Sain huolehtia Suomi-kuvasta neitseellisessä ympäristössä viettäessäni kesän 1992 Yhdysvalloissa. Suomi mainittiin uutisissa tasan kaksi kertaa. Ensimmäinen uutinen käsitteli kiistaamme Grönlannin kanssa siitä, kumpi on joulupukin kotimaa. Uutinen herätti lähinnä yleistä hilpeyttä. Toinen uutinen raportoi, kuinka maailman naisvaltaisimman eduskunnan määrävähemmistö oli kokoonut Arkadianmäelle Hyvä Sisko -istuntoon ilman fallista uhoa ja lahkeiden lepatusta.
***
En tiennyt, että silloinen eduskunta oli naisvaltaisempi kuin mikään sen sisarlaitoksista maailmassa, kunnes kuulin asiasta – saksalaiselta ystävältäni. Suomea ei tunneta saunasta, Sibeliuksesta, eikä taivaan kiitos Alvar Aallosta, vaan vahvoista naisistaan. Viime presidentinvaalien aikana enlantilaisten lehtien uutisotsikot olivatkin pelkkää Rehniä, josta oli tulla Euroopan toinen naispresidentti. Kaikesta päätellen matkailun edistämiskeskus on tajunnut vasta puoliksi, mikä myy. Joulupukin lisäksi kannattaisi markkinoida Suomea Pohjoisen Amatsoniana, jossa hölmömmälle sukupuolelle on varattu lähinnä reproduktiivisia tehtäviä. Ajatelkaa nyt: yksi vuosisatoja vanha pukki ja valtavasti vahvoja naisia.
Naispresidentti helpottaisi markkinamiesten työtä uuden stereotypian luomisessa. Poikkeuslaki Uosukainen pitäisi säätää heti, sillä päätyökseen ulkomailla matkustavan presidentin sukupuolella on symboliarvoa ja hahmolla näkyvyyttä. Suomen pankkia johtaa lisäksi Sirkka Hämäläinen, Helsinkiä Eeva-Riitta Siitonen, lääkärikunta on naisistumassa kovaa vauhtia ja yhä useamman ratikan ratissa istuu nainen. Maassamme vierailevan viisivuotiaan silmissä jälkimmäinen fakta ei ole suinkaan vähäpätöinen. Mielikuva Suomesta tasa-arvon maana saattaisi sitäpaitsi velvoittaa meitä itseämme todelliseen samanvertaisuuteen nykyisen näennäistasa-arvon sijasta.
***
Todellisuudessa tietyn alan naisistuminen heijastelee usein sitä, että kyseinen ammattiryhmä on menettänyt sekä statuksensa, valtansa että korkeat tulonsa. Tämä on toki sanottava pienellä varauksella, sillä naisia on yhä enemmän niin median kuin talouselämänkin palveluksessa, hyvällä palkalla ja kovalla statuksella. Usein tuntuu kuitenkin siltä, että todellinen valta pakenee naisia. Suomen Pankki ei voi tehdä talouspolitiikassa juuri muuta kuin todeta tapahtuneen ja laskea korkoja Bundesbankin perässä. Hallituksen on hallitakseen nautittava miehisten markkinavoimien, ei tasa-arvoisen eduskunnan luottamusta.
Äidillisesti hoivaavan hynvinvointivaltion purkaminen on ollut nimenomaan miehinen projekti. Naisistuvasta julkisesta sektorista on tulossa tasavallan keittiö, jossa leivotaan, siivotaan ja pidetään paikkoja kunnossa. kotitalousmenoja on tosin leikattava. Mutta ei kerrota tätä ulkomaalaisille.
Jukka Relander
Kirjoittaja tekee väitöskirjaa 1960- ja 70-lukujen opiskelijakulttuurista.
