15. joulukuuta 1995
Teksti:

Poltettuja autoja, mellakkapoliiseja, paukkupommeja, hajotettuja ikkunoita, marssivia väkijoukkoja. Opiskelijat ovat jälleen olleet liikkeellä. Pariisissa.
    Yhteiskunnallisessa tilanteessa Ranskassa on tänä syksynä ollut jotakin samaa kuin hulluna vuonna 1968. Työläiset ja opiskelijat ovat lakkoilleet yhdessä ja osoittaneet mieltään hallitusta vastaan. Tällä kertaa on marssittu pääministeri Alain Juppén mukaan nimettyä sosiaaliturvan leikkauspakettia vastaan.
    Opiskelijoilla on myös omat vaatimuksensa. Tyypillisten opiskelijan sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan liittyvien vaatimusten lisäksi pariisilaisopiskelijat edellyttävät, että korkeakoulutukseen on budjetoitava 50 miljardia frangia viidelle vuodelle, yliopistoihin on perustettava 25 000 uutta tutkijan- ja 2 000 hallintovirkaa. Listalla on myös esimerkiksi yksityisten yliopistojen kansallistaminen.

* * *

Suomessa yhteiskunnallinen tilanne on rauhallisempi puolesta miljoonasta työttömästä ja perusturvan leikkauksista huolimatta. Opiskelijatkin ovat järjestöjensä lehdistötiedotteita ja lausuntoja lukuunottamatta melko hiljaa, vaikka opintotuesta on niistetty ”löysät” pois.
    Ranskaan verrattuna asetelma poikkeaa myös liittolaisten suhteen. Kun pariisilaisopiskelijat kuuntelevat luentosaleissaan lakkoilevien rautatieläisten agitaatiopuheita, hyökkäävät helsinkiläiset ylioppilaskunnat yhteiskuntapoliittisilla teeseillään ay-liikettä ja muita korporaatioita vastaan. Ylioppilasliike 2017 vaatii viime viikolla eduskunnan puhemies Riitta Uosukaiselle luovutetuissa teeseissään mm. työelämän joustoja ja edunvalvontayhteiskunnan remonttia. Se on suomalaista opiskelijaradikalismia.

* * *

Kuusikymmentäluvulla syntyneestä opiskelijoiden ja ay-väen yhteisrintamasta on jäljellä vain muisto, nuorella nykyopiskelijalla ei sitäkään. Ylioppilaskunnan historiaa viimeistelevän dosentti Laura Kolben mukaan ylioppilaat ovat nyt palanneet ”suureen traditioon” tuontitavaraa olleen välisoiton jälkeen. Suomessa ylioppilaat ovat hänen mukaansa aina samastuneet valtioon, sillä meillä valtio on perinteisesti koettu suojaksi, ei riistäjäksi.
    Voi olla tottakin. Äärimmilleen vietynä hyvinvointivaltio on tosin suojannut yksilön niin totaalisesti, että se on samalla riistänyt yksilön valinnanvapauden. Sellainen valtio täytyy muuttaa. Mielenosoituksissa marssien ja paukkupommeja heitellen? Vai lainsäätäjiä lobbaamalla ja teesejä rustaamalla? En tiedä. Yrittäkää kaikkea!
    Mutta jouluna älkää mellakoiko, se on rauhan juhla.

Jarno Forssell