Maantietoa opiskeleva Riika Uusikulku (kauris) vakuuttaa, ettei tiedä ketään, joka oikeasti uskoisi ennustuksiin tai olisi taikauskoinen. ”Sellaisia juttuja kerrotaan aina leikillään. Ei saa kävellä tikapuiden alta ja pitää leikata kakku oikealla tavalla, että pääsee naimisiin. Jotenkin niiden täytyy kiinnostaa, kun kaikki ne tietävät.” Uusikulku muistaa ennustuksen, jonka hänen kaverinsa on tehnyt naistenlehden neuvojen mukaan käden viivoista. ”Mulle luvattiin yksi lapsi ja hyvä avioliitto. Ei sillä mitään merkitystä ole, mutta mieleen se on jäänyt.”
Useimmat Ylioppilaslehden haastattelemat opiskelijat tunsivat länsimaisen horoskooppinsa lisäksi kiinalaisen. Leila Happonen (kaksonen) kertoo olevansa kiinalaisessa vuohi. ”Veljen vaimo luki mulle jostain lehdestä sen luonnekuvauksen. Kyllä siinä jotain tuttua oli, se oli esitetty niin yleisellä tasolla, että kaikki löytää siitä jotain itsestään.” Arjen taikausko on Happosellekin tuttua. ”Jos lintu lentää ikkunaan ja kuolee, niin munkin sukulaiset alkaa heti odottaa, että nyt joku talossa kuolee. No, jos ne koputtaa puuta, niin minä korkeintaan päätä.”
Happonen miettii, että kun luottamus perinteisiin uskontoihin on vähentynyt, ihmiset kaipaavat jotain tilalle. ”Mutta mulla ei ole aikaa lukea naistenlehtiä, enkä paljon viitti soitella johonkin astrologiapuhelimiin, jotka maksaa 12.50 plus paikallispuhelumaksun.”
Planeettojen asento ratkaisee
Suomen kielen opiskelija Leena Ojala (neitsyt) on perehtynyt astrologiaan ja arvioi, että kioskikirjat antavat siitä liian yksitoikkoisen kuvan. ”Tähtikarttaa minulle ei ole tehty, mutta olen itse perehtynyt horoskooppeihin. Mielestäni neitsyen luonnekuvaukset pitävät hyvin paikkansa, mutta niitä tutkiessa pitää ottaa huomioon monien planeettojen asento syntymähetkellä.” Kiinalaisessa horoskoopissa Ojala on apina. ”Äidin mielestä sen luonnekuvaus pitää täydellisesti paikkansa. Minusta se ei tunnu luotettavalta, koska se kuvaa kaikkia samana vuonna syntyneitä, siinä on suuri hajonta.”
Ojala toteaa noudattavansa taikauskoisia tapoja ihan varmuuden vuoksi. ”Olen sillä lailla fatalistinen, eihän sitä koskaan voi tietää. Jos kävelisin tikapuiden alta ja sitten liukastuisin, niin olisin aivan varma, että se johtuu niistä tikkaista.”
”Hirveetä, jos näkisi ufon”
Yleisen kirjallisuustieteen opiskelija Sakari Katajamäkeä (oinas) on kiinnostavat astrologia ja taikausko kansanperinteenä. ”Kukaan ei tunnusta olevansa taikauskoinen, mutta tunnetuilla uskomuksilla on piilovaikutusta. Vaikka ei sylkisi olan yli tai koputtaisi puuta, niin voi välttää puhumasta joistain asioista, ettei itselle kävisi niin.” Katajamäki vakuuttaa, että hänen kiinnostuksensa on tutkimuksellista, mutta arvioi, että on vaikea vetää rajaa luonnollisen ja yliluonnollisen välillä. ”Ihmisen tietämys ei ole kaikenkattava.”
”Aivan varmasti on elämää muilla planeetoilla. Ufoista en osaa sanoa mitään, koska itselläni ei ole sellaisia kokemuksia, mutta on itsekästä ajatella, että maapallo on ainoa asuttu paikka koko universumissa”, miettii sosiaaliantropologiaa opiskeleva Kati Kelola (kauris). ”Olisi kyllä hirveetä, jos näkis ufon ja yrittäisi kertoa siitä muille. Eihän kukaan uskoisi.”
Oikeustiedettä opiskeleva Harri Mattinen (vesimies) paljastaa, että hän on pienenä uskonut melkein kaikkiin taikajuttuihin, joita hänelle on kerrottu. ”Mulla oli kaksi ilkeetä isosiskoa, jotka pelotteli. Mä uskoin siihen mustaan kissaankin, mutta usko on karissut vuosien myötä, viimeistään murrosiässä.” Mattiselle on ennustettu vain kerran, kun entinen tyttöystävä näki käden viivoista yhteisen tulevaisuuden ja sen, että parin kannattaisi muuttaa yhteen. ”Pieleenhän se meni, kun se kerran on nyt entinen.”
Miira Lähteenmäki
