-teos sopii 90-luvun lopun Suomeen. Esityksessä hahmotetaan sellaisen kansalaisen asemaa, joita tässä maassa on tuhansia. On henkilö, joka alkaa täysin irtautua yhteiskunnasta ja myös irrottautua tahallaan, nuorehko ihminen, jolla ei ole duunia ja jonka arvomaailma näyttäytyy ala-arvoisena.”
    Se, joka haistaa Nälkäteatterissa rasittavaa nuorta uhoa, pettyy kuitenkin karvaasti. ”Me ollaan aika vanhoja. Kolmekymmentä on meidän keski-ikä ja mä itse oon neljäkymmentä”, Hurme sanoo. ”Tää on kokeneempien teatterintekijöiden puhdistautumisreaktio, vanhaa uhoamista.”
    Nälkä tasapainoilee niin tekstinä kuin esityksenäkin kummallisella tavalla sydäntäsärkevän surullisuuden ja huvittavuuden välillä. Nälän riivaama keskushenkilö on riipivyydessäänkin hauska ja vastenmielisyydessään säälittävä.
    Hurme puhuu Hamsunin ajatusmaailman synnyttämästä dialektiikasta, käsitemyrskystä, jossa asiat muuttuvat vastakohdikseen. ”Esitys on anarkistisella tavalla hauska, siinä luodaan ristiriitainen tunnelma, järkyttävän tai traagisen ja parodisen tai hauskan välillä. Tämä kiikkerä tasapaino muuttuu esitys esitykseltä.”
    ”Suuri arvo on myös jättää asioita auki. Esityksiin tulee myös meille tuntemattomia viestejä. Katsotaan kättemme jälkiä yllättyneinä.”

Nälkä-esitys Teatteri Avoimissa Ovissa, Museokatu 18. Ensi-ilta 24.2. klo 19. Liput 80/60 mk. Tiedustelut (09) 4540 0440.

Anu Ala-Korpela