29. maaliskuuta 1996
Teksti:

Mitä?

Körttiys on ikävää Jumalan luo. Matalalta, hitaasti ja hartaasti veisattuja Siionin virsiä. Epävarmuutta uskossa. Kotiseuroja. Ihmisen heikkouden hyväksymistä. ”Jumalan edessä ei kannata elvistellä”, sanoo körttiopiskelija Tiina Räntilä.

*

Ortodoksinen opiskelijaliitto elää todeksi ortodoksista elämäntapaa ja kulttuuria. Opiskelijat keskustelevat viikottain ortodoksisen viisauden ja rakkauden perinnöstä. Ohjelmassa myös ekumeenisia kirkkovaelluksia katolisesta kirkosta katedraalin kautta anglikaaniseen kirkkoon.

Kuka?

Teologipainotteinen joukko uskossaan horjuvia. ”Kristillisistä järjestöistä yksi liberaaleimpia. Hyväksytään naispappeus, avoliitot ja juodaan olutta. Me ollaan iloisia ihmisiä, vaikka körttiys korostaa karua, pimeää ja harrasta puolta uskosta”, körtiksi opiskeluaikanaan herännyt Anni Pesonen sanoo.

*

”Aika paljon sukujuuriltaan karjalaisia tai venäläisiä nuoria. Suurin osa on ortodoksiperheistä”, Anneli Härkänen kuvailee. ”Käyttäydytään kuten muutkin nuoret: juodaan ja juhlitaan, jos halutaan . Paitsi nyt paaston aikana ei sallita yletöntä ryyppäämistä”, Miihkali Euro sanoo.

Missä?

Seuroja pidetään körttikodilla ja muualla asuvien heränneiden kodeissa. Heränneiden pappien täyshoitolaksi 30-luvulla tehdyssä Körttikodissa Ratakadulla asuu nykyään parikymmentä opiskelijaa. Emäntä Lempi Lempinen laittaa ruokaa ja keittää tenttikahvit.

*

Keskusteluillat pidetään viikottain seurakunnan nuorisotiloissa. Pyhän Kolminaisuuden kirkossa ortodoksit tapaavat joka arki. ”Kirkossa käydään useammin kuin luterilaiset”, Teppana Euro arvioi. Ortodoksien tuparit muuten vietetään papin kanssa kodin pyhityksen merkeissä.

Miten?

Istutaan hiljaa. Veisataan virsi. Odotetaan, että joku puhuu. Kuunnellaan tilitystä siitä, miten vaikeaa Jumalan kaipaaminen on. Istutaan hiljaa. Veisataan virsi. Odotetaan, että seuraava herännyt aukaisee suunsa. Körtit eivät rukoile ääneen. ”Siionin virret ovat rukousta”, Anni Pesonen sanoo. Hänen mielestään ”tavallisessa” virsikirjassa on tekopirteitä, tunteista puhdistettuja virsiä. ”Siionin virsissä on meininkiä.”

*

Ortodoksinen seurakunta osallistuu liturgiaan. ”Ortodoksit noudattavat alkukirkon perinnettä. Itse elämä kirkossa on tärkeää. Totuus ei ole vain Raamattu, vaan koko hengellinen elämä”, ortodoksiopiskelijat tietävät. Paaston aikana ortodoksit käyvät erityisen tiheään kirkossa ja pohtivat oman elämänsä perusteita. Lihasta kieltäydytään 40 päivän ajan.

Pelastus

Se on Jumalan salaisuus. Körttiläisyys ei pelasta, se perustuu perusepävarmuuteen omasta pelastuksesta. ”Ikävöin Jumalan läheisyyttä arkeen, en taivaaseen pääsyä ja kuolemaa”, Tiina Räntilä sanoo.

*

Ihminen ei voi ottaa kantaa taivaaseen pääsyyn. ”Laskelmointi ei auta: jos teen niin tai näin, pääsen taivaaseen. Ei toimi niin, homma on aina avoin”, Teppana Euro sanoo. Ortodoksit eivät usko olevansa ainoita potentiaalisia taivaaseen pääsijöitä.

Huippuhetki

Hartaan ja karun uskon tunnustajat nauravat ja juhlivat paljon. Körttiys kulminoituu isoihin kesäseuroihin. Kymmenet tuhannet Jumalaa kaipaavat kokoontuvat Siionin virsien veisuuseen. ”Vain muutamilla on körttipuku. Jos minut joskus kutsutaan linnan juhliin, teetän pellavaisen körttinaisen asun”, haaveilee Anni Pesonen.

*

Pääsiäisliturgia. Suurella viikolla ennen pääsiäistä ei kokoonnuta, vaan odotetaan Kirkkaan viikon pääsiäisjuhlaa, jolloin loppuu paasto ja suru. ”Viikko, pari juhlitaan. Otetaan ilo irti pääsiäisestä ja kevään tulosta. Kirkkaalla viikolla juodaan kirkkaita.”

Kiinnostaako?

Tsekkaa körttiseurat Ylkkäristä tai soita Heränneiden Körttikotiin p. 605 992.

*

Ortodoksit löytää joka torstai Unioninkatu 39 A 5:stä klo 19. Viikko-ohjelma myös internetissä.

Reetta Räty
Kuva: Niko Nurmi