14. marraskuuta 1997

Pian ymmärsin, että kokoomuksen opiskelijajärjestön Tuhatkunnan puheenjohtaja Tatu Rauhamäki, 26, on hauska ja pyyteetön ihminen. Kohtasin Tatun baarissa ja kysyin miltä tuntuu olla porvari. Tatu kertoi, että hyvältä.

Kyse oli kuulemma arvomaailmasta.

Tatu oli itse löytänyt kokoomuslaisen arvomaailman jo pikkupoikana Nurmijärvellä. Parikymppisenä lukion rehtori neuvoi häntä liittymään puolueeseen.

Tatu totteli ja siitä lähtien hänen tulevaisuutensa on ollut viitoitetu: RUK, valtiotieteellinen, Kansalliset ylioppilaat, HYY:n hallitus – ja lopulta – Tuhatkunnan puheenjohtajuus.

Nyt baarissa istui Tuhatkunnan puheenjohtaja, joka oli väsynyt, mutta onnellinen.

Koko syksyn hän oli organisoinut porvareiden kampanjaa ylioppilaskunnan vaaleihin. Hän oli kiertänyt korkeakoulupaikkakunnilla kehittämässä tukiorganisaatioita ja kannustamassa kansakunnan toivoja äänestämään oikein.

Ja toivot olivat kuunnelleet Tatua. Kokoomus oli saavuttanut maanlaajuisesti vaalivoiton.

Joku muu voisi nyt rehvastella, mutta ei Tatu:

”Se oli meidän kaikkien yhteinen voitto”, hän sanoi kainosti ja minä liikutuin, sillä pyyteettömyys on hyveistä kaunein.

Tatu oli kuukausia raatanut levittääkseen sanomaa ylioppilasnuorisolle, mutta oli lopulta itse jäänyt HYY:n vaaleissa rannalle.

”Ei se haittaa”, hän sanoi hiljaa.

”HYY:n vaalit on niin sanotut kaverivaalit ja kaikki minun kaverit oli myös ehdokkaana, joten en hirveesti odottanutkaan ääniä.”

Voi Tatu, kunpa olisin vain tiennyt aiemmin…

Pyyteetön humoristi

Hörpimme tuopeistamme ja viihdyin, sillä ulkokuorestaan huolimatta Tatu on aikamoinen humoristi.

Kysyn tunnistaako hän kadulla kävellessään toisen porvarin ulkonäöltä.

”Porvarius ei ole kiinni ulkokuoresta”, Tatu vastasi.

”Mutta ei meillä porvareilla ole ainakaan mitään Palestiina-huivia kaulassa”, hän hekotteli.

Tatulla itsellään on parisenkymmentä kravaattia, neljä pukua ja frakki arvokkaisiin akateemisiin tilaisuuksiin.

Vaikka Tatu saikin minut vitseillään hyvälle tuulelle, niin silti minulla oli hieman syyllinen olo.

Tatu kertoi toimivansa mielellään politiikan taustavaikuttajana. Tatu kertoi arvostavansa Risto Rytiä, Mannerheimia ja Juho Kusti Paasikiveä.

Kaksi vuotta sitten olin itsekin ylioppilaskunnan vaaleissa ehdolla Kulttuurin ystävien eli Kystän listalla.

Kystä ajoi ylioppilaiden asiaa. Hauska vaalilauseeni oli Ole reilusti runkkari, äänestä Marko Junkkari.

Sain seitsemän ääntä.

Mietin äänestäjiäni, jotka olivat epäilemättä jättäneet äänestämättä, koska minä en ollut ehdolla. Nuo seitsemän ihmispoloa olivat jääneet poliittisesti kodittomiksi.

Ajattelin, että ehkä Tatu olisi tarjonnut heille oivan kodin. Ymmärsin, että minun olisi pitänyt testatamentata ääneni Tatulle, joka on pyyteetön ihminen.

Näin Tatu olisi päässyt läpi ja kaikilla olisi ollut edarissa hauskempaa.

Olisin voinut levittää yliopiston päärakennuksen ruokalan pöydille flaiereita, joissa olisi lukenut Ole reilusti runkkari, äänestä Tatu Rauhamäki.

Vaikka lause ei oikein rimmaakkaan, se on silti aika napakka.

Esitänkin siis vetoomuksen: toivon, että kaikki ne seitsemän ihmistä, jotka halusivat minun hoitavan heidän puolestaan meidän kaikkien yhteisiä asioita, äänestäisivät jatkossa Tatua.

Tiedän, että Tatu arvostaa elettäni.