”Kirjoita siihen, että Pansies heittelee syksyn lehtiä”, härnää rumpali Tommi Lehtonen korokkeeltaan. Bändille on StoryFilmin studioon lavastettu nurkkaus, jossa lauluntekijä-kitaristi Sam Shingler ketkuttaa lanteitaan etualalla naispuolisen bändinjäsen Mia Keurulaisen kanssa. Basistin ja rumpalin osa on jäädä sivummalle.
Tuulikone ryöpyttää vaahteranlehtiä ilmaan.
”Onks kaikki valmiina?” ohjaajan ääni kuuluu.
”Ai niin, pikku hetki”, muistaa Mia ja kiiruhtaa hakemaan keltaista tamburiiniaan.
Musiikki alkaa soida keskeltä biisiä, ja oikea kohta playbackistä pääsee vauhtiin. Ohjaaja Tommi Pietiläinen on aloittanut videon kuvaamisen lopusta. Ideana on, että värikkäät taustalevyt lisääntyvät loppua kohden. Nyt niistä on poistettu jo pari.
Välillä Barely There jää soimaan nopennettuna ja sekös saa hauskaa aikaan. Pojat ovat sisäistäneet mukanasoiton siinä määrin, että nopennettunakin on pysyttävä tahdissa.
”On näköjään pitsa ja väsymys tehnyt tehtävänsä. Kuinkahan kauan tämä yksi juttu jaksaa meitä naurattaa”, Sam miettii, mutta lähtee taas mukaan, kun musa alkaa soida.
”Tää on paha, eikä kai me tällaista sävelletty”, nauraa Tommi ja yrittää naamansa peruslukemille, kun ohjaaja pyytää porukkaa ryhdistäytymään.
”Ai niin, vois tarkistaa, onko mulla ollu kamera päällä”, kameramies Anssi Puisto huomauttaa vaatimattomasti. Tommi ja Anssi kirjoittivat kässärin pikavauhtia yhdessä, kun levy-yhtiötä tuli alkuviikosta pyyntö ja samana viikonloppuna oli kuvaukset saatava valmiiksi.
”Meidän piti alunperin kuvata ulkona, mutta säätiedotus lupasi sadetta, joten me kerättiin nää lehdet tänne sisälle”, Tommi kertoo.
Vakavalla harrastuksella maailmanmaineeseen
Tommi Pietiläisen leipätyö rakentuu ns. kunniallisista töistä StoryFilmin ohjaajana, eikä hän tunnusta musiikkivideoita muuten kuin harrastuksekseen, tosin vakavaksi sellaiseksi.
”Näissä on budjetit niin pienet, että kyllä se menee harrastuksen puolelle. Tosin teen näitä tosi mielelläni. Tässä saa kokeilla uusia ideoita ja tehdä vapaasti juttuja”, Tommi pohtii. Panssareiden aikaisemmat viedot ovat yhtä lukuun ottamatta Tommin käsialaa.
”Näiden kanssa on niin leppoisaa ja mukavaa. Mä oon tuntenut Pansieksen tosi pitkältä ajalta ja ne hyväksyy mun ideat…”, Tommin lause jää kesken, kun taustalta Sämpy huutaa: ”Ei mut kun sulla ei oo koskaan hyviä ideoita!”
Tommi haluaa saada esille voimakkaita 60- ja 70- luvun tv-vaikutteita. Edellinen Labels video oli loistava, tosin suuremmalla budjetilla synnytetty.
”Barely There pyydettiin suoraan Japanista. Se on meidän viimeisimmästä levystä Feel Easy ensimmäinen single, joka julkaistaan Japanissa”, Sämpy kertoo. The Pansies ei ole ensimmäistä kertaa tyrkyllä Japaniin. Kaikki bändin aikaisemmat levyt on julkaistu siellä, ja pari vuotta sitten kokoonpano vieraili itsekin Tokiossa.
”Joo, Mia vaaleat hiukset olivat liikuttavan huomiota herättävät. Ihmiset tuskin uskalsivat tulla juttelemaan, saatikka koskettaa”, Sam ja Mia muistelevat. Menestys jäi siltä kertaa saavuttamatta, mutta nyt toivotaan jälleen uutta nostetta. Feel Easy -levy julkaistaan Japanin markkinoilla D-POP levymerkillä joulukuussa.
”Me ollaan sellainen bändi, jonka on menestyttävä ensi ulkomailla, ennenkuin meidät noteerataan Suomessa”, Sam miettii. ”Oikeastaan me ollaan päästy aika helpolla, eikä meidän ole tarvinnut satsata kaikkeamme menestykselle” , hän lisää. The Pansies aloitteli 1993 ja jo muutama kuukausi yhdessä soittelun jälkeen Poko otti heidät hoiviinsa ja antoi luvan ensilevyn Purple Red Indigo Blue julkaisulle. Levy julkaistiin myös Ruotsissa, ja sai mukavan vastaanoton. Valloittamatta on myös vielä Eurooppa, jonne on suunnitelmia lähteä kiertueelle ensi vuoden alussa.
The Pansies esiintyy Vanhalla 15.11. Liput 25/35mk.
Carita Forsman
Kuva: Tuomas Harjumaaskola
