19. syyskuuta 1997
Teksti:

Opintotuki, opintososiaaliset edut ja korkeakouluopintojen rahoittaminen nousevat säännöllisesti tapetille yhteiskunnan kustantamista sosiaalietuuksista puhuttaessa.
    Tähän saakka on väännetty kättä lukukausimaksuista, opintotuen markkamääristä ja muistä käytännössä pienistä, mutta periaatteellisesti suurista asioista. Nyt ollaan siirrytty kinastelemaan jo käytännössä suurista asioista: tulilinjalle on joutunut koko avustusrahoitteinen opiskelu.
    Pari viikkoa sitten valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas paheksui opiskelijajärjestöjä siitä, että ne haluavat opiskelun olevan täysin avustusrahoitteista (HS 7.9). Sailas suosisi lainarahaa, koska se kuvaisi hänestä paremmin opiskelua investointina. Samanlaista ideaa on väläyttänyt sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Markku Lehto (HS 14.). Hänestä opintotuki voitaisiin muuttaa sosiaalilainaksi, jonka opiskelijat maksaisivat työelämään siirryttyään takaisin valtiolle.
    Hurjimmin lainarahoituksesta ovat innostuneet opiskelevat nuorsuomalaiset. Nuorsuomalaisten opiskelijajärjestö Sylinusujen puheenjohtaja Leena Rosti esittää tässä Ylioppilaslehdessä (s. 4), että ”korkeakouluopinnot voitaisiin rahoittaa pitkällä tähtäimellä kokonaan lainarahalla”.

***

Pelkkään lainarahoitukseen siirtyminen on älytön idea. Sen esittäjät eivät ymmärrä koulutuksen merkitystä yhteiskunnallisena investointina. Yhteiskunnan korkeakoulutukseen uhraamat markat eivät valu kankkulan kaivoon vaan kasvavat korkoa esimerkiksi uusien innovaatioiden kautta. Yhteiskunta hyötyy järkevästi mitoitetusta koulutuksesta, toisin kuin monista täysin vastikkeetta jaettavista sosiaalimenoista.
    Valtion on vastattava siitä, että korkeakouluopiskelijoilla on riittävät opiskeluedellytykset. Opintotuki on jo nyt niin alhainen, ettei pelkällä1540 markan opintorahalla tule käytännössä toimeen. Suuri osa opiskelijoista tekeekin töitä tai ottaa markkinakorkoista opintolainaa.

***

Lainarahoituksen painottaminen opintotuen sijaan luo väistämättä uhkakuvan koulutuksen eriarvoistumisesta. Kun epätyypilliset työsuhteet ovat lisääntyneet, eivät kaikki lahjakkaat nuoret uskaltaisi astua opintielle.
    Vastavalmistuneiden jalkaan ei kannata sitoa raskasta velkapalloa myöskään siksi, että takaisinmaksu rajoittaisi nuorten ihmisen mahdollisuuksia asunnonhankintaan, perheenperustamiseen ja muuhun kulutukseen.
    Opintojen rahoituksessa pitää löytää sopiva tasapaino opintotuen ja opintolainan välille niin, että sekä yksilö että yhteiskunta kantavat vastuusta koulutuksesta. Tärkeintä on kuitenkin pohtia jatkuvasti, mihin menoihin yhteiskunnan rahoja kannattaa sijoittaa. Koulutus kuuluu tärkeimpien rahoituskohteiden joukkoon.

Jarkko Vesikansa
päätoimittaja