”On se hyvä, että edes kirjallisuuden tasolla on mahdollisuus toisen maailman läsnäoloon”, juuri ennen joulua gradunsa tarkastukseen jättänyt oululainen Marjo Haapaniemi, 27, huokaa. ”Mieluummin sitä laajentaa tajuntaansa tarinoilla kuin käyttää ecstasya.”
Marjo uskoo, että myyttinen maailma on jollain lailla lomittunut arkeen. ”Ihmisten ajattelu on vaan latistunut arkipäiväiselle tasolle. Olis ihanaa kun ihmeet oikeesti huomattais.”
Marjon gradu käsittelee Saamelaisen uskomusmaailman arkkityyppisiä piirteitä ja niiden merkitystä Kirsti Palton teosten Voijaa minun poroni ja Juokse nyt naalin poika rakenteessa.
Arkkityyppien avulla Marjo pyrki löytämään saamelaisesta kulttuurista tyypilliset hahmot, jotka tarinoissa toistuvat.
Luontoa lähellä oleva kansa
”Kaikki saamelaiset ovat suoraan auringon jälkeläisiä. Auringon tytär on synnyttänyt ensimmäiset saamelaiset. Siksi heitä sanotaan Päivän pojiksi”, Marjo kertoo. ”Kuoleman jälkeen he muuttuvat tähdiksi taivaalla. Se on jotenkin lohdullista.” Lisäksi saamelaisen mielestä ei ole ällistyttävää nähdä kuolleiden ihmisten henkiä tai uskomusolentoja.
Marjon maailmankuva ei suoranaisesti vastaa saamelaisten vanhaa uskomusmaailmaa, mutta vahvan luonnon kunnioittamisen hänkin allekirjoittaa.
”Tuskin ihmisen luonnollinen olemus on sidottu teknologiaan.”
Kipinä graduun lähti vanhemmilta. ”Äitini osti isälleni kirjan Voijaa minun poroni. Luin sen enkä päässyt irti.” Marjon lapsuuden kodista Oulusta löytyy muitakin yhteyksiä saamelaiseen kulttuuriin. ”Isälläni on poroja. Poronhoito on ollut aina perheessäni sivuelinkeinona – tai harrastukseksi sitä kai voi ennemmin sanoa.”
Saamen tutkimuksen laitos suurena apuna
Marjo jätti opinnäytteensä Tampereen yliopiston taideaineiden laitokselle. Helsingin yliopiston Saamentutkimuksen laitoksesta on ollut hänelle kuitenkin korvaamatonta apua lähdeaineiston haalimisessa.”Tutkimukseni näkökulma oli täysin Tampereen yliopiston opettajien intressin ulkopuolella”, Marjo analysoi. Erityiskiitoksen saavat saamen tutkimuksen laitoksella opettava Irja Seurujärvi-Kari sekä musiikkitieteen tutkija Minna Riikka Järvinen, joka auttoi syventämään joikuja käsitteleviä osia tutkimuksessa.
Helsingissä saamen kulttuurin tutkimusta voi opiskella 20 opintoviikon verran. Suomessa ainoa paikka, jossa saamen kieltä ja kulttuuria voi opiskella pääaineena on Oulun yliopisto. Siellä suomen ja saamen kielen ja logopedian laitos antaa korkeakoulutasoista opetusta saamen kielellä. Suomenkielisille laitos on järjestänyt muutan opintoviikon alkeis- ja jatkokursseja saamen kielestä ja kulttuurista.
Unelmatyö odottaa vielä jossain
”Ainakin periaatteessa haluaisin jatkaa tutkimuksen tekemistä samasta aiheesta”, Marjo miettii tulevaisuuttaan. ” Kirjallisuuden avulla voi parhaiten tuoda kulttuuria muiden tietoisuuteen.”
Marjolle tuotti vaikeuksia se, ettei käsillä ollut mitään valmista tieteellistä pohjaa aiheesta. ”Piti nojautua teorioissa kaikkeen muuhun, kulttuurin ulkopuoliseen.” Marjon gradun arvo onkin uuden tiedon haalimisessa, ei teorian soveltamisessa.
Kuusi ja puoli vuotta opiskeluun aikaa käyttänyt Marjo ei vielä ole varma mikä hänestä isona tulee. Opiskeluajasta jäi takataskuun kirjallisuuden opintojen lisäksi opintoviikkoja suomen ja ranskan kielestä sekä tiedotusopista. Opintojen ohella Marjo on tehnyt tanssijan töitä. ”Rekrytointipalvelun mies sanoi, että nappi-homma minulle olisi organisoida Pariisin Suomi-instituuttiin saamelainen tanssiryhmä”, Marjo nauraa. Ihan niin hyvään tuuriin hän ei itse usko, mutta luottaa erityisalan osaajana löytävän oman rakonsa. Nyt jännätään vielä gradun arvosanaa.
Katarina Eriksson
Kuva: Ari Karttunen
