16. tammikuuta 1998
Teksti:

Aina F.E. Sillanpään kirjojen filmatisoinneista alkaen kotimaiset elokuvat ovat harvoin kyenneet kuvaamaan suomalaista idylliä – ja sen rikkoutumista – muuten kuin panemalla joukon nuoria ihmisiä toilailemaan juhannusyöhön. Sikäli kuin Markku Pölösen elokuvien menestystä on uskominen, enemmistö suomalaisista tuntee edelleen kaukokaipuuta myyttiselle maaseudulle. Kesäöinen tanssilava, rasvatyyni järvenpinta ja taskulämmin viinapullo – siinä kansallinen pastoraalimme.
     Tässä valossa Claes Olssonin ohjaaman Underbara kvinnor vid vatten (Ihanat naiset rannalla) -elokuvan olettaisi tarjoavan toisenlaisen version siitä, mitä suomalaisessa sielunmaisemassa tapahtuu juhannusyönä. Mutta rannikolla asuvan kielivähemmistömme kesäidylli on kovin tavanomainen: on juhannustanssit, peilityyni Suomenlahti ja puoliksi juotu kossupullo, tällä kertaa vain jääkaapissa jäähdytettynä. Huraa tätä monikulttuurisuutta!
     Olssonin elokuvan pääero suomalaisiin lajitovereihinsa näyttääkin olevan siinä, että se alkaa siitä mihin ne yleensä päättyvät. Rakastavaiset ovat jo saaneet toisensa, jäljellä on avioelämän rutiini, joka ei toimi vaimojen ehdoilla. Selvästi ensimmäisessä elokuvassaan olevan Marika Krookin ja ruotsalaisenÅsa Karlinin esittämät ihanat naiset haluavat aavan meren tuolle puolen mutteivät tiedä oikein miten. Monika Fagerholmin alkutekstin mutkia on oikaistu – ja samalla paljon on sävyissä ja ajankuvauksessa menetetty.

Otto Mattsson