13. joulukuuta 1996
Teksti:

Syksyn kirjallisuuskeskustelut on käyty siitä, kuka saa kenestäkin kertoa ja voiko fiktiossa kuvata olemassa olevaa ihmistä. Jussi Kylätaskun näytelmä Kyllikki ja Runar oli mediatapaus neljännesvuosisata sitten. Nykyään itse näytelmä lienee tunnetumpi kuin sen tarinaan assosioituvat murhatapaukset, huolimatta siitä että teoksen helsinkiläistoteutusta on saatu odottaa tähän syksyyn.
    Vanha järkyttäjä, Jouko Turkka, on saatu nyt ohjaamaan tämä klassikko kaupunginteatteriin. Kyllikin ja Runarin ytimenä on erilaisten historiallisten viittausten läpi katsottuna sen yleinen ihmiskuva. Näytelmä jakautuu kahdeksi kohteena olevan kyläyhteisön kuvaukseksi. Toisiinsa vertautuvissa prosesseissa tuotetaan ensin rikos ja haetaan sille sitten rangaistus. Kyllikille ja Runarille lankeavat yhteisön viattomimpina jäseninä uhrien roolit.
    Toimintaa käynnissä pitävänä asiana on tietenkin seksuaalisuus. Turkan jäljiltä esityksen naiset ovat kuin piirrosfilmien sähköjäniksiä, jotka iskuista huolimatta jatkavat kestojännitteistä kulkuaan. Miehisiksi vaihtoehdoiksi osoittautuvat joko tuhoutuminen tai tuhoutuminen sen jälkeen kun on ensin yritetty turvautua jonkinlaiseen ”häntäheikin” rooliin.
    Turkan aikaisempiin – pelkistetysti keskitettyihin – ohjauksiin nähden esitys on tyylillisesti sekava. Mukana on paljon kuvittavaa ja turhaa ainesta, joka syö näytelmän ytimenä olevaa ihmiskuvausta. Näyttelijät pitivät kuitenkin puolensa, parhaasta päästä Tommi Eronen, Kati Outinen, Esko Nikkari ja Jarmo Mäkinen. Outista tosin makuutetaan ruumisarkussa, mikä on aivan turhaa yleisön ulkoista järkyttämistä.
    Turkan rinnalle lavastajaksi on asetettu Juhani Rytkölä ja näyttämö täyttyykin kauniista näkymistä 50-luvun maalaismaisemaan. Näytelmän rakenteen balladimaisuus kuitenkin vääristyy kun se alistetaan säestykseksi loputtomille lavasteiden vaihdoille. Kohtausten taustalla pimeydessä kulissiensa kanssa rymistelevät näyttämömiehet tuovat teatteriin tietysti työn tuntua, mutta työ on täysin turhaa kun se häiritsee yleisön ja näyttelijöiden suhdetta.

Lauri Meri

Jussi Kylätasku: Kyllikki ja Runar (ohjaus: Jouko Turkka, musiikki Kaj Chydenius). Helsingin kaupunginteatteri. Liput 80/70 mk, opiskelijat 40 mk.