17. lokakuuta 1997
Teksti:

Ihmissuhteita on aina mielenkiintoista seurata. On kiva tunnistaa ärsyttäviä, mutta kovin inhimillisiä piirteitä jotka löytyvät joko itsestä tai läheisistä.
    Ylioppilasteatterin uusimmassa prokkiksessa ihmissuhteita ruoditaan pohjamutia myöten. Siis lapsuuteen asti. Esikoinen kertoo nuoresta naisesta, jolla on syntymästään asti ollut vaikeita ihmissuhteita. Ensin äitiin ja isään, sitten pikkusiskoon ja -veljeen. Nyt nainen elää parisuhteessa, joka on päällisin puolin kunnossa muttei tyydytä. Hän rakastuu baarissa törmäämäänsä renttu-mieheen ja ottaa tämän rakastajakseen.
    ”Vieraan lihat tutussa kaverissa”, nainen sanoo miehestään. Äitikin on kuin vieras, joka tuppaa kylään aina sopimattomaan aikaan. Isä on säälittävä yrittäessään korvata lapsuudessa tehtyjä mokia. Tyttökaveritkaan ei ymmärrä. Isoäiti vanhainkodissa tuntuu kaikkein läheisimmältä. Aika tuttua monelle.
    Tarina perustuu ajatukseen: Jos ei ole lapsena saanut rakkautta, ei ikinä opi hallitsemaan sitä. Järkeenkäypää, mutta ei mielestäni ihan niin yksioikoista.
    Kun naisen menneisyydestä alkaa nousta esiin muun muassa insestiä ja raiskaus, tulee mieleen monta kysymystä. Tarvitaanko niin hurjia vastoinkäymisiä ollakseen tyytymätön elämäänsä? Eikö vähemmästäkin rakkaudettomuudesta voi tulla katkeraksi? Elämä voi olla raadollista ihan itsessäänkin ilman sen kummempia fyysisiä koettelemuksia.
    YT:läiset näyttelevät hyvin. Erityismaininnan ansaitsevat Pia Aro isoäitinä, Heikki Herva naisen aviomiehenä Kassuna, neuroottista pikkusiskoa esittävä Heta Haanperä sekä juopon isän roolin vetävä Piia Hirvensalo. Mainittakoon vielä, että Heikki Herva on ainoa mies näyttämöllä. Rohkeaa häneltä.

Esikoinen Ylioppilasteatterissa (Aleksi 23) 18.,19.,22.,23.,25.,26.,28.,29. ja 30. lokakuuta kello 19. Liput 35/45 markkaa.

Katarina Eriksson
Kuva: Nanni Akkola