17. tammikuuta 1997
Teksti:

Ideani oman baarin perustamisesta ei syntynyt mitenkään yhtäkkiä. Ajatus oli kehittynyt vähitellen istuessani eri kuppiloissa. Lukuisilla Keski-Eurooppaan suuntautuneilla matkoillani olin imenyt vaikutteita eri maiden kahviloista ja baareista. Pala palalta päässäni oli syntynyt kuva minkälainen minun baarini olisi. Baarini henkisi eleganttia mannermaisuutta. Se ei olisi steriilin muovinen, vaan pikemminkin hieman rähjäinen – mutta tyylikkäästi rähjäinen. Sinne olisi helppo tulla sellaisena kuin itse haluaa. Kalustus ei olisi yhtenäinen, vaan kaikki pöydät ja tuolit olisivat erilaisia.
     Hinnat olisivat suhteellisen korkeat, sillä kyseessä ei olisi mikään juottola, vaan seurusteluravintola. Baarissa tarjottaisiin viiniä eurooppalaiseen kahvilatyyliin tavallisista juomalaseista. Baarimikko ei olisi niin turhantarkka mittakuppien suhteen, vaan kaataisi chileläistä punaviiniä suoraan pullosta laseihin.
     Pikkunälkään baarista saisi tuna-, salami-, feta-, edelpilz- ja mozzarella-toasteja. Toastien lisäksi Femman spesialiteettina tarjotaan Le chapeau du vent -tuulihattuja, täytevaihtoehtoina sihihomejuusto, savukala ja kermavaahto vadelmahillolla.
     Taustamusiikkina soisi hillitty jazz ja ryhävalaiden ääntelyn säestämä ambient.

Unelma käynnistyy helposti

”Terve, paljonko maksaa neonvalomainoskyltti”, tiedustelen City Lights Oy:sta.
    Näen jo silmissäni miten baarini nimikyltti vilkkuu kaupungin neonvalo-viidakossa.
    Olen innoissani, sillä olen juuri löytänyt baarilleni liiketilan. ”Siihen tulisi teksti Corner n=o 5.” Nimi on suora viittaus baarin sijaintiin, joka on Viiskulmassa sijaitseva KOP:n vanha konttori.
    ”Ja ikkunoihin pitää saada teippaukset, joissa on vetävä C5-logo.” City Lights pyytää lähettämään logot faksilla ja arvioi, että voisin saada 50 senttiä korkean kyltin peltikirjaimilla ja neonputkilla kolmella tonnilla. Ensin minun kuitenkin kannattaisi ottaa yhteyttä panimoon, joka saattaisi mainoksella osallistua kyltin kustannuksiin.
    Päätän kilpailuttaa Koffia ja Hartwallia. Skaba päättyy tasan, sillä molemmista saa oluthanan vuokrattua 650 markalla kuussa. Hintaan kuuluu asennus ja huolto.
    Olutta pitäisi kuulemma myydä tankki päivässä tai 1 000 litraa kuussa, jotta hana ylipäätään kannattaa hankkia. Tämä naurattaa minua. ”Hei, mulle tulee 30 paikkaa tähän raflaan.”
    Panimokaverit epäilevät, että Viiskulma on syrjässä ja siellä olisi liikaa kilpailua, joten joudun selittämään heille, että Helsingin yöelämän keskus on siirtymässä kovaa vauhtia etelään päin.
    Skeptismistä huolimatta annan molemmille panimoille mahdollisuuden osallistua neonkylttini kustannuksiin. Kumpikaan ei suinpäin tartu tilaisuuteen. Pitäisi kuulemma neuvotella alueellisen myyntiedustajan kanssa. Koffin diiliin voisi kuulua lisäksi mainospaidat henkilökunnalle.
    Corner n=o 5:n kalustohankinnoissa satsaan laatuun. Pakollisia hankintoja ovat Pavoni -espressokeitin (4 200 mk) ja Dualit-toasteri (1 850mk).
    Baarini asiakaskunta koostuu nuorista urbaaneista aikuisista, joten 198 markan sijoitus Image-lehden tilaukseen on myös välttämätön

Raha on suurin kompastuskivi

Huomaan, että baarin perustamiseen palaa rahaa aika lailla. Nyt pitäisi saada jostain häppää. Helsinkiläinen baarinpitäjä arvioi, että ei lähtisi perustamaan suunnittelemaani baaria alle puolen miljoonan pääomalla.
    Soitan työvoimatoimistoon ja kyselen puolen miljoonan starttirahaa. Se ei kuulemma onnistu. Sen sijaan työttömänä voisin saada starttirahaa 188,80 markkaa arkipäiviltä puolen vuoden ajan.
    Selitän liikeideani virkailijalle ja hän suosittelee, että ottaisin yhteyttä kauppa – ja teollisuusministeriön starttipisteeseen ja Helsingin Uusyrityspalveluun.
    Varaan Uusyrityspalvelusta ajan ja he lähettävät minulle matskupaketin, jossa on paljon informaatioita. Opin mikä on ALV, YEL ja kassavirta.
    Teen lomakkeelle alustavan liiketoimintasuunnitelman eli kuvailen liikeideaani, tarjoamaani tuotetta, arvioin asiakaskuntani kulutustottumuksia, kilpailutilannetta, sun muuta. Lisäksi lasken alkuinvestoinnit, niiden rahoituksen sekä teen kannattavuuslaskelman. Arvioin, että arki-iltoina voitto on 931,40 markkaa ja viikonloppuna 2 383,90 markkaa.
    Jostain syystä nämä laskelmat naurattavat Uusyrityspalvelun toimitusjohtaja Matti Karvista. ”Sulla on aika hyvät katteet.”
    Nyökkäilen ylpeänä.
    Helsingin Uusyrityspalvelu on elinkeinoelämän ja Helsingin kaupungin yhdessä ylläpitämä palvelu, joka tarjoaa aloittavalle yrittäjälle maksutonta ja luottamuksellista neuvontaa. Uusyrityspalvelulla on käytössään laaja asiantuntijaverkosto. Toimitusjohtaja Karvinen selittää minulle yrittämisen perusasioita: eri yritysmuotojen etuja ja haittoja, verotusta ja rahoitusta. Eri yritysmuotojen verotuskohtelun välillä ei nykyään ole enää kovin suuria eroja.
    Hän arvioi, että joko pankki tai vakuutusyhtiö olisi ainoa rahoitusmahdollisuuteni. Karvinen ei usko, että saisin baaria varten Kehitysaluerahastolta lainaa. ”Baarit ovat ongelmallisia. Niitä on paljon ja niiden elinkaari tuppaa olemaan aika lyhyt. Pitäisi olla todella poikkeava liikeidea.”
    Kerron Karviselle Le chapeau du vent -tuulihatuista. ”Tietysti yritäjä tekee aina itse ratkaisun, mutta sun täytyy uskoa itse vuorenvarmasti omaan liikeideaasi”, Karvinen painottaa ja minusta rupeaa tuntumaan, että Corner n=5 vaati vielä vähän kehittelyä.

Yliopisto auttaa yrittäjääkin

”Tervetuloa virvoittavaan keitaaseen kaupungin sykkivässä ytimessä! Tervetuloa iloisten ihmisten kohtauspaikkaan! Ravintola Corner number 5 – avoinna aamu kahteen. Viiskulmassa.”
    Olen masentunut. Heitän 5 000 flaieria jätepaperiin. Yrittäjyys-sana kuitenkin jyskyttää edelleen mielessäni. ”Yrittäjyys”, maistelen sanaa, ”y-rit-tä-jyys”, siinä on jotain makeeta. ”Y-r-i-t-t-ä-j-y-y-s, nam”, sanon ääneen ja päätän jatkaa yrittämistä. Ehkäpä minulle akateemisena ihmisenä sopisi paremmin jonkun tutkimukseen, tietoon ja huippuosaamiseen perustuvan yrityksen perustaminen.
    Menen yliopiston mikrobiologian laitokselle tapaaman yliassistentti Päivi Ryöppyä, joka Helsingin yliopiston Spinno-ohjelman yhteyshenkilö. Spinno on yhteistyöhanke, joka pyrkii edistämään uusteollistamista synnyttämällä huippuosaamiseen perustuvaa yritystoimintaa pääkaupunkiseudun tiedeyhteisöissä. Se on suunnattu tiede ja teknologiayhteisöjen tutkijoille ja opiskeiljoille. Neljän viime vuoden aikana Spinnossa on arvioitu yli 200 yritysideaa, joista on syntynyt 70 toimivaa yritystä.
    Spinno tarjoaa ohjelmaan valituille yrittäjille koulutusta, yhteistyöverkoston, konsultoinita, rahoituspalveluita sun muuta apua.
    ”Pitkälle 70-luvulle yrittäminen nähtiin yliopistolla hyvin negatiivisena. Jos tutkija sai ulkopuolista rahoitusta tai perusti yrityksen sitä pidettiin lähes sielun myymisenä pirulle”, Ryöppy kuvailee. ”Nyt tilanne on muuttunut ja yliopistolta on perustettu mm. Spinnon kautta useita yrityksiä.”
    Psykologian laitokselta on tullut esimerkiksi työhönottohaastattelujen psykologisia testejä kehittävä yritys ja toinen joka tarjoaa katastrofipsykologisia palveluita. Humanistisesta tiedekunnassa on syntynyt mm. perinnetietopalveluja välittävä yritys. Eniten yrittäjiä on Spinnoon tullut maa- ja metsätieteellisestä tiedekunnasta.
    ”Usein yliopistolta tulee ehdotuksia, jotka ovat ideoina hyviä, mutta kaupallisesti täysin raakileita. Kun jotkut humanistit kuulevat termin kassavirta, ne meinaavat tippua tuolilta.”
    Minä pysyn tuolillani. Kerron Ryöpylle Corner n=o 5:stä ja hän näyttää osaaottavalta. ”Me voitaisiin auttaa sinua, jos olisit sattunut kehittämään siellä ravintolan keittiössä vaikka Becel-margariinin.”

Kaveria ei jätetä

”Kelaa vähän, toi sun tuoppi maksaa 7,50 tälle baarille ja ne myy sen eteenpäin 22 markalla”, totean kaverilleni kantakuppilassa.
    ”Nehän repii voittoa 14,50 per stobe”, äimääntynyt toverini ynnäilee. ”No, ei se nyt ihan niin suoraan mene”, selitän ja kerron hänelle alkuinvestoinneista, katteista, kannattavuuslaskelmista, tuulihatuista ja kassavirrasta. Kaverini tippuu tuolilta.
    ”Toihan kuulostaa tosi nastalta”, hän vauhkoaa pöydän alta.
    Olen saannut yhtiötoverin. Mikä parasta hänellä on omistusasunto. Saamme lainalle vakuudet.
    Perustamme osakeyhtiön ja teemme kaupparekisteriin ilmoituksen. Osakeyhtiön perustamiseen vaditaan vähintään 15 000 markan osakepääoma. Uusi osakeyhtiölaki on eduskunnan käsittelyssä ja tulee ilmeisesti voimaan ensi syksynä ja tällöin vaadittava pääoma nousee 50 000 markkaan.
    Teemme poliisille ilmoituksen ravitsemusliikkeen perustamisesta. Haen flaierit jätepaperinkeräyksestä ja soitan lääninhallitukseen. Lääninhallituksesta myönnetään ravintoloille kepukkaoikeuksia, mutta koska Corner n=o 5:ssä tarjotaan chileläistä punaviiniä lupa täytyy hakea sosiaali- ja terveysministeriön tuotevalvontakeskuksesta.
    Viinioikeuksien (4,7% – 22%) hakijalta vaaditaan paljon. Lupaa ei tule jos hakija on esimerkiksi syyllistynyt rattijuopumukseen tai talousrikoksiin, jos hänellä on päihdeongelma, tai hän on syyllistynyt epäsiveelliseen toimintaan. Puhumattakaan siitä jos hänellä on maksuhäiriö. Lupaa ei tule myöskään jos hakija ei osaa kumpaakaan Suomen virallisista kielistä.
    ”Me osataan”, hihittelemme yhtiökumppanini kanssa.
    Täytämme luottavaisesti anniskeluoikeushakemuksen. Ainoastaan ”kokemus ja ammattitaito anniskelutoiminnan harjoittamiseen”- kohta tuottaa hieman päänvaivaa.

Pieni Ihminen byrokratian kynsissä

Elintarvikehuoneiston perustamista varten ei tarvitse enää hakea hyväksymislupaa, kirjallinen ilmoitus valvontaviranomaisille riittää. Helsingissä ilmoitus on tehtävä ympäristökeskukseen vähintään kaksi viikkoa ennen toiminnan aloittamista. Ilmoituksessa täytyy selvittää mm. vedenhankinta, ilmanvaihto, viemäröinti ja jätehuolto.
    Virastoon kannattaa olla yhteydessa jo ravintolan suunnitteluvaiheessa. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen päivystävä terveystarkastaja kertoo, että ilmoituksen jälkeen viranomaiset tekevät tarkastuskäynnin. Viranomaiset kuulevat myös taloyhtiön edustajia, joilla voi olla huomautettavaa ravintolan melu, haju, järjestyksellisten, ja muiden ei -toivottujen ilmiöiden aiheuttamista haitoista.
    ”Meidän asiakaskunta voi vähän meluta, mutta eivät ainakaan haise pahalta”, koitan vitsailla päivystävän terveystarkastajan kanssa. Hän kehoittaa ottamaan yhteyttä rakennusvalvontavirastoon ja palotarkastajaan.
    Rakennuksessa tehtäviä muutostöitä varten täytyy hakea toimenpidelupa rakennusvalvontavirastosta, joka tsekkaa, että hanke on asemakaavan mukainen.
    Päivystävä rakennustarkastaja kertoo, että yleensä ongelmallisinta ravintoloissa on ilmanvaihdon järjestäminen. ”Täytyy huolehtia tulo – ja menoilman kulkemisesta. Yleensä pankkisaleissa on valmiina aika hyvä ilmanvaihto. Joissaan taloissa sen sijaan joudutaan vetämää niitä hormeja pitkin talon ulkoseinää katolle. Se tulee äkkiä hyvin kalliiksi.”
    Yli kymmenen asiakaspaikan ravintolaan vaaditaan invavessa. Corner n=o 5 kaltaisessa 30-paikkaisessa ravintolassa pitää olla myös erillinen miesten ja naisten vessa. Jos ravintolassa tarjoillaan ruokaa, henkilökunnalla pitää olla oma vessa, jotta salmonella ja muut pöpöt eivät leviäisi.
    Tarkastaja arvioi, että voisimme Corner n=o 5:ssä selvitä kahdella vessalla. Invavessa voi samalla olla joko miesten tai naisten vessa.
    Päivystävä palotarkastaja kertoo, että he saavat elinkeinoilmoituksen faksilla poliisilta, jonka jälkeen he tulevat tarkastamaan. Palotarkastaja tarkastaa mm. ravintolan seinien, lattian ja katon pintamateriaalit, alkusammutuskaluston, poistoilmahormit ja poistumistiet. Corner n=o 5:ssä pitää olla kaksi ovea, joista toinen on leveydeltään vähintään 120 senttinen ja toinen 90 senttinen.
    Corner n=o 5:ssä saa tupakoida, joten joudumme palotarkastajan vaatimuksesta investoimaan peltisiin kannella varustettuihin tuhkakuppien tyhjennysastioihin.

Femma tuntuu jo kotoisalta

Minä ja yhtiökumppani olemme innoissamme. Toisinaan palavereissa kutsumme Corner n=o 5:tä hellittelymielessä Femmaksi.
    Ideoita satelee. Päätämme vuokrata seinätilaa nuorille taiteilijoille. Tarjoamme Nuoren voiman liitolle mahdollisuuden järjestää Femmassa runoiltoja.
    Seinien väriksi valitsemme okran.
    Homma rupeaa olemaan pulkassa. Tarkistamme vielä kerran kannattavuuslaskelmat: alkuinvestoinnit; valomainos 3 000 markkaa + oluthana 650 markkaa + Dualit-toasteri 1 850 markkaa + Pavoni-espressokone 4 200
    Hetkinen! Laskelmaan on epähuomiossa pujahtanut virhe! Investoinneista on unohtunut liiketilan vuokra.
    Ei ihme, että katteet naurattivat Uusyrityspalvelua.
    Soitan välittömasti Merita-kiinteistöihin. ”Terve haluaisin vuokrata Viiskulman vanhan KOP:n konttorin. Paljonko se maksaa?”
    ”Me ollaan pydetty siitä kahtakymmnetä tonnia.” Oho, täytyy ainakin luopua Cinni-tuulettimesta (2 100 mk) ja myös avajaisten viinitarjoilu täytynee laskea uusiksi.
    ”Mihin tarkoitukseen olette sitä tilaa kaavaillut,” Merita- kiinteistö tiedustelee.
    ”Me ollaan perustettu siihen baari.”
    ”Siihen ei saa perustaa baaria. Taloyhtiö vastustaa. ”
    Unelma baarista murenee. Mutta tappio ei ole yksin meidän. Suomen pk-sektori on nyt taloyhtiön nipotuksen vuoksi yhtä yritystä köyhempi. Puhumattakaan Helsingin kahvila- ja baari-scenestä, johon Corner n=o 5 kaltainen elegantti mannermainen seurusteluravintola olisi tuonut oivan lisän.

Marko Junkkari
Kuva: Niko Nurmi