Gradunvälityksen tarkoituksen on saattaa yhteen opiskelijat ja tutkimuksia tilaavat yritykset ja yhteisöt”, kertoo hanketta valmisteleva Jussi Liimatainen Helsingin yliopiston rekrytointipalveluista. Hänen mukaansa yritykset ovat pommittaneet yliopistoa jo pitkään toiminnan käynnistämiseksi.
”Nyt aika alkaa olla sikäli kypsä, että asenteet ovat muuttuneet suopeiksi tilaustöinä tehtäviä graduja kohtaan. Ennenhän on pelätty aivan kamalasti, että tämä vaarantaa tutkimuksen objektiivisuuden. Meidän lähtökohtamme on, että yliopiston ja yritysmaailman yhteistyö on molemmille osapuolille hyödyllistä”, Liimatainen toteaa.
Rehtori Kari Raivio on näyttänyt gradunvälityksen aloittamiselle jo vihreää valoa. Liimatainen kertoo, että yrityksille suunnattu markkinointikampanjakin on jo lähtökuopissa. Lisäksi yliopistosta on kaivettu esille pilottilaitokset, joiden graduille löytyy eniten kysyntää.
Liimatainen veikkaa, että valtiotieteellistä aineista yrityksiä kiinnostavat eniten viestintä, sosiaalipsykologia ja kansantalous, oikeustieteellisestä yritys- ja vero-oikeus, maa- ja metsätieteellisestä markkinointiin liittyvät alat sekä kasvatustieteellisestä organisaatiotutkimus.
Saako opiskelija tienata gradullaan?
Viestinnän laitoksen johtaja professori Leif Åberg kertoo, että viestinnän graduja on jo pitkään tehty yhteistyössä toimeksiantajien kanssa. ”Meidän opiskelijoidemme gradut ovat empiirisiä, koska viestintä on arkinen asia. Empiirisestä tutkimuksesta valtaosa koskee jotakin työyhteisöä”, hän painottaa.
”Näin opiskelija saa hyvää materiaalia ja toimeksiantaja saa tietää miten asiat ovat. Minusta tässä ei ole mitään ongelmaa. Mikäänhän ei ole hullumpaa kuin jos gradu jää pölyttymään kirjastoon.”
Åberg ei kuitenkaan niele sitä, että rekrytointipalvelut on omimassa itselleen gradunvälitystoimintaa. Hänestä toimeksiantajien hankkiminen opinnäytteiden tilaajiksi sopii parhaiten laitoksille. Åberg vierastaa lisäksi sitä, että graduvälityksen myötä opiskelijalla on mahdollista tienata graduistaan.
Yliopisto on päättänyt, että opiskelija saa 70 prosenttia siitä summasta, jonka tilaaja gradusta maksaa. Laitokselle ja rekrytointipalveluille jäisi kymmenen prosenttia per nenä.
Viestinnän laitoksella opiskelija ei saa tilaajalle tekemästään gradusta palkkiota. ”Tässä on se vaara, että opiskelijat eivät enää ole valmiita tekemään gradujaan meidän mallillamme”, Åberg tuumii.
Jarkko Vesikansa
