Synkeänä syyspäivänä on mukava mennä teatteriin viettämään helppo ja hauska ilta. Hauskuuden takaa lennokas juoni ja lempeä huumori, ammattimainen selvyys, jolla ohjelma viedään läpi. Lillanin Venäläinen ruletti tarjoaa tällaisen elämyksen. Venäläinen ruletti pyörii siellä selvällä suomen kielellä. Ja hyvin pyöriikin.
Bengt Ahlforsin kirjoittama, säveltämä ja ohjaama musikaali kertoo tositarinan venäläisestä kaksoisagentista, joka toimi Suomesta käsin sortokaudella sekä ryssän ohranan (salaisen poliisin) että Venäjän vallankumousliikkeen palveluksessa, kumpi nyt kulloinkin sattui vaikuttamaan mukavammalta yhteistyökumppanilta.
Oudon nykyaikaista, täytyy myöntää. Ahlfors on tosin kirjoittanut näytelmän alunperin jo viime vuonna, ruotsiksi. Rysk roulett tavoitteleekin nyt suomenkielisiä katsojiaä
Ruletti on viritetty herkillä laakereilla. Se lähtee rullaamaan ensi hetkistä saakka. Vauhtia piisaa ensimmäiseen puoliaikaan. Toisella puoliskolla ilmeisesti yritetään syventää roolikuvia. Se ei aivan onnistu. Alunperin jo epätasaiset roolityöt eivät tasoitu vauhtia hiljentämällä. Päinvastoin.
Pääosaa esittävä Joachim Wigelius on mitä mainioin kameleontin lailla poliittista suuntaa ja petikaveria vaihtavana kaksoisagentti Jevno Azefina. Poliisipäällikkö Lopukhinia näyttelevä Jussi Lampi on samoin erittäin osuva ja humoreski ilmestys. Naisista hutsumaista varieteelaulajatar Hildeä esittävä Henrika Andersson menettelee, samoin kuin Margit Lindeman suloisesti pursuavissa korseteissaan. Kaikilla esiintyjillä eivät panokset kuitenkaan riitä. Azefin uskollisena puolisona toimiva Silva Lillrank ei erityisemmin säväytä, varsinkin kun laulut menevät nuotin vierestä. Hän on turha näyttämöntäyte.
Johtuneeko sitten kaksikielisyydestä, mutta Bengt Ahlforsin säveltämien ja sanoittamien laulujen sanoista saa selvää. Niiden pienimmätkin vivahteet, humoristiset käänteet aukeavat kokonaisuudessaan vaivattomasti.
Musikaalina Venäläinen ruletti täyttää synkeän syysillan iloisella naurulla, remakalla hauskanpidolla. Sitä on oikeasti hauska katsella. Niin että taidettahan se ei sitten voi kyllä olla. Sen kepeä ote lähentelee kesäteatteria, jossa viis veisataan taiteenlajien rajoista tai muusta tarpeettomasta. Venäläinen ruletti pyörii omilla ehdoillaan ja on siksi helpointa katsottavaa, mitä teatterista saa. Helppous on petollista; sen takana on tarkkaa ammattimaista osaamista.
Venäläinen ruletti Lilla Teaternissa (Yrjönk. 30). Ensi-ilta 8.10.1997. Liput 140/100/80 markkaa.
Mikko Kiiski
Kuva: Henrika Andersson
