12. huhtikuuta 1996
Teksti:

Tutkimuspäällikkö Hentula ei suorasanaisuutta pyytäessään ole masokisti. Syyskesällä ensi-iltaan tuleva elokuva herkuttelee luontevalla jännitystarinalla ja nimekkäällä tähtikaartilla (Santeri Kinnunen, Veera Kiiskinen, Åke Lindman), mutta elokuvatiimi haluaa laskea varman päälle. Se kerää koeyleisöltä palautetta ennen filmin viimeistelyä, jolloin mahdollisia puutteita voidaan vielä korjata. Samalla saadaan arvokasta tietoa elokuvan markkinointia varten.
    Mitään radikaaleja muutoksia ei palautteen perusteella tehdä. ”Emme ole missään Yhdsvalloissa, missä loppu muotoillaan koeyleisön mielipiteiden mukaan. Tuemme ohjaajaan näkemystä”, kertoo tuottaja Johannes Lassila. Näytöksen yleisö on koottu elokuvan potentiaalisen katsojakunnan mukaan. Kutsuja ovat saaneet mm. Helsingin yliopiston, teknisen opiston ja kauppiksen opiskelijat sekä Ressun lukion II-luokkalaiset. Koenäytös – tai ainakin ilmainen leffa – on herättänyt kiinnostusta. Lippuja jaettiin 170 kappaletta eikä teatterin 150 paikasta ole jäänyt täyttämättä kuin reilut kymmenen.

Halpaa tuotekehittelyä

Koeyleisön kuuleminen on tullut entistä tärkeämmäksi, kun filmitarjonta on kasvanut eivätkä hyvät tuotteet löydä automaattisesti katsojiansa. Lassila mainitsee esimerkkinä Peter Lindholmin pätevän jännärin Isältä pojalle, joka ei syystä tai toisesta tavoittanut katsojia. Filmin ”tuotekehittely” ei tule kalliiksi; tutkimuksen kokonaismenot pyörivät kuuden tuhannen markan kieppeillä. Suurta katsojamäärän lisäystä ei siis tarvita, jotta tutkimus maksaa itsensä takaisin.
Menettely on uutta Suomessa, mutta Lassila ja Hentula eivät kuitenkaan ole ensimmäisiä. ”Jussi Mäkelä Finnkinosta yritti tehdä kerran aikaisemmin vastaavaa tutkimusta, mutta se epäonnistui. Elokuva oli lastenelokuva ja koeyleisönä koululaisia, jotka olivat saaneet koulusta vapaata koenäytöstä varten. Tulokset olivat sen mukaisia: kaikki palaute oli positiivista”, nauraa Lassila.

Miska Rantanen