29. maaliskuuta 1996
Teksti:

Painetun tiedon saaminen on aina ollut näkövammaisille vaikeaa. Magnetofonin käyttö mahdollisti opiskelun 50-luvulla. Viime vuosien teknisiä saavutuksia ovat henkilökohtaiset mikrot ja erilaiset apuvälineet, kuten pistenäytöt.
    Näkövammaisen opiskeluvälineistä tärkein on henkilökohtainen mikro, johon liitetään pistenäyttö, puhesyntetisaattori tai suurennusohjelma, jonka avulla heikkonäköinen voi lukea suoraan ruudulta. Muutamalla näkövammaisella on skannerikin, jolla voi muuntaa skannattua tekstiä pistekirjoitukseksi. Apuvälineillä, kuten muistiinpanokone Memonanilla, voi muistiinpanot kirjoittaa pistekirjoituksella ja purkaa ne mikrolla.
    Painotuotteiden saanti disketillä helpottui viime vuoden toukokuussa, kun uusi tekijänoikeuslaki salli teosten myynnin elektronisessa muodossa näkövammaisten tarpeisiin. Muutamat sanomalehdet ilmestyvät myös elektronisesti. Näkövammaisten kirjasto tarjoaa tenttimateriaalia: halutut tekstit toimitetaan nauhoitettuina tai pistekirjoituksena.

Parannuksia atk-asemaan

Toissaviikolla järjestetyssä keskustelutilaisuudessa keskusteltiin Helsingin yliopiston atk-palvelujen saatavuudesta näkövammaisille. Paikalla oli näkövammaisten opiskelijoiden lisäksi edustajia yliopistolta, atk-asemalta ja näkövammaisten keskusliitosta.
    ”Näkövammaisten opiskelijoiden tavoitteena on täyttää informaatiotyhjiö varustamalla yksi yliopiston atk-asema tarvittavilla apuvälineillä”, vammaisten korkeakouluopiskelijoiden tiedottaja Jarkko Setälä linjasi. Tällä hetkellä atk-asemia voivat käyttää kaikki muut opiskelijat paitsi näkövammaiset. Setälä muistutti näkövammaisten kaipaavat myös internetin käyttömahdollisuutta. Näkövammaiset eivät voi toimia atk-asemilla omilla tunnuksillaan, koska sopivat apuvälineet puuttuvat. Yliopiston koneita käyttämällä he kuitenkin välttyisivät modeemimaksuilta. ”Kotoa tiedonhakuoperaatiot ovat kalliita päivisin – iltaisin taas, kun taksat ovat halvemmat, ei läpi pääse millään”, sanoi Setälä.

Verkkoihin kaivataan

Verkoissa surffailu ei ole kuitenkaan ole näkövammaisten informaatiotyhjiön suurin ongelma. Yliopiston atk-asemalla oleva työasema mahdollistaisi kaksi asiaa: vaivattoman tiedonhaun tietoverkoista ja työskentelyn tarpeellisilla apuvälineillä varustetulla työasemalla.
    Työaseman perustaminen mahdollistaisi töiden tekemisen siellä, missä työt ovat. Jos työasema olisi lähellä kirjastoja, kirjoja ei aina tarvitsisi raahata kotiin. Ne voisi lainata kirjastosta, skannata työasemalla, siirtää kovalevylle ja viedä sitten takaisin. ”Työpiste lisäisi valinnanmahdollisuuksia: töitä voisi tehdä joko yliopistolla tai kotona, eikä näkövammainen olisi niin sidottu avustajaansa”, huomatti opiskelija Satu Kurru.
    Työasema maksaa joitain kymmeniä tuhansia markkoja. Maksajan löytäminen on säästöhöylän aikoina suuri ongelma. Hyvää tahtoa löytyy aina enemmän kuin rahaa. ”Jos ja kun työasema saadaan, täytyy huolehtia myös koneiden huollosta ja ylläpidosta sekä koulutuksesta, etteivät kalliit koneet jää käyttämättä. Muuten käy niin, että niitä käyttävät vain pojat ja ne, joilla on samanlaiset koneet kotonaan”, sanoi suunnittelusihteeri Liisa Laitinen opintoasianosaston neuvontatoimistosta. Näkövammaisten opiskelijoiden keskuudessa vallitsee nimittäin samanlainen jako kuin näkevien: pojat hallitsevat tekniikan.

Tarja Ollikainen
Kuva: Tuomas Harjumaaskola