01. joulukuuta 1995
Teksti:

Kävin pitkästä aikaa Porthanian naistenvessassa. Kopissa olivat vierailleet kirjallisuus- ja seksisosiologi. Jälkimmäinen kokosi tilastoa kävijöiden iästä ja seksipartnerien määrästä. Vastauksia oli parikymmentä, joukossa muutama huolestunut nollakin. Huomasin hämmästyksekseni olevani suorastaan kokenut.
    Seksikyselystä kirjallisuussosiologiaan: kyseltiin venäläisistä klassikoista. Mikä on mielestäsi paras: Anna Karenina, Rikos ja Rangaistus vai Karamazovin veljekset? Ehkä asialla oli tutkintovaatimuksia väsäävä assistentti, joka joutuu luettamaan yhden teoksista opiskelijoillaan ja haluaa valita sen kansaanmenevimmän – tai päinvastoin.
    Raapustin kiltisti viivan samaan sarakkeeseen, johon useimmat muutkin. Rikos ja rangaistus johti, mutta Anna Kareninalla oli vain yksi ääni. Harmittaa, että Porthaniassa tulee käytyä harvoin, olisi kiva seurata äänestystuloksien kehittymistä. Kertokaa, miten on käynyt.
    Mutta on kulttuurigalluppeja muuallakin kuin vessan seinillä. Helsingin Sanomien kulttuurisivulla on jo pariin otteeseen komeillut kyselykaavake, jossa tiedustellaan lukijoiden kulttuurimieltymyksiä. Täytin omani innolla, saisinhan kerrankin vaikuttaa. Oli hienoa, että kyselyssä oli kaksi osastoa: yleisesti merkittävin taideteos/kirja/sävellys. Sitten kysytään vastaajalle itselleen eniten merkinneistä teoksista. Näin saa mahdollisuuden osoittaa yleisen kulttuurisen sivistyksensä ja kertoa persoonallisen mielipiteensä.
    Voin kuvitella miten kävisi, jos kysyttäisiin, mikä on maailman paras kirja. Arto Paasilinnan ihailija olisi aivan hukassa. Hän toki tietää, että maailman paras teos on joko Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä tai James Joycen Odysseus, mutta hän lukee itse mieluummin Arto P:t. Nyt kaikki Paasilinnan ystävät voivat entten tentten -menetelmällä ratkaista Ranskan ja Irlannin kirjallisen maaottelun ja pohtia, mikä metrisestä paasilinnapinosta nostettaisiin muita paremmaksi. Toivottavasti he muistavat kirjoittaa lappuun tekijän etunimen, etteivät äänet mene vahingossa Reinolle tai Ernolle.
    Hesari ei, laajasydämisenä lehtenä, erottele koti- ja ulkomaisia taideteoksia. Epämääräisin on jako klassiseen ja populaarimusiikkiin. Jokuhan saattaa rohjeta väittää, ettei Beatles ole klassista musiikkia.
    Kyselyssä udellaan myös vastaajien tietoja: taideharrastuksia, ikää, sukupuolta ja koulutusta. Odotan jännityksellä, onko yli 65-vuotiaiden kansakoulun käyneiden miesten suosikki Kalle P. vai Väinö L:n Tuntematon sotilas. Mikä on suosituin populaaribiisi oman ikä- ja koulutusryhmäni, 25-34-vuotiaiden ylioppilas/opisto/korkeakoulukoulutettujen naisten, keskuudessa? Eppu Normaalia, Madonnaa vai Eva Dahlgrenia? Minusta paras on ehdottomasti Kollaa Kestää ja Jäähyväiset Aseille.
    Tuskin maltan odottaa kyselyn tulosta! On hienoa, että luutuneeksi väitetty valtalehden kulttuuritoimitus näin uusiutuu, muuttuu suorastaan interaktiiviseksi. Lukija saa vaikuttaa, sillä häneltä kysytään myös merkittävintä taiteenalaa. Jos puolet vastaajista arvostaa ennen muuta pahkaveistoksia, saamme enemmän artikkeleita niiden tekemisestä ja tekijöistä, ehkä viikottaisen pahkaveistospalstankin.

(Kirjoittaja on dekkarikirjailija ja populaarikulttuurin tutkija.)

Leena Lehtolainen