03. lokakuuta 1997
Teksti:

”Tavoitteenamme on liittää kaikki suomalaiset koulut tietoverkkoon vuosituhannen loppuun mennessä” , opetusministeri Olli-Pekka ”Oopee” Heinonen sanoi. Arvasin, että hän seuraavaksi käännähtää vasemmalle.
    ”Tarkoituksena on antaa perusvalmiudet kaikille suomalaisille tietotekniikan alalla”, Oopee jatkoi ja käännähti vasemmalle.
    Olin kuuntelemassa kuvataideakatemian auditoriossa opetusministeriön tiedotustilaisuutta. Jostain syystä jo reilun puolen tunnin jälkeen ajatukseni olivat alkaneet harhailla.
    ”Me panostamme osaamiseen uusissa viestimissä”, opetusministeri kertoi.
    Vasen, veikkasin, ja taas meni oikein. Jostain syystä minun teki mieli hoivata opetusministeri Heinosta.
    Siinä samassa hätkähdin. ”Ei, tämä ei ole normaalia”, mutisin huolestuneena, sillä en olisi uskonut, että opetusministeri herättäisi minussa hoivaamistarpeen.
    Mietin johtuiko hellimistarpeeni opetusministerin koulutuspolittisen esityksen substanssista tai jostain ihan muusta.
    Tarkastelin Oopeetä. Ministerillä oli hieman liian suuri ruskea puku ja kukkakravaatti. Puhuessaan hän työnsi toisen kätensä napoleonmaisesti takkinsa sisätaskuun. Hän näytti aika veikeältä.
    Silloin keksin mistä hoivausviettini herääminen johtui: opetusministeri Olli-Pekka Heinonen näytti aivan Tamagochilta.

Tamagotchien viriili etujärjestö

Opetusministeri Heinosella on puhtoinen imago. Gallup-kyselyissä hän on jatkuvasti hallituksen suosituin ministeri.
    Väitetään, että häntä ei näe kaupungin yössä örveltämässä. Väitetään, että hän on ahkera. Väitetään, että hän on hyvin perehtynyt johtamansa ministeriön toimialaan.
    Tämä tukee Tamagochi-epäilyjäni. Tämänkaltainen ministeri ei todellakaan vaikuta todelliselta.
    Epäilyjä tukee myös se, että virtuaaliministeri Heinonen johtaa kokoomuslaisten Tamagotchien viriiliä etujärjestöä Virtuaalikokoomusta.

Politiikka, leikeistä parhain

Japanissa kehitetty elektroninen lemmikki Tamagochi on saavuttanut Suomessakin suuren suosion. Piipittävä virtuaalilemmikki on melkein kuin oikea lemmikki: se kaipaa omistajaltaan jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa.
    Tamagotchin kanssa on leikittävä paljon, jotta se voisi hyvin. Kääntymisleikissä elukan hoitaja arvaa kääntyykö virtuaaliötökkä näytössä seuraavaksi vasemmalle ja oikealle. Jos hoitaja arvaa oikein niin Tamagochi on iloinen.
    Opetusministerin esitys jatkui. Puhuessaan hän hötkyili puolelta toiselle. Ajankuluksi siis arvailin mihin suuntaan hän seuraavaksi kääntyisi. Arvasin lähes aina oikein, mutta se ei tuntunut sen kummemmin ilostuttavan opetusministeriä.
    Leikkiminen näyttelee kuitenkin keskeistä osaa Oopeenkin elämässä.
    ”Politiikka on leikkiä”, opetusministeri kirjoittaa Internetin Agora-sivuilla.
    ”Päättäjät lapioivat kansalaisten hiekkalaatikosta kansalaisten hiekkaa äänestäjiltä lainaamiltaan lapioilla sinne sun tänne”, ministeri määrittelee netissä toimenkuvansa.
    Heinonen ei siis ole mikä tahansa Tamagotchi.
    ”Tähän lopuksi haluaisin kertoa loppukevennyksenä…”, Heinonen keskeytti pohdintani. ”Minulla ja Japanin opetusministerillä Nobutaka Machimuralla oli tänään ainutlaatuinen videokonferenssi.”
    Heinonen innostui ja kertoi miten hän, Machmiura sekä Asikkalan, Kagamiokan ja Daiton yläasteen oppilaat olivat keskustelleet videon välityksellä muun muassa siitä suojellaanko Suomessa sorsia.
    Kun pistin silmät sirrilleen pystyin melkein näkemään Oopeen hiekkalaatikossa muovilapio kädessään.