31. tammikuuta 1997
Teksti:

Pauliina Arola ei vaikuta kiipivältä europoliitikolta. Ei vaikka hän kertoo käyvänsä Brysselissä säännöllisillä lobbauskeikoilla ja reissaavansa työnsä puolesta ympäri Eurooppaa.
    Teologiaa ja kirjallisuustiedettä yliopistolla opiskeleva Arola haluaa selvästi olla kaikkien eurooppalaisten nuorten asialla, ei vain pienen hyvinkoulututetun eliittijengin. Lisäksi hän yrittää edistää työnsä kautta hyviksi kokemiaan asioita, kuten oikeudenmukaisuutta, solidaarisuutta ja ekologisuutta.
    Enemmän kuin suureellisia filosofisia jorinoita, Arola arvostaa kuitenkin pieniä, arkisia asioita. Niiden kautta rakennetaan hänen mielestään parempaa maailmaa. ”Olen jättänyt vallankumouksen haikailemisen sikseen ja keskityn pienempiin asioihin. Niistä ei varmasti saisi iltapäivälehden lööppiä tekemälläkään, mutta ne ovat silti tärkeitä.”
    Pienet asiat tarkoittavat vaikkapa tekoturkikseen pukeutumista, järjestörutiinien pyörittämistä tai pilkunviilaamista eurobyrokraattien kanssa.

Sukupolvikonfiktin aineksia

Arolan puheenjohtajamaan Euroopan Nuorisofoorumiin kuuluu sekalainen joukko kansallisia nuorisojärjestöjä eläinsuojelijoista partiolaisiin, uskonnollisista järjestöistä poliittisten puolueiden nuoriso-osastoihin. Tarkoituksena on edustaa niitä koko Euroopan tasolla.
    Töitä riittää, koska nuorilla ei mene kovin hyvin missään päin Eurooppaa. Etenkin korkea nuorisotyöttömyys ja syrjäytyminen riivaavat koko vanhaa mannerta. Mitä asialle sitten pitäisi tehdä?
    Arolan suosikkilääkkeitä ovat työn jakaminen, perustulojärjestelmä ja koulutus. Hän myöntää kuitenkin, etteivät ne välttämättä riitä työttömyyden nitistämiseen.
    ”Ongelmana on se, että työttömyysongelmaa ainoastaan hallinnoidaan, ei hoideta.” Tästä Arola antaa pyyhkeitä keski-ikäiselle päättäjäpolvelle, joiden toimintatavoista hänellä on kokemusta. Keskustassa toiminut Arola myöntää pettyneensä politiikkaan, joka on hänestä pelkkää valtapeliä. Olli Rehnin tappio syksyn eurovaaleissa oli lisäksi tappio Arolan edustamalle liberaalisuuntaukselle keskustapuolueessa. ”Kyllä mä olen ajatellut välillä vaihtaa puoluetta. Mikään ei vain oikein tunnu omalta.”
    Nuorten asiaa on hänestä kuitenkin ajettava myös politiikan kautta. ”Sukupolvien välillä on selviä eturistiriitoja. Kysyn vaan, että kuka maksaa esimerkiksi suurten ikäluokkien eläkkeet ja sosiaalietuudet. Tässä on tulevaisuutta ajatellen jopa sukupolvikonfliktin aineksia.”
    Arola pelkää, ettei konfliktia aiota sovitella etukäteen.

Jarkko Vesikansa
Kuva Olli-Pekka Orpo