12. huhtikuuta 1996
Teksti:

Perusajatus urheilun Fair play:stä eli reilusta pelistä juontaa 1600-luvun rauhattomasta Englannista. Sen oli tarkoitus rauhoittaa sotaisaa yhteiskuntaa ja edistää suvaitsevaisuutta. ”Olympialaisten myötä urheiluun tuli mukaan erilaisuuden sietäminen, mutta myös voittajien hyväksyminen”, professori Risto Sänkiaho kertoo. Hän väittää urheiluihmisten olevan keskivertosuomalaisia suvaitsevaisempia.
    Liikuntatieteellinen seura järjesti 28. maaliskuuta keskustelutilaisuuden aiheella ”Erilaisuus voimavarana – suvaitsevaisuus liikuntakulttuurissa”. Paikalla oli eri myös aitoja marginaaliliikkujia: FinnPa:n Fair Play Teamin vammaisfutaajat Niko Klicks ja Matti Hokkanen, joka pärjää kentällä ilman näkökin. Somalijoukkue Vuosaaren Viikingeistä paikalla oli jalkapalloilija Abdukadia Moalin-Elmi.

Nekruja pelikentällä

Moalin-Elmi kertoo, kuinka hän yritti yhdessä muiden somalien kanssa turhaan pelata suomalaisissa joukkueissa. Saamansa viileän vastaanoton jälkeen he päättivät perustaa oman joukkueen, Vuosaaren Viikingit. Joukkue nousi heti tappiottoman kauden jälkeen kuutosdivisionaan.
    Somaliassa ammattilaisina pelanneet Viikingit voivat nousta esteettä aina kolmanteen divisioonaan. Sitä ylemmällä tasolla saa joukkueessa olla vain kolme ulkomaalaista. Lahjakkuudestaan huolimatta Viikingit saavat vielä odottaa laajempaa hyväksyntää. Vastustajat yrittävät hiillostaa heitä nekru-huudoin varsinkin ja matsin jälkeen heidät usein toivotetaan takaisin Koillis-Afrikkaan.
    ”Syynä nihkeään suhtautumiseen on yltiönationalistismi. Suomessa kansallinen identiteetti on rakennettu pitkälti urheilun varaan”, Sänkiaho selittää. Hannes Kolehmainen juoksi aikoinaan Suomen maailmankartalle ja jääkiekkosankarit nostivat meidät sinne viime vuonna uudelleen. Sänkiaho vertaakin Suomea edesmenneeseen Itä-Saksaan, jossa urheilukoneistoon valjastettiin suunnattomia voimavaroja. ”Esimerkiksi Kolehmainen oli jo 1912 Tukholman olympialaisten alla valittu Yhdysvaltain maajoukkueeseen kun hänet ostettiin Suomen leiriin”, Sänkiaho kertoo.

Hämillään valistusvaatimuksista

Urheilujärjestöjen vastuu suvaitsevaisuuskasvattajana nousi esille mustan koripalloilijan jouduttua väkivallan kohteeksi Joensuussa. ”Liikuntajärjestöissä ollaan hämillään vaatimuksista lisätä tasa-arvo- ja suvaitsevaisuusvalistusta”, tunnustaa Suomen Liikunta ja Urheilun (SLU) yhteyspäällikkö Maija Innanen. Pakolais- ja siirtolaisuusasian neuvottelukunnan pääsihteeri Risto Laakkonen muistuttaa liikuntajärjestöjen työllistävän Suomessa yli 30 000 ihmistä. ”Rekrytoinnissa tulisi ottaa maahanmuuttajia mukaan, jotta saadaan suvaitsevaisuus leviämään. Poliiseja, työnvälittäjiä, sosiaaliviranomaisia ja opettajia valittaessa pitäisi myös huomioida etnisiä vähemmistöjä”, Laakkonen esittää.
    Helsingin yliopistolla viidettä vuotta opiskeleva britti Fred Gates korostaa henkilökohtaisen kontaktin luomisen tärkeyttä. ”Urheilun parissa suomalaisiin tutustuu parhaiten. Erityisesti joukkuepeleissä, kuten jalkapallossa saa helposti hyväksynnän.” Albanialainen Julia Qesteri Lazri tosin kertoo ulkomaalaisten opiskelijoiden liikkuvan usein yksilölajien parissa. ”Joukkuelajeista on vaikea saada tieto”, hän valittaa. Gatesin mielestä liikunnan mahdollisuuksiin olisi kiinnitettävä enemmän huomiota, kun ulkomaalaisia tutustutetaan suomalaisiin – ja päinvastoin. Siten ennakkoluulot vähenevät. SLU jakaa tänä keväänä 500 000 markkaa Opetusministeriön rahaa suvaitsevaisuutta edistäviin liikuntaprojekteihin ja työllistämiseen. Akateeminen Warttikin liputtaa tänä vuonna suvaitsevaisuuden puolesta.

Jan Erola