Riita avoimesta yliopistosta alkoi pari vuotta sitten myönnetyistä Relanderin rahoista, joiden avulla avoimen tarjonta kaksinkertaistettiin kahdessa vuodessa. Samaan aikaan korkeakoulujen resursseja vähennettiin suurinpiirtein vastaava määrä. Opetusministeriö perusteli avoimen lisätarjontaa suurella nuorisotyöttömyydellä, vaikka korkeakoulut kielsivät olevansa ”hyvä työttömien säilytyspaikka”. Ankarimmat arvioivat, että korkeakoulutuksen taso uhrataan huonosti hoidetun työllisyyspolitiikan vuoksi.
Työllisyydenhoito onnistui sikäli hienosti, että alle 25-vuotiaat työttömät rynnistivät avoimeen innokkaammin kuin kukaan olisi uskaltanut toivoa. Avoin paisuu noin kymmenellä tuhannella opiskelijalla vuodessa. Jonotusysteemillä tapahtuva sisäänotto on pahimmillaan ollut farssimaista käsirysyä, jossa yleissivistystä halajavat keski-ikäiset ovat jääneet jalkoihin.
Helsingin avoimessa yliopistossa on yli 20 000 opiskelijaa ja täydennyskoulutuksessa on 26 000 eli yhteensä yli 46 000. Perustutkinto-opiskelijoita on 29 000 eli reippaasti vähemmän. Avoimen ja täydennyskoulutuksen opiskelijoilla ei ole opiskelijaetuja tai etujärjestöjä, mutta määrällisesti he ovat enemmistö. Luentosalit ja kirjastot ovat kaikille yhteisiä ja natisevat ahtauttaan.
Kriitikot valittavat alkuperäisen ajatuksen vapaasta yleissivistyksestä unohtuneen, kun avoimesta on tullut nuorten puuhapaikka paremman puutteessa. Kannattajat taas kiittävät, että vanhat tavoitteet toteutuvat samalla, kun nuorille tarjoutuu muitakin mahdollisuuksia kuin kököttää kotona työttömyyskorvauksia odottelemassa.
Korvamerkitty raha katkeroittaa
Korkeakoulujen haluavat säilyttää autonomiansa työttömyysasteesta riippumatta. Erityistä närää yliopistoissa on herättänyt esitys, jonka mukaan 60 opintoviikkoa avoimessa opiskelleet yli 25-vuotiaat pääsisivät yliopistoon ilman pääsykokeita. Opetusministeriön antama epämääräinen ilmoitus käsitettiin niin, että avoimelle aiotaan avata automaattiväylä ohi yliopiston opiskelijavalintojen. Nousi valtava metakka ja vasta nyt on käynyt selväksi, että ylipistojen autonomian yli ei aiota kävellä miten vain.
”Opetusministeriö ei ole kuuna kullan valkeana suunnitellut puuttuvansa korkeakoulujen autonomiaan opiskelijavalinnoissa, sellainen olisi aivan järjetöntä”, sanoo ylitarkastaja Kirsti Kylä-Tuomola opetusministeriöstä. Kylä-Tuomolan mukaan on kuitenkin typerää laittaa pitkään avoimessa opiskelleet samaan pääsykokeeseen muiden hakijoiden kanssa. He voisivat päästä yliopistoon erityiskiintiössä, mutta tiedekunnilla on oikeus karsia sisäänpääsijöitä opiskelumenestyksen tai tasokokeen avulla.
Nyt kiistellään siitä, millaisiin valintaehtoihin tiedekuntien on suostuttava. Kylä-Tuomolan mukaan ”valintakriteerejä ei saa muutella joka vuosi pärstäkertoimen mukaan”, mutta tiedekunnat pelkäävät, että niitä yritetään sitoa pysyviin valintakriteereihin resursseista riippumatta. Kaikki päätyy rahaan, sillä avoimen opiskelijat ovat tervetulleita tiedekuntiin, jos he tuovat mukanaan lisää resursseja.
Yliopistojen ollessa tiukilla erityistä närää aiheuttavat avoimelle myönnetyt ns. korvamerkityt rahat. Ne tulevat suoraan opetusministeriöltä ohi korkeakoulujen päätäntävallan. Helsingin yliopiston avoin saa tällaisia korvamerkittyjä rahoja tänä vuonna reilut 24 miljoonaa markkaa.
”Summa ei ole suuri, sillä Helsingin yliopiston kokonaisbudjetti on yli miljardin. Kuitenkin nyt, kun yliopiston budjettivaje on noin 40 miljoonaa, haluaisimme päättää itse, miten rahat käytetään. Joitakin uudelleensijoituksia voitaisiin tehdä”, toteaa kvestori Marja Nikkarinen.
Opetusministeriöstä napautetaan, että Relanderin rahat on annettu työllisyystilanteen korjaamiseen, eivätkä ne ole yliopistolta pois. Alunperin rahoilla oli tarkoitus lisätä 5 000 uutta aloituspaikkaa yliopistoihin, mikä tuntui ministeriössä vielä huonommalta ratkaisulta kuin avoimen paisuttaminen. Valtio olisi tukenut uusien opiskelijoiden kustannuksia könttäsummalla, joka ei korkeakoulujen mukaan olisi kattanut kuluja alkuunkaan.
Vastakkain vaikka väkisin
Riidan osapuolet valittavat, että avoimesta on ollut vaikea käydä asiallista keskustelua. Kaikki syyttävät toisiaan takertumisesta mielikuviin, joilla ei ole mitään perusteita. ”Toivon, ettei tässä asiassa enää leikittäisi ja vängättäisi, vaan puhuttaisiin asiasta”, sanoo Kylä-Tuomola. Opiskelijoiden edustajat väittävät, että avoin yliopisto on Kylä-Tuomolalle sellainen lempilapsi, ettei hän näe enää metsää puilta.
Kaikki myöntävät, että vastakkainasettelua `oikean yliopiston’ ja avoimen välillä on joskus tehty puoliväkisin. Opinahjoilla on myös yhteistyötä, samoja opiskelijoita ja yhteistä opetusta. Viime vuonna Helsingin avoimessa tehdyistä opintoviikoista lähes kaksikymmentä prosenttia oli perustutkinto-opiskelijoiden suorittamia. Esimerkiksi sivuaineappron voi suorittaa avoimessa, jos on varaa maksaa 500 markkaa ja intoa opiskella iltaisin.
Paisuttamisen toivotaan loppuvan
”Avoimen muutokset suunniteltiin tilanteessa, jossa piti valita huonoista vaihtoehdoista vähiten huono. Pakon edessä tehdystä yliampumisesta huolimatta toivon skaban päättyvän niin, että avoin palaa perustehtäväänsä ja tulee kiinteämmäksi osaksi yliopistoa”, Tatu Laurila Helsingin yliopiston ylioppilaskunnasta pohtii.
Opetusministeriö ja korkeakoulut ovat yhtä mieltä siitä, että koulutuspaikkoja on lisätty niin paljon kuin on voitu ilman pahaa arvoinflaatiota. Avoimen tarjontaa ei haluttaisi lähivuosina lisätä. Toisaalta opetusministeriössä myönnetään, että nykyiselläkin hallituksella on paineita kaunistaa tilastoja ja siirtää nuoria kortistosta kouluun.
Jos korkeakoulupaikkojen lisäämiseen vielä päädytään, entistä suurempi avoin on todennäköisempi vaihtoehto on kuin perusopetuspaikkojen lisääminen. Akateeminen ura ei siis urkenisi kaikille avoimen opiskelijoille, mutta kukaan ei uskalla arvailla suostuvatko akateemisuuden makuun päässeet opiskelijat suuntaamaan keskiasteelle tai ammattikorkeakouluihin.
Miira Lähteenmäki
Piirros Saku Heinänen
