18. syyskuuta 1998

Rakkauden yliopistolla totuus on saippuaoopperaa ihmeellisempää. Professorit rakastuvat oppilaisiinsa ja tunne voittaa järjen apurahoja myönnettäessä.

Kun Kirsti Manninen ja Annina Holmberg luetuttivat kirjoittamansa Sydänten akatemia -tv-sarjan käsikirjoitusta eri yliopistojen eri laitosten ihmisillä, moni luuli, että se kertoi heidän oman laitoksensa henkilökunnasta.

”Yliopisto on täynnä rakkaustarinoita, kolmiodraamoja ja valtavia viha-, kateus- ja kostotarinoita”, dosentti Manninen luettelee. Kotimaisen kirjallisuuden va. apulaisprofessorinakin työskennelleen Mannisen mielestä yliopistomaailman valta- ja rakkauskuviot ovat niin herkullisia, että niiden varaan kannatti rakentaa kokonainen saippuasarja.

Professori hurahtaa opiskelijaan

”Luento voi olla hyvin eroottinen tilanne. Opiskelija imee innoissaan jokaisen kultaisen sanan, joka professorin huulilta tipahtaa”, Manninen kuvailee.

Professorien ja opiskelijoiden suhteita on paljon.

”Määrän voi todeta esimerkiksi selaamalla yliopiston opettajien matrikkelia, josta löytyvät solmitut avioliitot sekä toisten ja kolmansien vaimojen syntymävuodet”, Manninen vihjaa.

Yleensä siippansa nuorempaan vaihtavat ovat miehiä. Eräänkin tunnetun kirjallisuusmiehen kerrotaan löytäneen gradupiireistään kaikki neljä vaimoaan.

”Yliopistossa, kuten kaikissa hierarkisissa systeemeissä huomaa, että miesten eroottinen vetovoima ei ole riippuvainen elimen tai nenän koosta vaan vaikutusvallasta. Professorit ovat hyvin vaikutusvaltaisia henkilöitä ja miesprofessori voi olla valtansa takia monen mielestä seksikäs, vaikka muuten olisikin hajamielinen tahvo”, Manninen väittää.

Yliopiston näennäisdemokratiassa professorien valta näkyy muun muassa apurahojen puoltamisessa, työpaikkojen jaossa ja luentokurssien pitäjien valinnoissa.

Akateemiselle uralle pyrkivien opiskelijoiden tavoitteena on tulla huomatuksi, Manninen toteaa. Erinomaiset tiedot eivät riitä, vaan opiskelijan on oltava oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Erotiikka on yksi tapa tulla huomatuksi. ”Lähes jokainen professori tietää useita kertoja suosineensa kivaa ja pätevää ehdokasta vielä pätevämmän kustannuksella”, hän tietää.

Manninen muistuttaa, ettei jokainen fuksi kuitenkaan joudu heti sylitysten professorien kanssa. Alttiita ovat pikemminkin jatko-opiskelijat.

Tabut ja tunnemyrskyt

Opiskelijoiden ja opettajien väliset rakkaussuhteet yliopistolla ovat tabu, josta ei juuri puhuta julkisesti.

”Koska yliopistolla pyritään rationaaliseen tieteelliseen objektiivisuuteen, on kiusallista, että siellä tosiasiassa jylläävät hyvin epärationaaliset kriteerit ja tunteet”, Manninen pohtii.

Hän uskoo, että muilla työpaikoilla yliopiston tunnemyrskyjen ymmärtäminen voi olla vaikeaa.

”Tavallisessa kahdeksasta-neljään -duunissa intohimot voi suunnata muualle kuin työpaikalle. Mutta tutkija on yötä päivää kesät talvet kiinni tutkimuksessaan. Siksi yliopisto on mehevä paikka saippuaoopperalle.”

Sydänten akatemia -sarja ei Mannisen mukaan ole kärjistettyä vaan lievennettyä yliopistotodellisuutta. Vaikka sarjassa ei kerrota todellisista tapahtumista, jokainen hahmo on sekoitus oikeista ihmisistä, esimerkiksi useasta eri tutkijasta.

Totuus on usein saippuasarjallekin liian uskomatonta käytettäväksi sellaisenaan.

”Suurin osa meille kerrotuista tarinoista oli lumoavia, kiehtovia ja dramaattisia, mutta niissä kaikissa oli se vika, ettei niitä voitu sellaisenaan laittaa käsikirjoitukseen, koska kukaan ei olisi uskonut. Emme voineet esimerkiksi panna opiskelijaa sujauttamaan rakkausrunoa tenttikuoreen. Se olisi ollut liian uskomatonta”, Manninen nauraa.

Hän viittaa professori Jukka Kekkosen tapaukseen. Oikeustieteen professori kertoi viime keväänä Yliopisto-lehdessä jatko-opiskelijaltaan tenttikuoressa saamastaan rakkausrunosta. Nyt pariskunta on naimisissa.