Mä keitin kolme kuukautta kahvia eikä mulle annettu mitään järkevää tekemistä.” Tälläisiä kommentteja kuulee joskus kun opiskelijat selostavat kokemuksiaan työharjoittelusta jossakin valtion hallinnon yksikössä. Yleensä työharjoittelun anti on kuitenkin positiivinen, onhan opiskelijoiden edelleen vaikea päästä kiinni siihen ratkaisevaan ensimmäiseen työpaikkaan. Työharjoittelupaikan saamisesta jaksetaan siksi iloita, toisin kuin kuusi-seitsemän vuotta sitten, jolloin harva opiskelija tyytyi työharjoittelusta saatavaan muutaman tonnin liksaan.
Yliopisto tarjoaa opiskelijoille monenlaisia työharjoittelumahdollisuuksia. Joissakin aineissa – kuten farmasiassa, lääketieteessä ja viestinnässä – työharjoittelu on pakollinen osa opintoja. Useimmilla aloilla työharjoitteluun lähteminen on kiinni opiskelijan omasta halusta.
Suunnittelija Marja Enkovaara kertoo, että yliopisto tarjoaa vuosittain noin 550 valtionhallinnon harjoittelupaikkaa. Lukuun eivät sisälly sellaiset harjoittelupaikat, jotka niveltyvät joillakin aloilla tiukasti osaksi opintoja. ”Työharjoittelun kehittäminen on yksi yliopiston painopistealueista. Paikkoja pitäisi riittää mahdollisimman monille”, Enkovaara katsoo.
Rahan puute rassaa työharjoittelua
Ongelma on jälleen kerran raha. Vaikka ensimmäiseen työpaikkaan kiinnipääseminen on vaikeutunut, ei opetusministeriön työharjoitteluun tarkoitettu rahapotti ole kasvanut. Viime keväänä yliopistossa ehdittiin jo toivoa, että työllistämisvaroja voitaisiin käyttää opiskelijoiden työharjoittelupaikkojen hankkimiseen. Toive osoittautui kuitenkin turhaksi.
”Nykyisin työharjoittelu on mahdollista suorittaa myös yksityisellä sektorilla. Tiedekunnille on pyritty suosittelemaan tämän mahdollisuuden laajempaa hyödyntämistä”, Enkovaara painottaa.
Tähän saakka leijonan osa työharjoittelupaikosta on ollut julkisella sektorilla. Opinto-oppaissa työharjoittelu kulkeekin usein virkamiesharjoittelun nimikkeellä. Rekrytointikiellot ja byrokratian karsiminen ovat kuitenkin johtaneet siihen, että yliopisto-opiskelijoden on entistä vaikeampi löytää leipäpuuta siltä suunnalta. Siksi katseet on nyt kohdistettu enemmän yksityisiin yrityksiin.
”Tulevaisuudessa työharjoittelumahdollisuuksia pitäisi laajentaa nimenomaan yksityisen sektorin puolelle. Nykyisinhän jo puolet valtiotieteilijöistäkin työllistyy yksityiselle puolelle”, muistuttaa valtiotieteellisen tiedekunnan opintosihteeri Veli-Pekka Heiskanen.
Yliopisto on kuitenkin samalla myös laajentanut julkisen sektorin harjoittelupaikkojen kirjoa. Neuvottelut Helsingin kaupungin kanssa johtivat tienraivaamiseen; kaupunki päätti alkaa ottaa vastaan yliopiston tarjoamia työharjoittelijoita. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, millaisista määristä puhutaan.
Veli-Pekka Heiskasen mukaan työharjoittelu on usein ratkaiseva vaihe ajateltaessa opiskelijoiden työllistymistä. Työharjoittelun aikana syntyy kontakti potentiaaliseen työnantajaan. Heiskanen toivookin, että laitokset lähtisivät aktiivisemmin kehittämään työharjoittelua, jotta harjoittelupaikkoja siunaantuisi nykyistä useammalle.
Eräät tiedekunnat, etenkin humanistinen, ovat olleet nyreissään siitä, että heidän opiskelijoilleen on tarjolla liian vähän työharjoittelupaikkoja. Paikat viedään käsistä ja monet joutuvat pyörittelemään toimettomina peukaloitaan. Keväällä työharjoittelupaikkojen jakautuminen eri tiedukuntien kesken aiotaankin pistää uusiksi. Humanistinen hamuaa lisää paikkoja, kun valtiotieteellinen ja kasvatustieteellinen yrittävät pitää kynsin hampain kiinni nykymallista.
Jarkko Vesikansa
Piirros Anssi Keränen
Tuurilla ja täristen
”Kun ensimmäisen kerran työelämässä kohtasin potilaan kahden kesken, jännitti niin että kädet tärisivät. Tuntui, että ohjekirjan selaamiseen ja reseptin kirjoittamiseen meni tuhottomasti aikaa, vaikka kyseessä oli tavallinen hengitystieinfektio”, keväällä Tampereen yliopistosta lääkäriksi valmistunut Anna-Ulrika Niskanen, 26, muistelee. Käytännön työharjoittelu on lääkärien koulutuksessa ehdoton edellytys.
”Vaikka koulutus antaa perustan, antaa käytännön työ taidot ja rutiinin”, Anna sanoo. Hänellä on ollut tuuria, sillä harjoittelupaikka on aina löytynyt. Jopa 1994, jolloin lääkärien työttömyystilanne oli pahimmillaan. Anna on paiskinut hommia opiskeluaikanaan yliopistollisessa keskussairaalassa Tampereella ja Helsingissä sekä muutamassa terveyskeskuksessa Helsingissä.
Tänä syksynä tuore lääketieteen lisensiaatti on taas voinut käyttää opiskelijan titteliä. Tällä kertaa hän on kirjoilla Helsingin yliopistossa. ”Olen mukana uudessa kaksivuotisessa eurolääkäri-koulutuksessa. Ilman sitä ei voi toimia lääkärinä muissa EU-maissa eikä pitää yleislääkärin yksityisvastaanottoa”, Anna selventää.
Eurolääkärin koulutus koostuu pääosin työharjoittelusta, johon kuuluu vähintään kuusi kuukautta terveyskeskuslääkärin työtä ja saman verran sairaalapalvelua. ”Kurssimuotoiseen koulutukseen kuuluu 16 tuntia terveydenhuollon halintoon ja sosiaaliturvajärjestelmään perehtymistä.”
Harjoittelupaikan Anna löysi Alppilan terveyskeskuksesta. ”Lähetin eri paikkoihin yhteensä noin 30 hakemusta”, hän selittää. ”Olisin saanut paikan myös Järvenpäästä ja Laakson sairaalasta. Järvenpää tuntui kaukaiselta ja Laakson paikka oli vain lyhytaikainen.” Alppilassa Anna voisi olla useamman vuoden, mutta koulutusohjelman takia pesti jäänee noin puolentoista vuoden mittaiseksi.
Annan mielestä harjoittelusysteemissä on paljon hyviä puolia. ”Tämä helpottaa paljon työyilannettakin, sillä valtio maksaa meidän palkasta 6 000 mk/kk. Lisäksi yleislääkärinä joutuu tekemään vähän kaikkea. Se antaa hyvän pohjan tulevaisuutta varten.”
Harjoitteluaikana Anna ehtii myös rauhassa pohtia mihin erityisalaan voisi jatkossa suuntautua. ”Kirurgia, sisätaudit ja gynegologia kiinnostavat”, Anna miettii, mutta ei osaa sanoa mitään varmaa. ”Vain patologia ja mielenterveystyö ovat ehdottomasti poissuljettu.”
Katarina Eriksson
Kuva Niko Nurmi
Korkoa kasvamassa
Raha, valta ja Sirkka Hämäläinen. Nämä kolme sanaa tulee useimmille ensimmäisenä mieleen Suomen Pankista. Kansantaloustieteilijäksi Helsingin yliopistosta keväällä 1995 valmistuneelle Jukka Ahoselle, 27, Suomen Pankki merkitsee paljon muutakin: valuuttaoperaatioita, inflaatiotavoitetta, emu-valmistelua, korkopolitiikkaa jne.
Ahonen on tutustunut kohta puolentoista vuoden ajan Suomen Pankkiin, jonka Snellmanninkadulla sijaitsevasta kivilinnasta johdetaan Suomen rahapolitiikkaa. Ahonen on yksi seitsemästä pankin Young Professionals -koulutusohjelmaan valitusta nuoresta ekonomistista.
”Ohjelma antaa mahdollisuuden nähdä hyvin lyhyessä ajassa sen, mitä Suomen Pankissa tehdään. Täällä näkee toiminnan konkreettisen puolen, jolloin talouspolitiikka ei ole enää pelkkää akateemista puuhastelua.”
YP-ohjelmaan kuuluu harjoittelu kolmella eri osastolla, kuukauden piipahdus jossakin ulkomaisessa keskuspankissa sekä kielikoulutusta. Monipuolisuutensa takia ohjelma on Ahosen mielestä erinomainen tie ajaa itsensä sisään ekonomistin hommiin.
”Yliopistossa rahapolitiikkaa käsitellään aika yleisellä tasolla. Yliopisto keskittyy teoriaan, mikä on sinänsä ihan hyvä asia. Käytännön toimintaan liittyy paljon spesifisiä kysymyksiä, joihin pitää ottaa kantaa. Muo kiinnosti teorian ja käytännön yhdistäminen.”
YP-ohjelman tarjoituksena on antaa vastavalmistuneille kansantaloustieteilijöille rahapoliittinen rautaisannos. Rahalla ekonomistinalut eivät kuitenkaan pääse liikaa mälläämään; kuukausipalkka on vain kymppitonnin hujakoilla.
Harjoitteluaikanaan Ahonen on päässyt näyttämään kyntensä kirjoittamalla kaksi Suomen Pankin virallista keskustelunaloitetta. Suomen Pankin virkamiesten ja taloustoimittajien suhteita käsitellyt raportti käynnistikin syksyn alussa pienimuotoisen julkisen keskustelun pankin tiedotuspolitiikasta.
Erityisen tyytyväinen Ahonen on siihen, että hän pääsi tutustumaan kuukaudeksi Franfurtissa sijaitsevaan Bundesbankiin, joka on emu-hanketta ajatellen erittäin keskeinen instituutio. Euroopan rahaliitto on kiinnostanut Ahosta jo gradusta lähtien. Hän haluaisikin seurata emu-valmistelua myös jatkossa. Siihen tarjoutunee mahdollisuus. ”Mun käsittääkseni pankki aikoo palkata meidät kaikki harjoittelijat tänne töihin”, Ahonen kertoo.
Jarkko Vesikansa
Kuva Nico Backström
