27. marraskuuta 1998
Teksti:

Se on koko ajan helpompaa. Kotitietokoneella voi tuottaa hyvännäköisiä kirjaimia kauniisti papereille aseteltuna. Printit näyttävät oikean kirjan sivuilta. Sitten vain sivut nippuun ja kannet päälle. Siinä se on: kirja.
    Periaatteessa kirjan julkaiseminen voi olla näin yksinkertaista. Käytännössä kirjoja kuitenkin kustannetaan eli tekstillä täytetyille papereille tapahtuu jotain kotitietokoneen ja valmiin kirjan välissä. Kustantamolla on myös keskeinen tehtävä kirjojen myyjinä ja markkinoijina.
    Suurimman osan Suomessa julkaistavista kirjoista tekee kymmenen suurinta kustannustaloa, tutut nimet tyyliin WSOY, Otava, Tammi tai Kirjayhtymä. Niiltä tulee Suomen kustannusyhdistyksen mukaan 70 prosenttia kaikista maassamme jul-kaistavista teoksista, myyntimarkoista ne vievät 80 prosenttia.
    Suurkustantamojen takana kirjoja julkaisee yhä suurempi joukko erilaisia yrityksiä, joista viime vuosina mainetta ja kunniaa ovat niittäneet niin kutsutut pienkustantamot.
    Lavean termin alle mielletään itsenäiset ja yleensä aatteelliselta pohjalta toimivat kustantajat, jotka ovat erikoistuneita ja profiloituneita. Monesti niiden tuotantoa pidetään ”laatukirjallisuutena”; Laila Hietamies -tyyppistä bestsellerkirjallisuutta pienet kustantamot eivät juuri julkaise.

Intohimolla ja rakkaudella

Pienkustantamo-termin määrittely on hankalaa. Pienimmät julkaisevat kirjan vuodessa, häipyvät ja katoavat ja pulpahtavat ehkä joskus uudelleen esiin. Toisaalta myös Like mielletään pienkustantamoksi, vaikka siltä tulee vuosittain sata nimekettä.
    ”Pienkustantaja on yleensä erikoistunut tietynlaisiin kirjoihin”, määrittelee Heikki Saure pienkustantajien teoksiin keskittyvässä Axis Mundi -kaupassaan Lahdessa. Alan kirjavuus on hänelle tuttua.
    ”Yäripäät liikkuvat omituisista omakustanteista hyvin ammattitaitoisesti julkaistuun kirjaan, rutiköyhästä runoudenharrastajasta isokenkäisiin”, Saure kuvailee. ”Mitä ihmeellisimpiä tyyppejä pölähtää ovesta ja esittelee mitä eriskum-mallisimpia kirjoja.”
    Axis Mundi on Suomen laajin pien-kustanteisiin erikoistunut kirjakauppa. Esillä on yhteensä kuutisenkymmentä kustantajaa, jos kaikki omakustanteet lasketaan mukaan. Sau-re on ottanut myyntiin hyvinkin erikoisia kirjoja. Yksi esimerkki on omakustanne, johon tekijä on koonnut omia yleisönosastokirjoituk-siaan. Toinen esikoiskirjailija löysi 50-luvulla Yhdysvalloissa kirjoittamansa kirjeet. ”Ja ei kun kirjaksi”, Saure naureskelee.
    Saurella on selkeä näkemys siitä, miksi pienkustantajia on olemassa: ”Intohimosta. Rakkaudesta kirjaan ja kirjallisuuteen.”
    Samalla hän kuitenkin korostaa, että pienkustantajat eivät ole mitään puuhastelijoita, vaan suurin osa on rautaisia ammattilaisia.

Editointi ontuu

WSOY:n kotimaisen kaunokirjallisuuden kustantaja Touko Siltala pitää pienkustantajille julkisuudessa annettua glooriaa ironisena.
    ”Jo termi on outo, ei kukaan halua pitää pienravintolaa tai pien-mainostoimistoakaan. Se on kuin ilmoittautuisi valmiiksi toiseen sarjaan. Mediassa pienkustantajat saavat antaa lausuntoja kirjallisuuden tilasta ja ne otetaan vastaan täysin kritiikittömästi”, hän sanoo.
    Siltalan mukaan pienkustantajat ovat kirjallisen elämän ja kulttuurin kannalta merkittäviä. Parhaat ovat hänestä erittäin ammattitaitoisia. ”Editointipuolella on kuitenkin hämmästyttäviä eroja”, Siltala arvioi pienkustantajien heikkouksia. Isoissa taloissa käsittelyvaihe on oleellinen ja se takaa aina tietyn standardilaadun.
    Paitsi editointia Siltala korostaa koko kustannusprosessia. Iso kustantamo pystyy tarjoamaan pitkäjänteisempää apua sekä parempaa tukea markkinoinnissa ja jakelussa.

Suuret paikkaavat pieniä

Kirjakauppias Heikki Saure korostaa, että ilman pienkustantajia suomeksi julkaistavan kirjallisuuden määrä olisi paljon suppeampi. Kun suuret kustantajat suomentavat ensisijaisesti anglo-amerikkalaista kirjallisuutta, pieniltä tulee käännöstöitä hyvinkin harvinaisilta kielialueilta.
    Erikoistuneet kustantamot tarjoavat uusia julkaisukanavia, joiden myötä esimerkiksi Suomessa julkaistava käännöskirjallisuus on monipuolistunut. Kotimaiselle kirjoittajalle laajempi kustantajien kirjo tarkoittaa sitä, että tekstiä voi tarjota paljon useammalle taholle kuin aiemmin.
    ”Ennen kuulin usein sanottavan, että pienet paikkaavat suurten jättämiä aukkoja. Nyt pieniä, kunnianhimoisia kustantajia on niin paljon, että pikemminkin suuret paikkaavat pienten jättämiä aukkoja.”

Munansaannoksista tiukkaan tieteeseen

Suomen kustannusyhdistykseen kuuluu tällä hetkellä 83 yritystä. Toimitusjohtaja Mikko Sonnisen mukaan kymmenen suurinta edustavat perinteisiä tunnettuja kustantajia. Loput ovat pieniä tai keskisuuria yrityksiä, jotka eroavat toisistaan paljon.
    Seuraavaan esittelyyn on valittu erityyppisiä pienkustantamoiksi lei-mautuvia yrityksiä, jotka kuvastavat alan laajaa ja monipuolista kirjoa. Esimerkkiteos on kunkin kustantamon tuoretta tuotantoa.
    Esittelyn lopussa on kirjakauppias Heikki Sauren määrittelyt kustantamoista.

Hassun hauskaa

”Tiedotus Korvatunturin henkilökunnalle: Pukkien konteissa on kaikki lelut.”

Nastamuumio julkaisee Asmo Kosteen mukaan ”juuri sellaisia kirjoja kuin hyvä makuni antaa minun julkaista”. Yksi esimerkki on tämänvuotinen Paljas uneksija -munan-saantelukirja, joka sisältää pikku-tuhmuuksia neljänkymmenen sivun verran.
    ”Olipa kerran mies, joka samaan aikaan joutui työttömäksi, kaatui Vanhan vessan portaissa (polvi kipsattiin) ja tuli isäksi”, Koste kertoo kustannusuransa alusta. Syntyi kään-nöstyö englannista suomeksi. Saatanan sanakirjalle ei kuitenkaan löytynyt heti kustantajaa. ”Ajattelin, että paskat, pistän oman firman pystyyn, kun olen tarpeeksi kauan jo roikkunut kirjapainoalalla”, Koste muistelee kolmen vuoden takaisia kuvioita.
    Nastamuumio on julkaissut kolmen vuoden aikana seitsemän kirjaa. Kustantamo ei Kosteen mukaan työllistä yhtään henkilöä. Kirjanpidollisesti on tehtävä vähän voittoa, jottei yhtiö mene konkurssiin.
    ”Aion pyörittää kustantamoa siihen saakka kunnes olen miljonääri, menen konkurssiin tai kuolen”, Koste kertoo. Omasta merkityksestään suomalaisessa kustannuskentässä Kosteella on selkeä visio: ”Kustan-nan mitä huvittaa, ja muut kustantamot saavat olla rauhassa kateellisia.”

Rudolf Ankku, Pertti Joffán: Paljas uneksija. 38,-

Saure:
”Nastamuumio on tosi mielenkiintoinen ja pikkuinen. Sen kirjoja on hauska hämmästellä.”

Esikoisia etsimässä

”Tupakan hehkulla vaurioitetun tv:n kuoressa haisee sperma / oveen koputetaan / listin torakan tuhkakupilla / puhallan savurenkaan.”
Seppo Lahtinen
on esikoisrunoilija. Nihil Interitin periaatteena on ollut julkaista nuorta kotimaista laaturunoutta, joka ei isoja kustan-nustaloja taloudellisten syiden takia kiinnosta, kertoo yhtiön sihteeri Sauli Nilsson.
    Interitin perustamistarina on klassisen kaavan mukainen: nuoret runoilijat Tommi Parkko ja Markus Jääskeläinen eivät saaneet omia teoksiaan suurilla kustantajilla läpi ja perustivat itse kustantamon. Huomattavaa on, että molemmat olivat julkaisseet esikoisteoksensa isojen talojen kautta (Tammi ja Otava).
    Viiden vuoden toiminnan jälkeen vuosittainen julkaisumäärä on vakiintunut kolmen ja viiden kirjan välille. Nilssonin mukaan Nihil Interitin tekijöiden motiivit ovat kliseiset; kaikki rakastavat runoja ja haluavat tuoda runoutta esille. ”Ei täällä kukaan palkkaa saa”, hän toteaa.
    Kotimaisen runouden lisäksi Nihil Interit julkaisee käännöskirjallisuutta.

Seppo Lahtinen: Hammas. 90,-

Saure:
”Nykykirjallisuuden kuhinat tapahtuvat Nihil Interitin välittömässä läheisyydessä.”

Kulutusta kestävää

”Koska kaiken kärsimyksen syynä on minään takertuminen, haluaisimme löytää kulloinkin käsillä olevan ongelman aiheuttajanVarhain aamulla on terveellistä juoda kuppi kuumaa vettä. Se puhdistaa ruoan-sulatusjärjestelmän, venyttää kudok-sia ja parantaa veren ja energian kiertoa.”
    Näin kirjoittaa tiibetiläinen Tulku Thondup Basam Booksin julkaisemassa teoksessa Mielen parantava voima.
    ”Haluan julkaista sellaisia kirjoja, jotka kestäisivät pitempään kuin vuoden, jotka ovat klassikkotyyppejä”, perustelee kustantamoa pyö-rittävä Batu Samaletdin.
    Basam Books edustaa niitä pienkustantamoita, jotka profiloituvat harvinaisempien kielien erikoisosaamisen kautta. Yliopistolla arabiaa opettava Jaakko Hämeen-Anttila on Samaletdinin vanha tuttu ja halukas kääntämään itämaista kirjallisuutta. Mitään tiukkoja rajoja Samaletdin ei kuitenkaan toiminnaalleen aseta.
    Basam Books julkaisee 5-10 kirjaa vuosittain ja työllistää perustajansa. ”Itse teen kaikkea”, Samaetdin kertoo. Hänen mukaansa rikastumaan hommalla ei pääse, mutta jotkut kirjat saattavat olla yllättäen myyntimenestyksiä.

Tulku Thondup: Mielen parantava voima, tiibetiläisiä harjoituksia. 130,-

Saure:
”Ilman Basam Booksin kaltaisia suomeksi julkaistavan kirjallisuuden skaala olisi häpeällisen kapea.”

Elimäen valloittajat

”Huiluksi kutsutaan sitä orkesterin puupuhallinryhmään kuuluvaa soitinta, joka valmistetaan hopeasta, kullasta tai platinasta. Aiemmin huiluja on tehty sääriluusta, sarvista, kotiloista, puunkuoresta, torahampaista, lasista ja kivestä, mistä huolimatta soitin on aina luokiteltu puupuhaltimeksi.”
    ”Lokikirjat julkaisee yksinkertaisesti vain hyviä kirjoja”, luonnehtii Niko Aula. Tavoitteena on ollut pelkistetyn ja ammatillisen oloinen leima, jota myös Minna Lindgrenin musiikkipakinakokoelman ulkoasu edustaa.
    Lokikirjojen syntytarina kertoo monen pienkustantamon takaa löytyvän perusmallin: joukko samaan alaan erikoistuneita huomaa suuren puutteen Suomen kirjallisuustarjonnassa.
    Aloittaessaan seitsemän vuotta siiten Lokikirjan perustajilla oli periaatteellinen missio. He halusivat suomentaa uudempaa filosofiaa ja kehittää näin alan peruskäsitteille myös suomenkieliset versiot. Sittemmin mannermainen filosofia on saanut huomiota myös muualla ja tätä nykyä Lokikirjat julkaisee monenlaista käännöskirjallisuutta.
    Lokikirjoja tulee myyntiin 10-15 vuodessa. Myyntihittejä ovat olleet Elimäki-kirjat (Elimäen tarkoitus ja Elimäen perimmäinen tarkoitus), joista ensimmäinen on myynyt jo yli 10 000 kappaletta. Aula ei kuitenkaan myönnä, että olisi mahdollista valita tietoisesti myyntitykki, joka sitten rahoittaisi myös tappiolla julkaistavia kirjoja.
    ”Jos joku osaisi valita vain hyvin myyviä kirjoja, ei kai muuta julkais-taisikaan”, hän sanoo.
    Aula on realistinen pienen kustantamon mahdollisen panoksen ja tärkeyden suhteen. ”Aina jää julkaisematta kirjoja, jotka ansaitsisivat tulla julkaistuksi. Ei me voida siinä auttaa”, hän toteaa.

Minna Lindgren: Musiikki on vakava asia. 125,-

Saure:
”Korkeatasoista kaunokirjallisuutta, scifiä, filosofiaa ja muuta tietokirjallisuutta kunnianhimoisesti kustannettuna.”

Miljoonabisneksessä

”Nykyisen joukkotyöttömyyden vallitessa rasistisesta politiikasta on muodostunut äärioikeistolaisen demagogian vaarallinen väline.”
    ”Jonkin sortin julistavuus yhdistää isoa osaa kirjoista”, toteaa Liken toimitusjohtaja Hannu Paloviita. Hänen mielestään Like on kuitenkin tätä nykyä yleiskustantamo, koska kustannuslinja on vuosien mittaan muuttunut koko ajan laveammaksi.
    Liken alku sopii pienkustantamo-mielikuvaan: Muutama elokuvafriikki tapasi toisensa. ”Istuttiin Vanhan kuppilaan joku päivä ja ei siihen enempää tarvittu”, Paloviita toteaa. Hän ei kuitenkaan koskaan ole suostunut pienkustantamotermiin.
    ”Se on vähättelevä, korostaa jotenkin pienuutta, sisäänpäinkääntyneisyyttä ja amatöörimäisyyttä”, hän perustelee. Samalla Paloviita myöntää, että Likellä on poikkeavan indiekustantamon leima.
    ”Imagollisesti se kai tarkoittaa suurelle osalle samaa kuin pienkustantamo”, hän naurahtaa.
    Vuonna 1987 perustettu Like on käännetyn kaunokirjallisuuden julkaisijana maamme suurimpia. Erityisesti yhtiön työtä pohjoismaisten kielten parissa on kiitetty. Lisäksi ilmaisjakelulehti Like Uutiset yltää jo 100 000 kappaleeseen kymmenen kertaa vuodessa. Työntekijöiden määrä vaihtelee 10 ja 15 välillä.
    Vaikka bisnes on miljoonaluokas-sa, Paloviita ei myönnä idealismin kadonneen. ”Kyllä kaikkien kirjojen pitää jotenkin koskettaa ja puhutella ympäristöä”, hän sanoo.

Pekka Isaksson, Jouko Jokisalo (toim.): Kallonmittaajia ja skinejä. Rasismin aatehistoriaa. 127,-

Saure:
Aikamoisen suureksi kasvanut pienkustantamisen uranuurtaja, jonka esimerkki on varmasti rohkaissut monia.”