Yliopisto ei ole eroottinen, jos erotiikan mittariksi valitaan flirtti, eikä seksuaaliseltakaan, jos lasketaan työympäristössä näkyvien alastonkuvien tai kerrottujen kaksimielisten vitsien määrää. Silti Helsingin yliopistossa tehty sukupuolisen häirinnän tutkimus paljastaa, että kahden viimeisen vuoden aikana yliopistoyhteisössä on tapahtunut kymmeniä vakavaksi luokiteltavia häirintätapauksia.
Sukupuolista häirintää ja ahdistelua on kahden vuoden aikana henkilökunnasta kohdannut 6,8 prosenttia ja opiskelijoista 2,7 prosenttia. Kun prosenttiluvut muuntaa yksittäisiksi tapauksiksi, on häirinnän kanssa tekemisiin joutunut viitisenkymmentä henkilökunnan edustajaa ja 20 opiskelijaa. Vaikka luvut tuntuvat kansainvälisiin häirintätutkimuksien tuloksiin verrattuna pieniltä, muistuttaa tutkija Teija Mankkinen, että yksikin tapaus on liikaa.
Helsingin yliopisto heräsi tutkimaan sukupuolista häirintää vuosi sitten, jolloin konsistori hyväksyi toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman. Kyselykaavake lähetettiin tuhannelle henkilökunnan jäsenelle ja tuhannelle opiskelijalle. Vastauksia saatiin reilut 1 300, joiden lisäksi tehtiin kahdeksan teemahaastattelua.
Hitaasti imevä iilimato
Virallisten määritelmien mukaan sukupuolinen häirintä ja ahdistelu on fyysistä tai sanallista seksuaalisluonteista käyttäytymistä, joka on ei-toivottua ja yksipuolista. Se sisältää avointa tai taustalla piilevää painostusta ja siitä seuraa negatiivisia seurauksia häirinnän kohteelle.
Kun yliopistolaisilta kysyttiin, mikä heistä on sukupuolista häirintää, saatiin lähes yhtä monenlaista vastausta kuin oli vastaajaakin. Fyysinen kiinnikäyminen, nipistely, lääppiminen, taputtelu, vihjailu ja kaksimieliset vitsit olivat tiuhasti esitettyjä häirinnän muotoja.
Ennakkoluulot nousivat esille erityisesti eräiden miesvastaajien vastauksista, kärpäsestä on heistä tehty härkänen. ”Tällaisia jonninjoutavuuksia en ala määritellä. Vituttaa vastata tällaisiin typeryyksiin muutenkin”, sanaili yliopistossa työskentelevä mies.
Teija Mankkinen kuvaa tutkimuksessaan sukupuolista häirintää iilimadoksi, jonka voi läppäistä kädellä pois iholta. Tapaus voidaan ohittaa epämiellyttävänä, mutta suhteellisen helposti sivuutettavana. Toisten kohdalla iilimato saattaa saada tukevan otteen ja alkaa imeä kohdettaan vähä vähältä. ”Silloin iilimadosta seuraa kipua ja tuskaa”, Mankkinen kuvailee. ”Häirintä on iholle tulemista, toisen yksityisyyteen puuttumista.”
Useimmat yliopistolaiset pitävät häiritsijää henkilönä, joka ei arvosta toista ihmistä. ”Oleellista on se, että kohteella eli minulla ei häiritsijän silmissä ole lainkaan ihmisarvoa: tuijottaa saa vapaasti, häpeilemättä, piittaamatta siitä, miltä ihmisestä tuntuu. Sukupuolinen häirintä on toisen ihmisen alistamista ja hyväksikäyttöä”, kertoo naisopiskelija kokemuksistaan.
Akateeminen ura vaakalaudalla
Vakavaksi häirinnäksi tutkimuksessa luokiteltiin ehdotukset ja vaatimukset, joilla haluttiin seksuaalisia palveluksia tai seksuaalisuhdetta ja fyysinen väkivalta. Hipelöinti tai muu seksuaalinen koskettelu, kun se kohdistui opiskelijoihin, määrittyi vakavaksi rikkomukseksi. Vakavaa ahdistelua oli kokenut parikymmentä henkilökunnan jäsentä ja 14 opiskelijaa.
Vallan ja sukupuolisen häirinnän yhteys tulee erityisen selvästi esille koko uran aikaisissa häirintäkokemuksissa, joissa suuressa osassa oli kyse uran ja seksuaalisten vaateiden yhteenliittämisestä. Kun akateemisessa yhteisössä uralla eteneminen saattaa pahimmillaan olla yhdestä henkilöstä kiinni, voi kieltäytyminen johtaa uran tuhoutumiseen, etenkin jos vaatimusten esittäjänä on alallaan arvostettu henkilö.
”Professori halaili, halusi suudella ja kertoi olevansa hyödyllinen apurahojen hakemisessa. Hän lupasi opintoviikkoja jatkotutkintoon `kunhan asiasta sovitaan’ -vihjailuilla. Kun välttelin häntä, hän ilmoitti tieni nousevan pystyyn eli en tulisi saamaan apurahoja, mikäli hänestä asia riippuisi”, kertoo naispuolinen jatko-opiskelija.
Selän takia sairaslomalle
Sekä henkilökunnan että opiskelijoiden keskuudessa yleisin sukupuolisen häirinnän aiheuttama tunne on hämmentyneisyys tai tyrmistyneisyys. Häirintä aiheuttaa kohteessaan työmotivaation laskua, eristäytymistä ja opiskelijoiden kohdalla opintojen viivästymistä. Räikeimmissä tapauksissa häirityt ovat joutuneet pitkälle sairaslomalle tai ovat vaihtaneet työpaikkaa tai ainakin harkinneet sitä. Opiskelijoiden keskuudessa on niitä, jotka ovat katsoneet parhaaksi vaihtaa opiskelualaa.
Yliopistolle on tulossa yhteyshenkilö, jonka vastuulla on sukupuolisen häirinnän ongelmien selvittely. Nykyisellään tapauksia on setvitty joko työsuojelun tai työterveyshuollon parissa. ”On helpompaa ja jotenkin legitiimimpää pyytää lääkäriltä sairaslomaa selkäkipujen takia kuin kertoa joutuneensa seksuaalisen ahdistelun kohteeksi”, Mankkinen toteaa.
Yliopiston konsistori käsittelee vielä ennen joulua toimenpiteitä, joihin sukupuolisen häirinnän tapauksissa tulisi ryhtyä. Tutkimuksessa nimettyjen häiritsijöiden kohtaloa ei ole vielä päätetty. Tasa-arvotoimikunta käsittelee asiaa lähiaikoina.
Nina Korhonen
Piirros Markus Frey
