13. maaliskuuta 1998
Teksti:

Limaa, verta, synnytystä, äiteyttä ja vahvoja naisia. Viimeisin popfeministifilosofin teos? Ei vaan uusi elokuva Alien — Ylösnousemus.
    Alien-leffojen suosio johtuu siitä, että ne herättävät meissä kaikissa nukkuvan Freudin ja yllyttävät sekä kahvipöytäanalyysin että syvätulkintoihin sukupuolirooleista. Kas näin: ensimmäisessä Alienissa pääosassa on vahva nainen. Sigourney Weaverin esittämä luutnantti Ripley jahtaa kaiken lävistävää fallosta muistuttavaa mörköä avaruusaluksessa ja suorittaa lopuksi symbolisen kastraation. Nainen voittaa.
    Toinen elokuva on miehinen. Ripley on siinä naispuolinen rambo, mies naisen ruumiissa. Vastassa on paha ja limainen äiti, kuningatar-alien, uhka miehisyydelle.
    Kolmas Alien elokuva on androgyyni, sukupuoleton. Siinä avaruuden limasuiden uhrit ovat kaljuiksi ajeltuja, menneisyytensä ja sukupuolisuutensa kadottaneita vankeja.
    Uusi Alien-elokuva palaa ensimmäisen elokuvan kalut poikki -linjaan. Naisenergiaa pursuavat niin Ripley, robottityttö Call (takelteleva Winona Ryder) kuin kuningatarhirviö.
    Edellisen leffan tapahtumista on kulunut 200 vuotta. Tiedemiehet ovat saaneet alienin haltuunsa kloonaamalla Ripleyn ja poistamalla hirviön hänen sisältään (ks. Alien 3). He haluavat kasvattaa ja kesyttää alieneja sekä tutkia niitä. Jotkut miehet eivät koskaan opi.
    Vahvoja naisia vastaan ovat pahat ja typerät miehet sekä maskuliiniset metsästäjä-alienit. Robottityttö Call kasvaa vähitellen naiseuteen yliolennoksi tulleen Ripleyn opastuksella. Kuvaava on kohtaus, jossa Ripley tapettuaan Alienin leikkaa tämän elimenmuotoisen kielen ja ojentaa sen Callille. Näin kastroidaan.
    Naiseutta ja Alien elokuville ominaisia kauhuja korostavat synnytys- ja kohtuteemat. Kloonaus on aiheuttanut geneettisen mutaation. Nainen tajuaa olevansa hirviö ja synnyttäneensä hirviön. Murhaamalla kauhean lapsensa äiti lunastaa ihmisyytensä, paikan lajinsa joukossa. Epäsikiöt eivät voi elää.
    Alien – Ylösnousemuksen ohjannut ranskalainen Jean-Pierre Jeunet on onnistunut loihtimaan harvinaisen hyvän jatko-osan.
    Jos vahvat naiset pelottavat, voi Alienin sijaan käydä katsomassa Paul Verhoevenin Starship Troopersin, jossa miehinen maailma on valloillaan ja naisen alistus kunniassa – joskin ilmeisen satiirisesti. On mielenkiintoista, että kaksi näinkin erilaista ja poikkeavaa avaruusörmyelokuvaa on samaan aikaan ohjelmistossa, molemmat eurooppalaisten ohjaamina. Tätä menoa uusi, älykäs ja eurooppalainen toimintaelokuvien ohjaajasukupolvi valtaa hollywoodin. Tai sitten ei.

Heikki Valkama