13. maaliskuuta 1998
Teksti:

Sä oot siis aivan tavallisen martinlaaksolaisen perheen vesa. Sähän tiedät: et kuitenkaan mikään lehtolapsi. Mutta jo nuorena sä olet kova vääntämään rattia. Sä haluat päästä ajamaan tosissaan kilpaa. Sä katselet ja kuuntelet muitten kilpa-autoilijoiden haastatteluja ja sitten sulla välähtää. Sä huomaat että jokainen niistä käyttää sinä-passiivia!
    Sä alat itsekin puhua samalla tavalla ja jess! yhtenä päivänä sä huomaat olevasi isojen tallien kanssa sopimassa kuinka sä kuulut päivään jokaiseen. Sä saat henkilökohtaisen sinustussuunnittelijan vastaamaan sun verbienkäytöstä, ja sulle kerrotaan että jollet sä opi käyttämään sä-muotoa koko ajan eli säestämään lauseitas niin sun on turha ajatellakaan alaa vakavissaan. Tallin vaatimus on, että sun pitää osata keskustella median kanssa sujuvasti, vaikkei sun mikään Ruuseperi sentään tarvitse olla. Suatta sä et kato siihen maailmaan pääse.
    Alkuun sua stressaa se, ettet sä voi puhua kavereitten kanssa ammattiasioista: ainoastaan sulle salaisuuden kertoa sä voisit. Monza kertaa sulle tulee aika skitso olo, vähän niin kuin että sinäkö se oot, mutta sä totut siihen ajan mittaan. Ja sä opit lisää formuloista. Sä opit esimerkiksi, että myös sää on otettava huomioon, sillä kelioppi uudistuu jatkuvasti. Ajat muuttuvat. Sä pystyt entistä paremmin keskittymään omaan suoritukseesi etkä enää välitä muista kuskeista: sun lähtöviivalla on ainoastaan sinä ja sinä liikennevaloissa.
    Sä alat ymmärtää sun uran päälle. Sä tajuat että kunnon managerin saaminen voi olla milleistä kiinni. Ja managerista riippuu tulevaisuus. Eri firmoista Keken lafka vaikuttaa luotettavimmalta: Kekenpä tietäis sen, Kekenpä arvais huomisen. Keke kertoo sulle että kaikki muut pronominit kuin sä on tosiaankin ihan turhia ja kauden jälkeen sä ajat julkisuuteen uuden pronotyypin. Susta puhutaan! Lehdistö ja varikko on jatkuvasti rengastamassa sua. Sä olet urasi huipulla: sun on valtakunta, voima ja kunnia. Sinä olet aurinko.
    Aika ajoin suhun kuitenkin iskee epäilys, yleensä silloin kun sä ihan vaan lojut sohvalla teepaita ja ferrarit päällä. Sä saatat kenties saada jonakin päivänä kyllöksesi koko touhusta ja haluta murtautua häkkistä ulos. Se saa sut myös miettimään, että miten tässä näin kävikään? Oliko susta sittenkin pakko tulla ammattiautoilija? Schumacher pysyköön lestissään hei, mutta sulla voisi nyt olla vaikkapa oma parturinliike. Salon Mika?
    Mutta ethän sä enää voi alkaa halkomaan hiuksia. Sä oot mikä sä oot. Silti, silloin kun sua oikein ahdistaa, sulle saattaa tulla mieleen se tietty rukous. Sä mietit miten se meni. Ja sitten se muistuu sulle.
    Sä meidän, joka olet taivaissa