31. lokakuuta 1997
Teksti:

”Mulla on ihan paskat housussa”, voihkaisee Minna Mirha, Kellariteatterin neitsytohjaaja viikkoa ennen Hukkuneiden ensi-iltaa. Paitsi ohjaus, myös käsikirjoitus on Minnan. Se on aika hyvin vuosi sitten teatteri- maailmaan astuneelta oululaistytöltä.
    Esikoisohjaajasta paistaa innostuneisuus. Puhetulva ei ole loppuakseen. ”Hukkuneissa on kysymys syyllisydestä. Vanhempien ja lasten suhteesta. Vanhemmat tiedostamattaan tekevät paljon pahaa, syyllistävät…”
    Siis taas nuori vihainen tateilija, traumaattinen äitisuhde ja etäinen isäsuhde. Minna kiistää omaelämänkerrallisuden. ”Onhan se tavallaan omaakin kokemusta, mutta tää on kuitenkin fiktiota. Kirjoittaminen oli vaikeampaa kuin olin luullut, sitä joutui kaivamaan aika syvältä itsestään.”
    Ensi-iltaa edeltävissä kenraaliharjoituksissa tunnelma on kireä. Harjoitusten päättyessä rättiväsynyt Minna ei saa sanaa suustaan. ”Meni aivan surkeesti”, hän sopertaa ja yrittää kasata lauseita. ”Jos kenraali menee huonosti, ensi-ilta yleensä onnistuu, ainakin jos viime syksyn kokemukseen on luottaminen.” Teatterilaisten taikauskoako?

Hauskaa ja oivaltavaa keskustelua

Näytelmän nähtyään huomaa, etteivät esikoisohjaajan innostuneisuus ja energia ole menneet hukkaan. Hukkuneet on oiva esitys pohjoista angstia. Se on karu ja karsittu tutkimusmatka mielen huoneisiin. Kohtaukset ovat lyhyitä ja intensiivisiä, elokuvamaisesti leikattuja.
    Hukkuttautunut isukki iskee perheeseensä leiman, jota ei saa pesemällä pois. Tyttäret ja katkeroitunut äiti yrittävät jatkaa elämäänsä. Näytelmä osoittaa kuinka syyllisyys, katkeruus ja hulluus kulkevat käsi kädessä.
    Näyttelijät täyttävät roolinsa. Merin (Katri Husaari), Tuulian (Hanna Hirvonen) ja äidin (Minna Mirha) välinen jännite vakuuttaa katsojan.
    Mutta: Sen sijaan, että katsojan annettaisiin itse oivaltaa, tulee frakki-ihminen rajan takaa ja selittää katsojalle kuin pikkulapselle ja leikkaa samalla erilaisilta tulkinnoilta siivet. Turha holhous paljastaa käsikirjoittajan epävarmuuden itseään tai katsojaa kohtaan.
    Suuren osan Hukkuneissa esittää Timo Sipilän säveltämä musiikki. Se värittää ja sävyttää kohtaukset kaivautuen syvälle kuulijoiden vatsanpohjiin. Koko näytelmä on kuin trip hoppia, synkän pohtivaa. Hauska ja oivaltava dialogi estää sitä kuitenkin vajoamasta pimeyteen, liialliseen ahdistavuteen, johon aihe antaa mahdollisuuden.
    Hukkuneet Kellariteatterissa (Liisankatu 27) kello 19. Liput 40/25 markkaa. Viimeinen esitys 7. marraskuuta

Heikki Valkama
Kuva: Tiina Karjalainen