19. tammikuuta 1996
Teksti:

Yksi Leijonakuningas-elokuvan viisauksista on vanhan leijonakuningas Mufasan perustelu antilooppien syömiselle; ”Kun me kuolemme, meistä tulee ruohoa, jota antiloopit syövät.” Kaikki ovat viimekädessä tasa-arvoisia, vaikka toiset syövätkin toisia. Sellainen on ravintoketju.
    Viime aikojen muotiaatteeksi on noussut veganismi, jonka sisäistänyt ihminen irtisanoutuu tyypillisestä ravintoketjusta, jossa ihminen syö ja muuten hyödyntää eläimiä. Veganismi on liitetty yleiseen eläintensuojeluaktivismiin, vaikka monelle ratkaisu on puhtaan henkilökohtainen.
    Vaikka elämäntapa saattaa äärimmilleen vietynä saada hymyilyttäviäkin piirteitä, ei vegaaneita ei ole loppujen lopuksi vaikea ymmärtää. Eläinten yksilöllisten oikeuksien kunnioittaminen on hyvä moraalinen ohje kenelle tahansa.

***

Lehdessämme haastateltu kettuaktivisti ja vegaani Joni Purmonen sanoo, ettei hänelle ole eläintensuojelussa ”harmaata aluetta”; on joko eläinten riisto tai niiden elämän kunnioittaminen. Yhtä selkeän mustavalkoinen maailmankuva on viime viikolla ehdolliseen vankeuteen tuomituilla kettutyttö Mia Sallilla, joka tv-haastattelussa sanoi, että ”meidän on helppo toimia, kun me tiedetään, että totuus ja oikeus on meidän puolella”.
    Ehdottomasta varmuudesta oman asian oikeutukseen ei ole pitkä matka siihen, että ympäröivää maailmaa aletaan muuttaa oman maailmankuvan mukaiseksi myös väkivaltaa apuna käyttäen. Kuten on nähty.
    Onneksi suurimmalle osalle ihmisiä harmaa alue on olemassa. En tiedä, mitä moraalifilosofia asiasta sanoo, mutta kaupunkilaisjärkeni mukaan on eroa, käytänkö lampaanvillaneuletta vai kettuturkkia. Ja jos eläin tapetaan, on eroa, tapetaanko se ravinnokseni vai turhamaisuuteni vuoksi.

***

Turkistarhausta vastustavien nuorten eläintensuojelijoiden turhautuneisuus on ymmärrettävää. Vastassa on vahva teollisuudenala, joka voi pelotella päättäjiä nyky-Suomen pahimmalla kirosanalla, työttömyydellä. Ulkoparlamentaarinen toiminta onkin välttämätöntä asian esillä pitämiseksi. Ostoboikotit, mielenosoitukset ja kansalaistottelemattomuus ovat kaikki hyviä keinoja pitää eläinten asia julkisessa keskustelussa. Mutta väkivaltaiset keinot, joita ääriradikaalit ovat asiansa ajamiseksi käyttäneet, eivät ole vieneet turkistarhauksen kieltoa yhtään askelta eteenpäin. Ne ovat vaikeuttaneet maltillisempien ryhmien toimintaa ja leimanneet nämäkin ”terroristeiksi”.
    Voidaan kettutarhaiskuista ja rehuvarastojen liekittämisestä sanoa jotain positiivistakin; ne eivät ole ainakaan jättäneet ketään kylmiksi – Pohjanmaan ketunpoikasia lukuunottamatta.

Jarno Forssell