28. marraskuuta 1997
Teksti:

Suomalaisten moraalikäsitykset eivät noudata mitään logiikkaa. Eivät ainakaan tiedotusvälineiden ja urheilun.
    Olen ihmetellen seurannut sivusta, miten kuoliaaksi on vaiettu HIFK:n kahden seuratason pelaajan raiskaussyytteet. Nimet ovat selvillä, mutta urheilutoimittajat selostavat mieluummin Porin Ässien luotsaajan Juhani Tammisen 10 000 markan sakkojupakkaa taktiikkataulun viskomisesta. Jos Tamminen saa 10 000 markan sakon, niin mikä olisi kohtuullinen summa raiskatulle kivusta, särystä ja häpeästä? Liian usein raiskaaja selviää pelkällä ehdollisella tuomiolla ja kipurahat jäävät lohduttomaksi suolarahoiksi. Näyttää siltä, että urheilumaailmassa Tammisen käytös ylittää uutiskynnyksen helpommin, kuin kahden liigapelaajan tekemät raiskaukset. Miksi?
    Miehisen joukkueurheilun ympärillä on aina liikkunut mitä huimempia huhuja. En ihmettele, jos pitkillä peliressuilla alkaa hormonit hyrräämään ja huulenheiton lisäksi tehdään jotain muutakin kuin runkkaillaan. Kilteimmästä päästä on juttu jääkiekkojoukkueen pelimatkasta, jolloin bussissa katseltiin telkkaria. Ruudussa sattui esiintymään Arja Koriseva. Yksi kiekkoilijoista pääsi kehuskelemaan kuuluvalla äänellä: ”Hei, mä oon nainu ton kanssa!” Takaa kuului kymmenen muuta ääntä:”Niin mäkin!”
    Tämä tarina on vain yksi monista, mutta veikkaanpa, että todellisuudessa railakkaita ryhmäorgioita on vielä enemmän ja niistä vaietaan hiljaisella herrasmiessopimuksella. Syy ei löydy vähiten siitä, että urheilu on miehinen maailma, ja sen edesottamuksista raportoivat lähinnä miestoimittajat. Jospa HIFK:n tapaus onkin vain jäävuoren huippu?
    Toivottavasti ei, sillä raiskaus ei ole mikään pikkujuttu. Suurin osa tapauksista jää tulematta tietoisuuteen. Raiskattu tuntee syyllisyyttä ja häpeää. Hän nuolee haavansa mieluummin yksin, jos uskoo itse aiheuttaneensa tilanteen. Onneksi tekeillä on lakiuudistus. Vastaisuudessa törkeän raiskauksen asianomaisuus poistetaan eli rikos muuttuu yleisen syytteen alaiseksi. Eli raiskatun ei tarvitse itse nostaa syytettä, jos asia tuntuu liian arkaluonteiselta. Riittää, että hän uskaltaa todistaa oikeudessa. Nykyinen oikeusministeri Kari Häkämies pitää myös nykyisiä rangaistuksia liian lievinä. Törkeästä raiskauksesta saa vankeutta korkeintaan 1,3 vuotta ja törkeästä pahoinpitelystä seitsemän kuukautta. Liian usein raiskaaja pääsee kuin koira veräjästä.
    Tiukennukset ovat tarpeen, ettei käy kuten taannoin tapauksessa, jossa rangaistusta lievennettiin, koska raiskaus kesti vain lyhyen aikaa.
    Toivottavasti kaksi minuuttia ei ole liian tuttu jääkiekkoilijoille.

Carita Forsman