04. syyskuuta 1998
Teksti:

– Eks sä neekeri tajuu, ett mun lautanen on tyhjä ja sen saa viedä pois! hän mesoaa kovaan ääneen.
Nepalilainen tarjoilija hymyilee.
– Excuse me, how can I help you, Sir?
– Ei tyhmä tajua. Noi mutiaiset täällä mitään ymmärrä. Tuo nyt sitten edes lisää tätä konjakkia! Cognac, four Cognac! Now!
Hän on ollut hauska. Puhunut suomea nepalilaisessa ravintolassa. Hän on ollut töissä yhteensä 54 eri maassa. Insinööri. Noin 20 erilaista sähköprojektia. Ja vielä kehitysmaissa.
– Saisi tulla se maanjäristys. Ratkeaisi tämän maan väestöongelma kertalaakista.
    Hän tarjoaa meille neljännet tuontikonjakit. Sitten lähdemme saunomaan. Kaarramme maasturilla hänen kotiportilleen torvet soiden. Hän sättii portin avaavaa poikaa.
Hän asuu yksin nelikerroksisessa taloonsa, jossa on toistakymmentä huonetta. Keskivertonepalilaisperheessä on toistakymmentä jäsentä. He asuvat savimajan yhdessä huoneessa.
– Kaikkea on, mitä vain haluatte. Olutta, koskenkorvaa, Fazerin sinistä. Haluamme saunaan.
– Joka ilta tätä tulee käytettyä. Mukava ensin vähän löylytellä ja sitten ottaa kunnon suihku.
    Hän esittelee isännän ylpeydellä katolle rakentamaansa saunaosastoa. Oli tullut kalliiksi. Hänellä on varaa. Kymmeniä tuhansia markkoja kuukaudessa ja ilmainen asunto neljällä palvelijalla.
Vaikka sähkömies onkin, saunansa hän lämmittää puilla. Nepalin suurimpia ongelmia ovat vedenpuute ja metsien hakkaaminen polttopuuksi.
– Puukuorma tulee melkein viikottain.
Kiukaalla kihisee foliopaketti.
– Tilaan parasta A-luokan makkaraa aina suomalaisten mukana.
Mutta voi. Olut on päässyt loppumaan. Vastusteluistamme huolimatta poika lähetetään hakemaan lisää. Ovikello soi puolen tunnin päästä.
– Sorry, sir. No beer.
    Hän sieppaa rahat pojan kourasta ja lähtee sadatellen itse matkaan. Sankari palaa pian torvea toitotellen.
– No, ensin piti lahjoa vartija, että sain ajaa hotellin pihaan. Sitten toitotin torvea ulkopuolella niin kauan, että baarimikko heräsi. Pakotin avaamaan baarin minulle. Piti vähän lahjoakin.
Olutta on. Mitä voisi enää elämältä muuta pyytää. Niin, tietysti. Jääkiekkoa!
– Mulla on tässä nauhalla kaikki MM-pelit. Kyllä se on hieno täällä katella Suomen jätkien puristusta.
    Vieraiden puristus alkaa loppua. Konjakkihöyryn laskettua mieleen tulee Anneli Saaristo. ”Mä missä helvetissä oikein olenkaan?”
Suuren suomalaisen sähköyhtiön projektipäällikön, Martin luona. Martti tekee kehitysyhteistyötä rakentamalla voimalinjoja Nepalissa. Suomalaisia varoja kolmivuotisessa projektissa kuluu noin 70 miljoonaa markkaa. Se on yli prosentti yli 20 miljoonan asukkaan Nepalin valtion budjetista.
Eikä 52-vuotias Martti ole kaukana poissa yksin. Onhan hänellä Risto ja Paavo.
– Meillä on sellainen rentturyhmä. Minä vähän enemmän näitä hommia tehneenä oon poikia opettanu tavoille.
    Myös Risto ja Paavo tekevät kehitysyhteistyötä.

Pilvi Torsti
Kirjoittaja vietti viime kevään vapaaehtoistyössä Nepalissa.